Miksi törmään aina hyväksikäyttäjiin, kun yritän solmia uusia ystävyyssuhteita?
Vanhat kaverit on eri asia, mutta uudet... Heti kun on päästy sellaiselle tuttavuuden tasolle, että ollaan käyty kyläilemässä puolin ja toisin, niin alkaa kuppaaminen. "Kun sulla on noin paljon tuota perennaa, niin jaa siitä mulle pala", "kun teillä on niin iso lehtikomposti, niin kai mä voin tuoda sinne omat pihajätteeni", "Kun sulla on noin paljon punaviinimarjoja, niin kai mä voin tulla keräämään ämpärillisen tai kaksi", "kun sun lapses kasvaa, niin kai sä annat mun lapselle sen vanhat vaatteet" jne.
Minussa on vikaa, kun en osaa sanoa napakasti ei. Mutta ihmettelen, miten jotkut kehtaa noin vain tulla ja vaatia kaikenlaista, vaikkei edes kovin hyvin tunneta vielä. Ja miten ihmeessä minä aina törmään näihin tyyppeihin, ihan teini-iästä lähtien mulla on ollut sama ongelma.
Kommentit (11)
Ja vaatteet lapsilta annan ilomielin eteenpäin, samoin puutarhasta kaiken mitä joku kaipaa ja vahingoittamatta mitään irtoaa. Yleensä näitä kyllä saa ihmisille tarjota.
En vaan tajua, miten jotkut kehtaa olla toisille ihmisille tuollaisia hyeenoja. Nyt vaan yritän keksiä mahdollisimman paljon tekosyitä, ettei tarvitse tavata ko. ihmistä. Kyllä se tuttavuus siitä varmaan taas hiipuu :( Ärsyttää, koska mulla ei ole liikaa kavereita, mutta en minä rupea ihan miten tahansa pyöritettäväksi. Vaikutankohan minä siltä, että en tajua hyväksikäyttöä, koska yritän esittää, etten huomaa toisen tökeröä käytöstä?
ap
Annan kyllä mielelläni sen, mikä on ylimääräistä. Minusta kohteliasta on odottaa että tarjotaan, eikä ensimmäisenä käydä mittailemaan, mitä toisilla olisi selaista, josta irtoaisi jotain itselle. Se mun perennapenkki on vuosien työn tulos, näyttäähän se rehevältä ja siltä minä haluankin sen näyttävän! Lasten vaatteita ja kamoja ajattelin vielä säilöä omaa siskoani varten. Ja niin edelleen. En minäkään keltään ala mitään pyytämään, jos eivät itse ensin tarjoa.
ap
biltemasta"
Kannattaa löytää napakka vastaus aina kyselyihin.
oikeen aina kehotetaan tutustumaan naapureihin/hiekkalaatikkotuttuihin ihan vaan sen takia että saa ilmaista lastenhoitoapua... Eli taitaa olla iahn normaalia tollanen toisten kuppaaminen monenkin mielestä.
Hankalia on nämä ihmissuhteet...
eli hyväksyt sen, että monet ihmiset nyt voivat kysellä tuollaisia vaikka kokeillakseen kepillä jäätä.
"Voisinhan mä antaakin nää vaatteet muuten, mutta olen jo luvannut siskolle"
"En mielelläni antaisi perennoja, niissä on ollut kova työ. Mutta tiedätkös, että xx taimistosta saa hintaan xx ja olen sieltä käynyt hakemassa"
miten se onkin viihtynyt niin hyvin tutun pihassa, levinnytkin upeasti ja pohtia sitten että viihtyisiköhän sama perenna omallakin pihalle. Tuttava saa itse päättää, että tarjoaako minulle tainta. Toki tarjoaa, kun hänellä on sitä runsaasti ja kun on mieleinen lahja annettavaksi! Synttärini ovat muuten 20.6:)
Vedän myös puoleeni kuin magneetti tuollaisia "hyväksikäyttäjiä":
Jos pyydän ihmisiä pari kertaa kylään ja laitan kahvit, niin seuraavalla kerralla tarvitsevatkin minua jo ilmaiseksi lastenhoitajaksi jne. jne. Vastapalveluksia ei tule juuri koskaan. Itse en edes ilkeäisi tuputtaa lapsiani joka viikonloppu jonkun toisen luokse.
En ollenkaan tunnista omasta elämästäni tuollaista ilmiötä, vaikka mielestäni olen aina huono sanomaan ei.
eli ollaan valmiita itsekin antamaan sitä lastenhoitoapua vastaavasti sille naapurille/hiekkalaatikkotutulle.
Ja mieluummin niinpäin että ensin tarjotaan sitä apua itse, tai otetaan puheeksi että oliskos teillä sama tilanne kuin meillä että joskus tarvittaisiin...ja voitaisiin vuorotella...jne.
oikeen aina kehotetaan tutustumaan naapureihin/hiekkalaatikkotuttuihin ihan vaan sen takia että saa ilmaista lastenhoitoapua... Eli taitaa olla iahn normaalia tollanen toisten kuppaaminen monenkin mielestä.
t...
Tuo jotenkin huokuu sinusta.