onko suurperhehaave turha jos ei ole tukiverkkoa?

kuusi lasta.



Jos sulla on jo kolme lasta etkä tunne olevasi helisemässä ilman noita sukulaistukiverkkoja niin ei pari lasta lisää tilannetta oleellisesti muuta.



Vakavasti sairaan lapsen syntymä on toki aina koettelemus perheelle, mutta uskon että tämmöisessäkin tapauksessa asiat ovat järjesteltävissä niin ettei elämästä tule ylivoimaisen vaikeaa.



12

saamme lastenhoitoapua sukulaisilta tai ystäviltä noin kerran vuodessa. Joskus on ostettu esim. MLL:n hoitaja tms. illaksi kotiin, mutta nykyään sekään ei toimi, kun hoitavat siis vain max. neljää.



Olen ollut töissä ja kotona, nyt tällä hetkellä töissä. Onnistuu, kun isoimmat ovat jo koululaisia, pikkukoululaisella on iltapäiväkerhopaikka ja pienimmät kaksi ovat päiväkodissa.



Miehen kanssa hoidamme sairastuneet vuorotellen. En mä oikein tiedä, mihin sitä turvaverkkoa normitilanteessa tämän enempää tarvitsisi.

Meillä ei tukiverkkoa, kahdestaan miehen kanssa hoidetaan kaikki. Yhdellä lapsesta neurologinen sairaus, jonka vuoksi paljon lääkärikäyntejä. Hyvin pärjätään, no probleemo!

Nuorin on astmalapsi, ja tasan riittää tukiverkottomat rahkeet tähän.



Nytkin viime viikolla sairasti kaksi päivää. Tällä viikolla eskarissa yhden päivän ja kolme sairaana...

että meillä on siis kuudesta lapsesta kahdella astma ja yhdellä toimintaterapian tarvetta. Ei mitään isoa ongelmaa kenelläkään.

ja lapset kokevansa jäävänsä paitsi.



nimim. kuuden lapsen perheestä

Tiesittehän, että säästösyistä tämän hetkinen suomalaisen hyvinvointipolitiikan alasajo on tuottamassa hirvittävää tulosta. Jos jotain tapahtuu, yhteiskunta ei voi auttaa, koska ei ole rahaa eikä resursseja.



Yhteiskuntamme pahoinvoinnista viestii vahvasti myös tuore tutkimustulos siitä, että nuortemme on todettu olevan itsetuhoisimpia maailmassa.



Puolet avioliitoista päättyy eroon. On siis 50 % todennäköisyys, että jossain vaiheessa joudut elättämään ja hoitamaan lapsesi. Etäisä pääsee aina hyvin paljon helpommalla ja tiesitkö, että todennäköisyys, että sairastat on syövän on todella suuri. Väestössämme elää kaikkiaan noin 170 000 syövän jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta ihmistä.



Minusta on surullista, että haluat lapsia, vaikka et voi taata heidän hoitonsa on takuuvarmaa JOS jotain…



Meillä on kaksi sukua, molemmilla kaksi sisarusta, mummut, vaarit, serkut jne. ja minäkin joskus tunnen oloni väsyneeksi ja pelokkaaksi. Mitäs jos?

jolloin kaikki me haluttomat jouduimme lapsenvahdeiksi neljälle muulle. Hoidin homman, kun tarve oli akuutti ja sen jälkeen en ole ottanut mitään yhteyttä.



Kaikkea ei voida olettaa muiden hoitavan.

eikä yhtään tukiverkostoa ja hyvin olemme tähän asti pärjänneet.

minun mielestäni jokaisen on tehtävä niin monta lasta kuin itse puolison ja päivähoidon/satunnaisten palkattujen hoitajien kanssa jaksaa hoitaa.



Isovanhemmat ja muut sukulaiset sekä ystävät ovat iloinen lisä lapsen elämään ei mikään lastenhoitoautomaatti.

ymmärrän näkemyksesi, koska sinulla on iso verkosto apunasi ja tiedät että saat apua jos tarvitset.

