oletko työtön? viihdytkö kotona? miten päivät saa kulumaan?

Minä olen ollut jo reilusti yli vuoden työttömänä, siitä asti kun kotihoidontuki loppui. Neljävuotiaiden kaksospoikien kanssa ei tekeminen lopu kesken, tekemättömien töiden lista on loputtoman pitkä ja ahdistaa öisin. Olisi ihanaa jos joskus saisi kaikki työt tehtyä. Tietokoneella on satoja valokuvia jotka pitäisi järjestää, keväisen muuton jälkeen on vielä tavaroita järjestämättä ja pintaremonttia tekemättä, varastot on miten sattuu muuttomiesten jäljiltä, pihaa pitäisi laittaa. Tahtoo vaan voimat ja aika mennä näissä ihan pakollisissa kotitöissä kaupassa käynti, ruuan laitto, pyykin pesu..jne. kummasti sitä päivät vilahtaa ohi. Haluan kuitenkin tehdä jotain kivaakin, työväenopistoon menen kyllä nyt syksyllä taas, jos vaan pääsen haluamilleni kursseille. Viime vuosi kuljettiin lasten kanssa taiteilukurssilla, kävin myös entisöintikurssilla, ja monilla lyhyemmillä kursseilla. Rahatilanne on aika huono, mutta pärjätään kyllä kun miehellä on suht hyvä palkka, jos olisin säästäväisempi olis ihan ok.

Mitä mä tässä eläkkeellä, nautin naurettavan paljon elämästä. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa käydä töissä :D

Rahallinen tilanne on katastrofaalisen huono. Rahat riittää just ja just. Toki kesällä rahaa kului aivan tolkuttomasti, joten oma vika.

Tänään aion lähettää kolme työhakemusta. Eilen lähetin yhden. Kirjoitan blogia, pyörin Linkedinissä, facessa, täällä, twitterissä ja kaikkialla mistä voi vain bongata duunia. En todellakaan aio ruveta lepäämään laakereillani. Kesällä vietin lomaa, nyt kun kuudesluokkalaiseni meni kouluun, aion tehdä kaikkeni, että parin kuukauden päästä minulla on työpaikka. Hyvä sellainen.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 10:15"]

Alkuun olin ihan tyytyväinen, kun jäin työttömäksi tosi stressaavasta työstä. Silloin tuli tehtyä asioita: urheilin, kävin näyttelyissä ja syömässä, tapasin tuttuja. Nyt työttömyyttä on yllättäin lähes 2 vuotta täynnä, enkä enää jaksa mitään. Sängystä ylös nouseminen alkaa olla haaste. Ihmiset ja heidän kuulumisensa eivät kiinnosta, kun töistä ne vaan puhuvat. Parisuhde, jota luulin vuosisadan rakkaustarinaksi, alkaa tässä paineessa vedellä viimeisiään. Kukapa sitä masentunutta akkaa vuodesta toiseen jaksaisi katsella? Näin vähän päälle kolmekymppisenä saan sitten tätä myötä haudata vähitellen lapsihaaveitakin.

[/quote]Oletko hakeutunut mihinkään koulutukseen? Siis työkkärin tai ihan vaikka työväenopiston/avoimen yliopiston?

[/quote]

Alkuun kouluttautuminen ei tuntunut toimivalta vaihtoehdolta, halusin ennen kaikkea töihin kun minulla on jo maisterikoulutus. Koulutusvaihtoehtoja olen sittemmin kartoittanut, mutta niihin on hankala löytää rahoitusta. En asu Suomessa. Ja se kouluttautuminenkin tuntuu vähän sellaiselta puuhastelulta, haluaisin tehdä töitä. Mutta parempi se koulunpenkkikin tietysti CV:ssä olisi kuin tämä ammottava aukko.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 10:15"]

