Ääh, miten päästä eroon yh:sta joka hyväksikäyttää minua...

Jos soittaa, et vastaa tai vastaat harvoin. Et soita takaisin. Jos kysyy miksi, sanot että et huomannut, oli muuta mielessä kun on nyt tätä sairautta, olit raksalla, unohdit... Näin välit vähitellen viilenevät luonnostaan.

Siitä on vaikea parantua, mutta kukaan muukaan ei sitä tee, ellet tee itse.

Täräytät reippaasti koko totuuden hänelle esiin, sanot ihan kaiken. Todennäköisesti ystävyys katkeaa - mutta jäätkö hirveästi sitä sitten kaipaamaan ? Mitä menetät ?

Tai voisitko vaivihkaa " kadota", lakata pitämästä yhteyttä; et vastaa puheluun / viestiin ennen kuin kuukauden kuluttua ? Sittenkin ympäripyöreitä,(koska olet ollut niin kiireinen) niin että se jo unohti, mitä kysyi / kinusi. Tämmöinen katoamis-taktiikka voisi olla neutraalimpi kuin räväkkä kissan nostaminen pöydälle.

Kun se kinuaa vaatteita, sanot että sori, nyt meillä ei olekaan mitään vapaana. (koska ehdit kiireesti käydä myymässä ne jo kirppiksellä...;)

Kun se kinuaa lapsenvahtia, sanot että voi voi, mielelläs tulisit, mutta kun et nyt pääse, kun meille on tulossa toi betoniharkkokuorma tontille.

Pystytkö olemaan vastaamatta kun hän soittaa? Tai teet vaan oharit, eli jos sovitte että tapaatte jossain, jätät pari kertaa menemättä tms.

hankit itsellesi terapiaa, jotta käytösmallisi muuttuvat.



Toiseksi. Soitat hänelle ja pyydät häntä lastenvahdiksi terapian ajaksi.



Kolmanneksi. Kerrot sen, mitä olet täällä kertonut.



Miksi muuten tuo yh piti mainita otsikossa?

kuin tuo toinen henkilö. Ap:n pitäisi kyetä asettamaan rajat eikä ajatella, että ne toiset, ikävästi kohtelevat ihmiset jotenkin muuttavat käytöstään ihan itsestään.

Olin todella hyväksikäytetty, ja koska annoin sen tapahtua. Olin ihan hukassa itseni kanssa..hyväksyntää hain sitten suostumalla kaikkeen. Kunnes pohja tuli vastaan ja päätin, että nyt riittää. Laitoin todella tiukat rajat. Osa katosi, mutta heitä en todella ole kaivannut. Ja ne ketkä jäivät, olen heiltä saanut nyt arvostusta juuri tuosta piirteestäni, että osaan nyt rajata minua kuluttavat asiat ulkopuolelle elämästäni. Nyt olen onnellinen.

minulla oli tuollainen kaveri. Kun tuli riitaa jostain, kaveri aloitti heti anteeksipyytelyn. Itse riidan aihetta ei edes selvitetty koskaan, koska kaveri vaan ahdistui niin kovasti itse riitelystä.



Ei häntä voinut ottaa vakavasti. Koko ihmissuhde oli ihan kieroutunut ja sai minutkin näyttämään hirviöltä. Minusta tuli vain vihaisempi ja vihaisempi hänen toimintatapojaan kohtaan. On siis myös ahdistavaa toiselle osapuolelle, jos se toinen on alistuva kynnysmatto, mutta verhoilee sen joustavuudeksi tai kohteliaisuudeksi.

Kieltäydyt hoitamasta sen lapsia, sanot ettet jaksa etkä halua. Kun se mankuu vaatteita, ilmoitat ettei sulla ole varaa antaa merkkivaatteita ilmaiseksi, olet maksanut niistä itsekin. Että voit myydä ne joko hänelle, tai sitten laitat ne myyntiin kirpparilla

mutta otat niistä hinnan.



