Miksi kaverini keksii tekösyitä miksi ei voi nähdä minua?

taitaa olla.

Mutta toisaalta tää mun kaveri ehdottaa välillä tapaamista, ja sitten peruu.

Mutta toisaalta tää mun kaveri ehdottaa välillä tapaamista, ja sitten peruu.

Jos joku tapaamis aika saadaan sovittua, niin viimeistään viimehetkillä tulee peruutus.

Silloin harmittaa kovasti, jos tähän tapaamiseen / kyläilyyn on osallistumassa myös lapset. Ollaan tekemässä jo lähtöä, niin peruutus tulee taas jonkun keksityltä kuulostavan syyn verukkeella.

Joo,nää viime hetken peruujat ottaa aivoon.

Lapsellista käytöstä,varsinkin kun tietää että ne syyt on "tekosyitä".

En enää edes ehdota mitään tapaamista ja kun hän niitä ehdottaa nauran jo mielessäni kun tiedän miten siinä käy.Enkä enää varaudu niihin,saati ota niitä vakavasti.

Joskus olisin halunnut tavata hänet,pidin hänestä oikeasti,mahtava tyyppi ajattelin,en enää.

Huomasin jo vuosia sitten toimivani toisin, kun tämän kaverin kanssa oli menoja suunniteltu.

Esim. En kertonut lapsille lähdöstä kuin vain viimetipassa ja huomasin miettiväni valmiiksi lähdenkö sovittuun paikkaan silti vaikka kaverini tulonsa peruu.

Itse ainakin olen sellainen, että jos olen jotain sopinut, niin sen pidän. Minulla ei tule tarve ruveta juuri silloin siivoamaan tai pesemään pyykkiä kun on sovittu nähdä tuttava lasten kassa leikkipuistossa.

Ja en peru tapaamisia sen takia, että "emme ole ennättänyt syödä". Meillä tahdään ja syödään ruoka sen aikataulun mukaan, että sovittuihin menoihin ennätetään.

Joo,nää viime hetken peruujat ottaa aivoon.

Lapsellista käytöstä,varsinkin kun tietää että ne syyt on "tekosyitä".

En enää edes ehdota mitään tapaamista ja kun hän niitä ehdottaa nauran jo mielessäni kun tiedän miten siinä käy.Enkä enää varaudu niihin,saati ota niitä vakavasti.

Joskus olisin halunnut tavata hänet,pidin hänestä oikeasti,mahtava tyyppi ajattelin,en enää.

tästä ketjusta mieleen kaverini, jota viime syksynä pyytelin fb:n kautta useampia kertoja tapaamaan, ja jossain vaiheessa tajusin että häntä ei kiinnosta. Lopetin yhteydenpidon (viimeiseksi jäi se kun hän sanoi että tässä on nyt muutama viikko töissä kiireisempää) ja nyt puoli vuotta myöhemmin hän ei edelleenkään ole ollut missään yhteydessä. Kiire siis tuntuu jatkuvan.. Poistin siis juuri äsken hänet, ja samaan syssyyn 8 muutakin kavereistani, sellaisia joiden kanssa ei koskaan olla yhteyksissä.

Luulisi, että vähemmästäkin tajuaisi ettei "kaveria" kiinnosta eikä vaan kehtaa sanoa sitä suoraan.

siksi, kun haluaisin olla sen kanssa kaveri. On mukava jutella, milloin nyt pääsemme juttelemaan.

Mutta nyt lopetan kyselemästä tapaamisia. Kysyköön itse, jos haluaa minua tavata.

Luulisi, että vähemmästäkin tajuaisi ettei "kaveria" kiinnosta eikä vaan kehtaa sanoa sitä suoraan.

Ei se pakosti tarkota sitä, koska mä oon itte sellanen joka keksii tekosyitä ja se tuntuu pahalta, mutta jotkut ihmiset on sellaisia jotka nauttivat yksin olosta, vaikka se olisi ulkopuolelta niin ilonen ja sosiaalinen ihminen

[quote author="Vierailija" time="07.04.2012 klo 17:34"]

Olen yrittänyt tavata kaveriani usean kuukauden ajan. Viikottain, joskus jopa useamman kerran viikossa ehdotan esim. kävelylle menoa. Koskaan tämä ei hänelle sovi.
Olen pyytänyt häntä ilmoittamaan minulle, kun hänelle sopii esim. kävelylle meno, mutta hänestä ei ole mitään kuulunut.
Hänellä on koira, joten kävelyllä hän ainakin joka päivä käy.
Pitääkö minun nyt ymmärtää, että hän ei vaan halua tavata minua?

[/quote]

Kyllä,eipä tuossa kovin montaa selitystä ole vaihtoehtoina. Minulla oli joskus kaveri,jonka kanssa näimme usein ja oli mukavaa,sitten hän muutti toiseen kaupunkiin ja alkoi yhtäkkiä perua sovittuja menoa(pitää just nyt pestä mattoja ym yhtä vakuuttavaa)ja tehdä ohareita,kun ihan  unohti tapaamisemme. Sanoin kyllä että tuollainen käytös harmittaa,mutta kaveri otti itseensä ja niimpä katkaisin välit. Jos kaverisi haluaisi nähdä sinua,järjestäisi hän siihen aikaa. Turha väkisin yrittää kaveerata jos toinen noin kovasti välttelee sinua.

