onko suurperhehaave turha jos ei ole tukiverkkoa?
Niin, uskaltaisitko perustaa suurperheen tilanteessa jossa ei ole kummaltakaan puolelta isovanhempia millään tavalla apuna, eikä muuta sukua ole miehen siskoa lukuunottamatta oikein olemassakaan (ja kaukainen suku asu 700 km päässä).
En siis kysy tätä ruotiakseni omaa hankalahkoa tilannettani vaan ihan teidän näkemyksiä. Eli uskaltaisiko itse tehdä 4-5 lasta tilanteessa jossa lastenhoitoapua ei anna kukaan ns. läheinen?
PS: itse meinasin uskaltaa :)
Kommentit (26)
ja apua en ole siis saanut kertaakaan mistään. Ja töissä on oltu aina lasten välillä. Mutta en koe tätä vielä tässäkään vaihessa raskaaksi - pääosin johtuu siitä että lapset ns. perusterveitä.
Eli sen tiedostan että esim. vakavasti sairas lapsi olisi todellinen kuormitus. Terveitä/normaaleita lapsia menisi hyvin pari lisää.
Jos tuntuu ettei itse selviä kaikesta niin voi palkata lastenhoitoapua, siivousapua jne. Varamummojakin jotkut on hankkineet.
Mutta siis, ei ne pullanleipojat, pajupillintekijät ja marjanpoimijat ole välttämättömiä. Isovanhempien puute ei mielestäni estä suurperheen hankkimista. Sitten pitää vain keksiä muita keinoja joihin turvautua tiukan paikan tullen.
Vakkarilastenhoitaja/-hoitajia kannattaa hommata ennen todellista hätää :)
olipa kiva kuulla että joku on onnistunut positiivisella draivilla saamaan suurperheen toimimaan ilman tukiverkostoa! Samaan tähtään minäkin :)
T:ap
olen ainakin tähän saakka pärjännyt.
mutta nyt niitä on kaksi emmekä aio yrittää enempiä. Rahkeet riittää näiden hoitamiseen juuri ja juuri. Tietysti ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, toisella vaativa työ, toisella helppo, hyvä rahatilannekin helpottaa useamman lapsen hankkimista. Mutta suurin määräävä tekijä on oma luonteesi, vain itse tiedät, jaksatko suurperheen arjen pyörityksen ilman tukiverkkoja.
Tukiverkko tiskaa, siivoaa, pyykkää, ulkoiluttaa, kuskaa.