Jos haluat hänestä kokonaan eroon, niin seuraavan kerran kun se sanoo sulle häijysti, sanot suoraan että tämä riitti. Haluat lopettaa tällaisen "ystävyyden", et ensinnäkään koe että kaveruutenne olisi ollut kummankin puolista, mielestäsi tämä onkin ollut vaan hänen puoleltaan lähinnä hyväksikäyttösuhde.



Sen jälkeen et vastaa puhelimeen etkä muihinkaan hänen yhteydenottoihinsa.

Mikäli tapaatte jossakin, tervehdit vaan kohteliaasti ja jatkat matkaasi.

Jos sä et anna sen enää hyväksikäyttää itseäsi, se hyppää jonkun toisen kimppuun. Laita siis vahinko kiertämään. En mä tuollaista kattelis. Minkä takia sä annat tuon jatkua? Sori vaan, mutta ihan on oma vikasi. Pistä ne rytkyt sinne kirpparille vaan ja sano sille että painuu sinne vaan niitä kattomaan ja ostamaan, jos joku vaate miellyttää.



Ilmeisesti se on jo tottunut siihen, että saa kumminkin tahtonsa läpi. Kuppaa sulta apuja ja tavaraa ilmaiseksi ja sitten vielä kehtaa käyttäytyä törkeästi? Juu...mä en kattelis kyllä enää päivääkään, jos olisin sinä.

Tämä "hyväksikäyttäjä" piti tuttavaani läheisenä ystävänään eikä tajunnut kuormittavuuttaan, vaikka edellytti tuttavaltani säännöllisesti kaikenlaisia palveluksia ilman vastavuoroisuutta.



Tuttavani oli ajautunut järjestelyyn kiltteyttään, vaikka hän ei edes pitänyt kyseisestä henkilöstä. Hän yritti pitkään vihjailla näiden palvelusten lopettamisen suuntaan, tuloksetta.



Lopulta tilanne raukesi siten, että tuttavani kerran sisuuntui ja kertoi suoraan pitävänsä tätä "hyväksikäyttäjää" inhottavana ihmisenä. Heidän "ystävyytensä" loppui siihen. Joihinkin ihmisiin taitaa tehota vain suora puhe.

Enkä todellakaan jättäisi vain menemättä jos on tapaaminen sovittu tms. tai jättisi vastaamatta puhelimeen. Ei uusia ystäviä ole niin helppo saada. Mielummin alat vain pitää puolesi ja sanot suoraan ettet jaksa hoitaa lapsia ja pyydät myös vastapalveluksia ystävältäsi.



Olen ilmeisesti antanut jo pitkään tilanteen jatkua eriarvoisena ja siinä alat pikkuhiljaa vihaamaan tätä ystävääsi kun koko ajan alistut. Siinä tulee sitten mieleen uupuneena, että laitetaan koko ystävyys poikki. En kuitenkaan syyttäisi tästä pelkästään ystävääsi, koska olisit itsekin voinut asettaa rajat jo aiemmin.

Kiitos vastanneille. Tietty minussa on tästä tilanteesta vastuuta, koska olen antanut tämän tilanteen jatkua ja pahentua.



Ne kerrat kun olen yrittänyt rajoja piirtää, siis kun hän on kohdellut minua inhottavasti, ovat päätyneet siihen, että minä pyytelen anteeksi ja hän ei omien sanojensa mukaan ole tehnyt mitään. En oikein keksi miten tätä voitaisiin terveeltä pohjalta jatkaa. Täytynee katkaista välit, jos tällä kertaa onnistuisin :(



t:ap

Osa ihmisistä on sosiaalisesti hieman kyvyttömämpiä huomioimaan toisen tarpeita. Ehkä tämä ystäväsi ei ole ymmärtänyt täysin vastavuoroisuuden merkitystä, tai ehkäpä olet hänelle ainoa läheinen ystävä. Laita jäitä hattuun ja arvioi kuinka tahallista tämä käytös on. Jos tulet siihen tulokseen, että ystäväsi itsekin tiedostaa ja tahallaan käyttää sinua hyväkseen, katkaise välit tai aseta tiukat rajat. Jos taas kyse on ajattelemattomuudesta tai heikosta empatiakyvystä, ota asia esille syyllistämättä ja tuomitsematta. Voit vaikka kirjoittaa viestin, jos se on helpompaa kuin suoraan kasvokkain puhuminen. Mieti myös, kuinka ystäväsi voisi vuorostaan auttaa sinua? Mitä hän osaa tehdä, minkälaista apua itse tarvitset? Voitteko tehdä yhteistyötä?