Alkuun olin ihan tyytyväinen, kun jäin työttömäksi tosi stressaavasta työstä. Silloin tuli tehtyä asioita: urheilin, kävin näyttelyissä ja syömässä, tapasin tuttuja. Nyt työttömyyttä on yllättäin lähes 2 vuotta täynnä, enkä enää jaksa mitään. Sängystä ylös nouseminen alkaa olla haaste. Ihmiset ja heidän kuulumisensa eivät kiinnosta, kun töistä ne vaan puhuvat. Parisuhde, jota luulin vuosisadan rakkaustarinaksi, alkaa tässä paineessa vedellä viimeisiään. Kukapa sitä masentunutta akkaa vuodesta toiseen jaksaisi katsella? Näin vähän päälle kolmekymppisenä saan sitten tätä myötä haudata vähitellen lapsihaaveitakin.

[/quote]Oletko hakeutunut mihinkään koulutukseen? Siis työkkärin tai ihan vaikka työväenopiston/avoimen yliopiston?

[/quote]

Alkuun kouluttautuminen ei tuntunut toimivalta vaihtoehdolta, halusin ennen kaikkea töihin kun minulla on jo maisterikoulutus. Koulutusvaihtoehtoja olen sittemmin kartoittanut, mutta niihin on hankala löytää rahoitusta. En asu Suomessa. Ja se kouluttautuminenkin tuntuu vähän sellaiselta puuhastelulta, haluaisin tehdä töitä. Mutta parempi se koulunpenkkikin tietysti CV:ssä olisi kuin tämä ammottava aukko.

[/quote]Saisit peitettyä sen aukon uudella tutkinnolla. Kaksi vuotta alkaa tosin olla siinä ja siinä, mutta muuten ottaen. Ei työnantajia kiinnosta koska koulu on aloitettu jos on jo valmistunut.

Itselläni ainakin muutamien kuukausien työttömyysjaksot ovat kadonneet cv:stä opiskelun piikkiin, kun seuraava kohta on suoritettu tutkinto. Aloituspäivämäärää ei tietenkään lue missään.

Mulla on todella hektiset vuodet takana työelämässä, ilman edes kunnon lomia. Olen täysin siemauksin nauttinut siitä, että minulla on joskus vapaata kuten "normaaleilla ihmisillä". Kesällä vietettiin kerrankin kesälomaa, matkustettiin, käytiin huvipuistoissa, sukulaisilla jne. Sitä mitä ei olla aikoihin ehditty tekemään koko perheellä.

Lisäksi olen hoitanut lastani, tehnyt suursiivousta ja laittanut kotia muutenkin vähän pitkästä aikaa, hoitanut rästiin jääneitä asioita (kuten lääkäri, hammaslääkäri, pankkiasioita, auton huollot yms. asioita), käynyt marjassa, auttanut appivanhempia talon korjauksessa ja pihan hoidossa, pitänyt huolta kunnostani aloittamalla aktiivisen kuntokuurin ja parantamalla koko perheen ruokavaliota. Edelliseen liittyen olen tehnyt paljon terveellistä ruokaa ihan alusta saakka ja perehtynyt mm. raakaravintoon. Lisäksi olen pitkästä aikaa ehtinyt lukemaan kirjoja, seuraamaan maailman tapahtumia yms. Pääasiassa nyt kuitenkin opiskelen, haen töitä, olen käynyt muutamissa koulutuksissa yms.

Eipä ole ollut ongelmia saada aikaansa kulumaan, liikaa olisi tekemistä nytkin. Tekisi mieli opiskella enemmänkin, mutta haluan olla läsnä perheelle enemmän nyt kun voin. En ole koskaan tajunnut miten joku ei saisi aikaansa kulumaan, minulla ei ole ollut sitä ongelmaa elämässäni ikinä. Ei edes monta viikkoa vuodelevossa yksin ollessani.

Mä palstailen päivät pitkät. Mitä niitä töitä hakemaan, kun ei mitään saa. Oikeasti haen kuitenkin koko ajan ja mietin, minkälaista uraa oikeasti haluaisin. Maisteri minäkin.