Mutta tavallaan ajattelutapasi on väärä. Ei voi olla niin, että oikeus tehdä lapsia on vain niillä joilla on ihanat vanhemmat ja verkostot. Eli ikäänkuin (useamman) lapsenteon oikeutus olisi vain niillä joilla on iso lauma sukulaisia ottamassa lapsia jos jotain tapahtuu.



En siis mitenkään kiistä etteikö verkostot ole tarpeen - totta hitossa minäkin ne haluaisin, enemmän kuin ehkä ymmärrättekään - mutta kun niitä ei vaan ole! Ei niitä silloin mistään katalogista voi itselleen tilata.



Elämässä kaikkea ei voi aina ajatella tyyliin "mitäs jos sairastun syöpään". Kyllä se sama kauhuskenaario on yhden lapsen tukiverkottomalla perheellä, jos molemmat vanhemmat kuolee. Tragedia ei muutu muuksi, oli niitä orvoksi jääviä lapsia 1 tai 6.



En tiedä sainko kovin selkeästi ilmaistua itseäni, mutta siis itse vastustan sitä ajattelutapaa (mitä neuvolakin tuputtaa) että ollakseen ehyt ja toimiva perhe on pakko olla isovanhemmat auttavaisina mukana.



Ikävä kyllä kaikilla näin ei ole, eikä se mielestäni heikennä heidän kykyään olla vanhempi, eikä myöskään heidän oikeuttaan hankkia lapsia.



PS: olen testamentilla varmistanut että jos puolisoni kanssa kuolen, lapsia ei _missään tapauksessa_ anneta isovanhempien holhottavaksi. Eli isovanhemmat ovat olemassa mutta heissä on hengen ja terveyden vaara lapsilleni. Eli ei se tukiverkoston olemassaolo takaa ylipäätään sitäkään että lapsen huoltajakuviot olisivat kunnossa jos vanhemmat kuolevat.

kyllä henk.koht hirveää jos joku perustaisi lapsilukunsa sen mukaan kuinka paljon minä hoitaisin toisten pentuja. Jokanen miettikööt niitä omia voimavaroja sysäämättä muiden harteille omia valintoja.

T: 5 lasta ilman tukiverkkoja.

meillä 4 lasta eikä sukulaisia lähellä.

hyvin menee :)

2 lasta jaksan jotenkin just ja just

ja elätän lapseni toki itse eli en ole "parasiitti", työpaikka on ja niitä lapsiakin jo löytyy.

t.ap

Minulla on vastuu lapsista. Jos arki vielä meneekin ilman tukiverkkoja suurperheen kanssa, mitä jos tarvitaankin apua. Joku sairastuu, lapsi syntyy vammaisena, joku masentuu tai ihan mitä tahansa.



Olen vastuussa heistä, myös niinä aikoina, kun jotain menee pieleen.

Ja sitten pitää vaan käyttää päivähoitoa yms.

tilapäisen lastenhoitaja saa rahalla, mutta ei se lastenhoitaja tule meille lasten synttäreille, sairasta lasta moikkaamaan, marjoja poimimaan, leipomaan lasten kanssa pullaa, opettamaan miten pajupilli tehdään.



Eli tukiverkko on paljon muutakin kuin lastenhoito. Tämä vain sivukommenttina ap:lta

Paljompa se tarha auttaa ja rahaa löytyy ehkä satunnaiseen leffakäyntiin.



Entäs jos molemmat vanhemmat vammautuu auto-onnettomuudessa? Tulee avioero?

Meillä kolme lasta - ei siis mikään suurperhe - ja tukiverkkoa on tarvittu runsaasti.

Niin kauan kuin olet kotona, varmaankin pärjäätte, mutta silloin kun molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja lapset ovat vielä pieniä (sen ikäisiä ettei voi jättää keskenään kotiin) jonkinlainen tukiverkko on enemmän kuin tarpeen.



Meillä isovanhemmat asuvat parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, ja ilman heidän apuaan en olisi selvinnyt tervejärkisenä, tältä ainakin nyt tuntuu kun lapset ovat jo nuorisoiässä.