Joskus parikymppisenä oli yhden ystävän kanssa tuollaista. Oltiin 3v. kuin paita ja peppu ja tehtiin ja koettiin kaikkea yhdessä. Molemmat sitten jatkoimme opiskelua ja se tietysti tuo uusia kavereita, läksyjä, iltatöitä ym. ettei enää ehdi rilluttelemaan ihan nini paljon, mutta useista yhteydenotoista ja tapaamisen ehdotteluista huolimatta ei tälle parhaalle ystävälleni enää sopinut mikään. Ei lenkit, ei tyttöjen illat, ei edes kahvittelut... Tulin sitten vain siihen tulokseen, että sai uusia "parempia" kavereita ja minun seurani ei enää vaan kiinnostanut jostain syystä (syytä en muuten tiedä vieläkään). Toki itsellänikin on paljon kavereita ja perhekin, mutta kyllä se vähän harmittaa, jos sellainen ihminen, jonka kanssa on jakanut ennen kaiken, kaikki nuoruuden kommellukset ja salaisuudet yhtäkkiä haluaa pistää välit poikki.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2012 klo 18:55"]

Luulisi, että vähemmästäkin tajuaisi ettei "kaveria" kiinnosta eikä vaan kehtaa sanoa sitä suoraan.

[/quote]

Tuota en ole ikinä ymmärtänyt, että sitä vilpitöntä kysyjää syyllistetään. Jos et halua olla yhteydessä se on kyllä sinun tehtäväsi sanoa se ääneen. Ei kukaan osaa ajatuksia lukea tai tietää aikatauluistanne. Luulisi, että vähemmästäkin tajuaisi sanoa suoraan eikä ihmetellä miksi joku ottaa yhteyttä.

Jos kaveri on tärkeä, niin musta aina paras tapa saada asioihin selkoa on kysyä suoraan. Että mitä sinä kaverina merkitset kyseiselle henkilölle ja haluaako hän, että jatkatte ystävyyttänne? Ihmisillä on niin hirmuisen monenlaisia elämäntilanteita ja syitä toimia jollain tavalla. Voihan olla esimerkiksi, että ystävälläsi on meneillään jokin hankala jakso elämässä eikä hän yksinkertaisesti jaksa nähdä ulkopuolisia ihmisiä - vaikka periaatteessa haluaisi. Tietenkin tällaisista asioista on paras puhua ihan kasvotusten ja se on hankalaa, jos kaverisi ei todella IKINÄ nykyään suostu tapaamaan...

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 17:34"]

Jos kaveri on tärkeä, niin musta aina paras tapa saada asioihin selkoa on kysyä suoraan. Että mitä sinä kaverina merkitset kyseiselle henkilölle ja haluaako hän, että jatkatte ystävyyttänne? Ihmisillä on niin hirmuisen monenlaisia elämäntilanteita ja syitä toimia jollain tavalla. Voihan olla esimerkiksi, että ystävälläsi on meneillään jokin hankala jakso elämässä eikä hän yksinkertaisesti jaksa nähdä ulkopuolisia ihmisiä - vaikka periaatteessa haluaisi. Tietenkin tällaisista asioista on paras puhua ihan kasvotusten ja se on hankalaa, jos kaverisi ei todella IKINÄ nykyään suostu tapaamaan...

[/quote]

Itse asiassa minulla on juuri menossa vaikea jakso elämässä ja energia ei nyt todellakaan riitä kavreiden tapaamiseen. Jos joku tulisi kyselemään, että onko hän tärkeä ja haluanko jatkaa ystävyyttämme, niin vastaisin siihen, että en halua koska vielä vähemmän haluan alkaa avautumaan vaikeasta elämäntilanteestani vaikka se ehkä menisikin joskus ohi.

no mä olen sellainen viimetipan peruja... kärsin pakkoneurooseista ja ahdistuksesta. pystyn kuitenkin nämä piirteet todella hyvin pimittämään lähimmiltäkin ystäviltä joten he eivät tiedä. Toisaalta hyvien ystävien luokse uskallan mennä, mutta joskus voi olla elämässä ahdistusta mitä ei uskalla toiselle kertoa vaikka ollaan kuinka hyviä ystäviä

Joo, ja selitykset on tyyliin "selkä kipeä". Paskapuhetta!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 17:51"]

Joo, ja selitykset on tyyliin "selkä kipeä". Paskapuhetta!

[/quote]

Jos selkä on kipeä, silloin saa olla hyvillään, jos pääsee sängystä vessaan ja takaisin. Ei silloin kyllä tee mieli lähteä kaveria tapaamaan.  

Vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole ollut selkäsärkyjä. Nimittäin ymmärtäisit kaveriasi silloin hieman paremmin etkä pitäisi häntä valehtelijana. Silti en toivo sinulle selkäsärkyä, on se sen verran helvetillinen vaiva, kun oikein pahaksi äityy. Istuminen on ihan pahinta, mitä silloin voi tehdä. Makaaminen ja käveleminen onnistuvat hieman paremmin.