Rahatilanne on siedettävä. Nyt olisi aikaa sisustaa ja ostaa uusia vaatteita ja kaikkea, mutta en tiedä, kauanko työttömyyteni jatkuu. Elämme säästeliäästi. Kavereita ei huvita tavata, kun mun kuulumiset on aina sitä samaa. Vuosi on työttömyyttä takana. Sinä aikana yksi lyhyt sijaisuus ja yksi työkkärin lyhytkurssi.

Olen työtön, päivät kuluu pienen lapsen kanssa.

Olen sairaslomalla, joka vaihtuu kahden viikon päästä äitiyslomaksi. Toistaiseksi minulla on puistattavan tylsää, kun ei oikein mitään pysty pötsin kanssa tekemään. Pelailen miltein kaikki päivät tietokoneella, jos istuminen sattuu onnistumaan.

Voi kun täällä näyttää olevan supertyytyväisiä mammoja työttömänä. Aikaa ja rahaa riittää kaikkeen kivaan tekemiseen ja elämä on niin leppoisaa, melkein lomailua ja rahat riittää vaikka mihin. Juuri tuollaisten takia monia ärsyttää työttömien saamat tuet ja työttömiltä haluttaisiin poistaa päivähoito-oikeus  tai vähentää korvauksia. Juuri tuollaisten takia jotka eivät halua työllistyä ja ovat työttöminä omasta halustaan helposti kaikki muutkin leimataan automaattisesti tuollaisiksi.

Minäpä olen työtön mutta en omasta halustani. Haluaisin kovasti päästä töihin tienaamaan enemmän rahaa. Näytti että teillä kaikilla oli se hyvätuloinen mies joka kustansi kaiken ja rahasta ei ollut puutetta koska se mies kustansi kaiken. No hyvin pyyhkii joo. Uskon että kaikilla työttömillä ei ole näin ruusuinen tilanne.

Mieheni on ollut myös työtön ja tällä hetkellä huonopalkkaisessa työssä joka ei vastaa koulutusta. Joten sanomattakin selvää että perheen taloudellinen tilanne on ollut katastrofi. Mihinkään ylimääräiseen tai kivaan ei ole ollut rahaa kuten esim. matkusteluun kesällä.  Tämä on ollut kyllä surkein kesä ikinä. 

Itse en myöskään voi sietää jos omia rahoja ei ole tarpeeksi vaan pitäisi elää pelkästään miehen tuloilla. Ainoa parannus tähän tilanteeseen on se että saisin töitä. 

Päivät kuluu hoitaen pientä taaperoa mutta en ole kotiäitinä omasta tahdostani vaan sen takia että minulla ei ollut työpaikkaa mihin palata äitiysloman jälkeen. En edes viitsi vielä aktiivisesti etsiä töitä jos tilaisuus haastatteluun tulisi en voisi mennä koska lapselle ei olisi hoitajaa siksi ajaksi. Tämän takia siis odottelen kun kuuta nousevaa että lapsi saa päivähoitopaikan (haettu on ja pitäisi saada parin kuukauden päästä) jotta olen täysin vapaa aktiivisesti etsimään töitä!

Olen 46-v.  työtön, ollut 3 kk työtön. Entinen työnantaja pisti porukkaa pihalle. Rahatilanne ei ole huono, koska omaisuutta on ja sivutulojakin.

En tiedä mitä teen tulevaisuudessa. En välttämättä palkkatyötä. Aika kyllä kuluu kotosalla, opiskelen avoimessa yliopistossa ja siitä riittää puuhaa, mutta ei siitä mihinkään uuteen varsinaisesti pätevöidy. Onhan tässä kesä nyt mennyt, lenkillä, ongella, uidessa ja marjassa. Yritän miettiä, mikä musta tulee "isona". Yrittäjä ehkä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 09:53"]

Virallisesti olen ollut työtön nyt kaksi kuukautta. Kuopus täytti 3v. ja töitä ei ole löytynyt vieläkään (olen hakenut niitä jo pitkään). 