Oikeat ystävät kohtelevat heti alusta asti hyvin eivätkä pidä kynnysmattona.

Enkä todellakaan jättäisi vain menemättä jos on tapaaminen sovittu tms. tai jättisi vastaamatta puhelimeen. Ei uusia ystäviä ole niin helppo saada. Mielummin alat vain pitää puolesi ja sanot suoraan ettet jaksa hoitaa lapsia ja pyydät myös vastapalveluksia ystävältäsi.

Olen ilmeisesti antanut jo pitkään tilanteen jatkua eriarvoisena ja siinä alat pikkuhiljaa vihaamaan tätä ystävääsi kun koko ajan alistut. Siinä tulee sitten mieleen uupuneena, että laitetaan koko ystävyys poikki. En kuitenkaan syyttäisi tästä pelkästään ystävääsi, koska olisit itsekin voinut asettaa rajat jo aiemmin.

että kenellekään ihmisellä ei ole sinuun valtaa, ellet itse anna mahdollista sitä.



Tuo ystäväsi ottaa sen vallan syyllistämällä, ehkä. Eli hän herättää sinussa syyllisyyden ja siksi pyytelet anteeksi?



Syyllistäminen on manipulointia. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta syyllistää toista.

Kun on ollut koko ikänsä ihmissuhteissa alistuva, niin ei sitä selkärangasta tulevaa asetelmaa muuteta noin vain, eikä ainakaan kun vastassa on voimakastahtoinen ihminen. Ap:n tilanne on jo muutenkin raskas, joten sanoisin, että hänen on parempi vain olla vastaamatta puhelimeen ja antaa ihmissuhteen hiipua pois.

mutta olen vain jättänyt hissukseen ihmiset jotka ottavat enemmän kun antavavat. Ei mitään suurta draamaa, en pidä konflikteista ja siitä seuraavasta välien selvittelyistä, mutta olen jättänyt vastaamatta puheluihin/tekstareihin, en sovi tai ehdottele tapaamisia.



Ja hyväksikäyttäjätyypit jättääkin tosi nopeasti rauhaan, kun eivät enää hyödy ihmisestä.



Kysypä siltä kaveriltasi seuraavan kerran, että ottaisko sinun lapset hoitoon. Ei varmaan ota, mutta kyselyt vähentyvät kun tajuaa että kanssasi pitäisi harjoittaa jotain vastavuoroisuutta. Ja sitten vaan kieltäytymään lastenhoidosta reippaasti: "Voi kuule harmi, ei sovi tänä viikonloppuna, katsotaan joku toinen kerta". Eikä sun tarvitse selitellä miksi ei käy. Ei käy niin ei käy. Jos kaveri alkaa jankkaa syytä, niin sanot: "Nyt on viikonlopuksi muuta puuhaa" oli sulla muuta puuhaa tai ei, ja jos teillä on taloprojekti niin siinähän on aina "raksahommia".



Ja ne vaatteet, sanot ettei nyt ole mitään annettavaa/myytävää, kaikki on loppuunkulutettu, menivät rikki tai veit jo uffalle. Ja sitten myyt kirppiksellä sillä hinnalla millä haluat. Kaverille myyminen on vihonviimeistä hommaa, itse myyn ne tavarat mistä haluan rahaa ja loput annan ilmaiseksi kavereille.



Ja jätät sen yhteydenpidon, mä en ainakaan jaksa tollasia kuluttavia "ystäviä", kun tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa edes niille kivoillekaan kavereille joiden kanssa vastavuoroisuus toimii.