Eipä tämä eroa mitenkään entisestä. Kuopus on kotona kanssani ja esikoinen aloitti koulun. Siivoilen, ulkoilen kuopuksen kanssa, käymme kalassa ja marjassa jne. Tietyllä tapaa on silti tosi tylsää. Kaipaan takaisin töihin (tai koulun penkille, olen jo hakenut parille kurssille mutta saa katsoa, pääsenkö). 

Rahallisesti on tosi tiukkaa, koska en tällä hetkellä saa mistään mitään. Eli stressitaso on kyllä korkea. Lapsille pitäisi ostaa vaatteita ja kenkiä mutta mistä ostaa kun miehen pieni palkka ja lapsilisät menevät ruokaan ja pakollisiin laskuihin (kuopukselle onneksi löytyy kirpparilta vaatteita mutta esikoiselle ei). Noh, sitä Kelan päätöstä odotellessa. Meillä on kyllä muutaman satasen ns. puskuriraha tilillä koska tiesimme, että tässä menee pitkä pätkä ennen kuin Kelalta tulee mitään päätöksiä. Enempää emme saaneet kasaan mutta kyllä sekin helpottaa jos näyttää siltä, että päätöksen saaminen venyy vielä.

[/quote]

Eikös kelalta pitäisi tulla päätös parissa viikossa työttömyysraha-asioissa? Itse kun jäin työttömäksi niin pikkasen alle kaks viikkoa meni kun kelalta tuli päätös.

En viihdy, rahatilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan. Yritän tsempata itseäni työnhakuun, mutta sekin vaikeutuu kun aina joku muu valitaan. On hiottu CV:tä, opiskeltu ja toiminimikin kokeiltu mutta tulos puhdas nolla. Rahatilanne vaivaa päivittäin, ahdistaa ja kurkkua kuristaa. Lasten puolesta surettaa kun eivät voi harrastaa, itse pärjään vähemmälläkin. Ammatinvaihto on luultavasti edessä, mutta mikään ala ei tunnu oikealta.

Suurin osa tähän vastanneista taitaakin olla työttömiä koululaisten/eskarilaisten vanhempia. En minäkään ymmärrä vanhempia, jotka tyttömänä tai muuten kotona ja lapset hoidossa, ainakaan jos kyse alle 5v.lapsista. 

Minä nautin nyt tästä rauhallisesta arjesta ja minkä sille voin, että palkastani aina säästin ja nyt ok rahatilanne karenssista huolimatta. 

Ja kyllä olen suunnittelut työjuttuja, tällä hetkell'ä ei vain töitä meinaa saada. Eikö ole hyvä kuitenkin jos työttömyydestä tai siitä huolimatta osaa myös nauttia, olisko parempi olla masentuneena, josta syntyis lisäkustannuksia yhteiskunnalle, oman ja perheen ja erityisesti lasten hyvinvoinnin takia.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 11:32"]

Olen työtön, päivät kuluu pienen lapsen kanssa.

[/quote]

Ja lisäys vielä että lapsi on siis 1,5v.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:03"]

Suurin osa tähän vastanneista taitaakin olla työttömiä koululaisten/eskarilaisten vanhempia. En minäkään ymmärrä vanhempia, jotka tyttömänä tai muuten kotona ja lapset hoidossa, ainakaan jos kyse alle 5v.lapsista. 

Minä nautin nyt tästä rauhallisesta arjesta ja minkä sille voin, että palkastani aina säästin ja nyt ok rahatilanne karenssista huolimatta. 

Ja kyllä olen suunnittelut työjuttuja, tällä hetkell'ä ei vain töitä meinaa saada. Eikö ole hyvä kuitenkin jos työttömyydestä tai siitä huolimatta osaa myös nauttia, olisko parempi olla masentuneena, josta syntyis lisäkustannuksia yhteiskunnalle, oman ja perheen ja erityisesti lasten hyvinvoinnin takia.

[/quote]

Et siis ymmärrä jos on työtön ja lapsi hoidossa jos kyseessä alle 5-vuotias lapsi ja lapset hoidossa? Haloo! Etkö siis ymmärrä että monelle voi olla mahdotonta etsiä työtä ja saada työtä jos lapsi ei ole hoidossa? Miten jotkut voi olla niin tyhmiä että eivät tajua tätä?

Kaikki eivät ole työttömänä sen takia että saisivat olla rauhasa kotona tai sen takia että hoitaisivat lapsia kotona vaan monet ovat työttöminä omasta tahdosta riippumatta ja silloin heillä täytyy olla vapaa mahdollisuus etsiä töitä ja käydä esim. työhaastatteluissa. Etkö todellakaan älyä tätä? Sinun mielestäsi siis jos joku pienen lapsen äiti jää työttömäksi hänen velvollisuus olisi siis pysyä työttömänä ja hoitaa lasta kotona työttömyyskorvuksella???

Mitäs se sulle kuuluu mitä ajattelen, turhaan hikeennyt, rauhoitu nyt kun se lapsesikin on siellä päivähoidossa.

Kyllä minä haluaisin toihin mennä, lähinnä rahan takia, kuka sitä muuten töitä tekee kuin rahan takia. Olishan se ihan kiva joskus sanoa että on töissä, eikä että olen työtön, koska kun sanoo olevansa työtön muut laittaa sut heti luusereiden ja laiskojen kategoriaan. En käsitä miksi se että ei kotona ole tekemisen puutetta kerto jotain siitä että ei muka haluakaan töihin? Kyllä kotityöt on aina tehtävä, ja harrastaakin ihminen yleensä jotain haluaa, oli töissä tai ei, ja työttömänä sitä on aikaa tehdä kaikkea mitä ei töissä ollessa ehdi. Ja kun on pieniä lapsia, olisi outoa jos ei olisi mitään tekemistä. Moni tässä vastanneista on ollut vasta suht vähän aikaa työttömänä, on ollut säästöjä ja ovat ansiosidonnaisella, se on ihan eri asia kuin normaalilla työkkärinrahalla pärjääminen vuosikausia. Ja jos ei ole hyväpalkkaista työpaikkaa koskaan ollutkaan, ei niitä säästöjäkään ole. Eikä kaikilla ole rikasta miestä.

Kukin voi päätellä rahatilanteet mitä ne nyt kenelläkin on, mutta se ei liity kauheasti siihen saako päivänsä kulumaan vai ei, se kertoo lähinnä mielenkiinnon ja mielikuvituksen puutteesta jos tylsistyy.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 12:22"]

Kyllä minä haluaisin toihin mennä, lähinnä rahan takia, kuka sitä muuten töitä tekee kuin rahan takia.

[/quote]

Kyllä mä haluaisin töitä tehdä myös siksi, että pääsisin sitä kautta toteuttamaan itseäni. Ihan pelkkä harrastaminen ei mulle siihen riitä. En jättäytyisi työelämän ulkopuolelle, vaikka tienesti olis taattu. Siis jos töitä olisi.

Olen ollut keväästä asti työtön ja seinät alkaa kaatumaan päälle. Kesä totta kait meni ihan hyvin lasten kanssa, mutta nyt tämä syksy jo "pelottaa". Yritän koko ajan etsiä, mutta kun ei löydy, niin ei. Tai jos joku paikka olisi johon koulutus riittää, niin se on Helsingissä ja matkoihin menee vähintään 1,5 tuntia suunta.

Ja oloa ei ainakaan paranna appiukon ja muiden sukulaisten ja kavereiden kysely, et joko olet töitä löytänyt.... ja työtä pelkäämätön löytää aina töitä....ja kyllähän siellä pk-seudun lähellä töitä riittäää.......

Joo, tosiaan Helsingissä on, mutta ei muualla. Ja tuntuu hullulta lähteä pitkään matkaan, kun matkat maksaa jo n.250 kuussa ja jos palkka on vielä pieni, niin ei kiitos. Minulle työnteko ei ole harrastus vaan rahan ansaitsemista ruokaan. Ja noilla matkakuluilla ja pienellä palkalla, niin saan liitosta enämmmän rahaa.

Etsin siis koko ajan ja rahat tiukassa.