Jos vauvan kehitys kärsii huomion puutteesta

Jokainen, jolla on lapsia pienellä ikäerolla miettii joskus tuollaisia.



Jos oikeasti alat nyt kuitenkin miettiä, miten lapseesi katsot ja hänelle puhut, niin huomaat, että otat kontaktia häneen pitkin päivää. Kun hän itkee, menet hänen luokseen (vaikket heti ehtisikään, niin pian). Kun hän nauraa, naurat mukana. Kun hän kolhii itsensä, lohdutat.



Nyt kun olet asiasta huolissasi, voit lisätä tuota huomiointia hiukan vielä entisestään. Pidä vaikka vauvaa sylissä enemmän, kun luet isommille sisaruksille. Käytä vaipan vaihtotilanne hyödyksi ja kutittele ja laula vauvallesi.



Ei se mitään jatkuvaa kontaktia edellytä, että sinulla on lapseesi toimiva suhde.



Tuollaisia epätoivon ja epäilyksen hetkiä tulee, kun on väsynyt ja stressaantunut - mikä ei ole mitenkään ihme, jos sinulla on kolme noin pientä lasta.

Huolestuttavaa, jos et todellakaan KOSKAAN puhu vauvallesi suoraan. Huomion saaminen vaikuttaa suoraan vauvan itsetuntoon ja humion saamattomuus arvaten myös omalla tavallaan.. Jonkin verran äidin huomioimista siis tarvitsisi viitsiä antaa. Tai sitten annat lapsen pois ellet jaksa antaa perusturvallisuutta kaikille.

mielestäni en neuvonut, vaan kommentoin. Tuskin ap nyt sentään AINA puhuu lapselle kiertoteitse tai ei ota kontaktia. Hän kumminkin hoitaa aika paljonkin lastaan päivän mittaan. Kannattaa lukea aloitukset ajatuksella ennen kuin kommentoi. Ap ei vaikuta tunnekylmältä psykopaatilta, vaan aivan tavalliselta useamman lapsen äidiltä, joka vaan murehtii, riittääkö tavallinen äitiys monelle lapselle yhtä aikaa. Ja se kyllä RIITTÄÄ. -2-

Sulla taitaa olla tosi pahoja ongelmia ja jotain traumoja psyokopaateista? En mä maininnut niitä sanallakaan..:D Varsinkaan, että ap olisi psyko. Minusta ap kertoi aika tarkkaan, että ei anna huomiota koskaan lapselleen, vaihtaa vain vaipat ja syöttää. Se ei ole tarpeeksi vaikka ennen vanhaan ja sinun nuoruudessasi niin olisi tehtykin. Mieleni tekee huutaa, että proovoo. Koska oikeesti, eihän kukaan kirjoittamaan kykenevä ole niin kyvytön ettei tajuaisi huomion olevan aika tärkeää. :) 3

Jos ap ei ottaisi kontaktia lapseensa ollenkaan, se merkitsisi nimenomaan sitä, että hän on tunteeton psykopaatti.

Eikö sulla järki raksuta sen vertaa, että tajuat, että ap:n on VÄKISINKIN pakko ottaa jonkin verran kontaktia kun hoitaa lastaan? Koska tosiaan ei vaikuta miltään kontaktia tahallaan välttelevältä psykopaatilta.

SINÄ tässä nyt maalailet turhaan piruja seinille, joten kellä tässä olikaan traumoja, hmmm?

PS: nykyäänkin on Suomessa paljon monilapsisia perheitä, samoin maailmalla - ja ihan terveitä ja tasapainoisia lapsia kasvaa.

-2-

Vaipanvaihtopuuhat ja syöttö eivät yksinään riitä. Piste. Taidat olla joku eläkeikäinen? Sinun nuoruudestasi ovat asiat muuttuneet tieteen, taiteen ja lastenkasvatuksen saralla aika paljon. Mulla olisi sinulle kolme sanaa: päivitä, päivitä ja päivitä! :)

ps: vauvaa kohtaan voi olla kylmä muustakin syystä kuin psykopatian vuoksi. Esim. äidin kehitysvammaisuus tai mielenterveysongelmat kuten masennus voivat olla syitä. Ne ovat jopa hyvin paljon yleisempiä syitä kuin psykopatia, joka on hyvin harvinainen vaiva. :D

Mutta sit jotenkin musta tuntuu, että just hänet pitäisi vähän paremmin nähdä. Sieltä yksilönä, eikä vain tosiaan äidin jatkeena. Tietysti voi olla yksilöllisiä erojakin, mutta nää isommat oli niin selvästi ja tarkkarajaisesti omia itsejään tässä vaiheessa, että eron huomaa.



Ja sitten ne hassut hetket, kun koetan viritellä jotain äiti-tytär-hetkeä, vauva iskee hampaansa mun leukaan (silmiin katsomisen sijaan) tai haluaa seistä mua vasten nylkyttämässä. Ja sitten kiipeää yli vips vaan ja on taas menossa...



Ap

Väsymystä kyllä.



Mulle on kyllä sanottu, että kun lapsia on enemmän, kuopus kiinnostuu ensin sisaruksistaan ja myöhemmin vasta vanhemmistaan. Ehkä se sit niin usein menee.



Ap

Huolestuttavaa, jos et todellakaan KOSKAAN puhu vauvallesi suoraan. Huomion saaminen vaikuttaa suoraan vauvan itsetuntoon ja humion saamattomuus arvaten myös omalla tavallaan.. Jonkin verran äidin huomioimista siis tarvitsisi viitsiä antaa. Tai sitten annat lapsen pois ellet jaksa antaa perusturvallisuutta kaikille.

mielestäni en neuvonut, vaan kommentoin. Tuskin ap nyt sentään AINA puhuu lapselle kiertoteitse tai ei ota kontaktia. Hän kumminkin hoitaa aika paljonkin lastaan päivän mittaan. Kannattaa lukea aloitukset ajatuksella ennen kuin kommentoi. Ap ei vaikuta tunnekylmältä psykopaatilta, vaan aivan tavalliselta useamman lapsen äidiltä, joka vaan murehtii, riittääkö tavallinen äitiys monelle lapselle yhtä aikaa. Ja se kyllä RIITTÄÄ. -2-

Sulla taitaa olla tosi pahoja ongelmia ja jotain traumoja psyokopaateista? En mä maininnut niitä sanallakaan..:D Varsinkaan, että ap olisi psyko. Minusta ap kertoi aika tarkkaan, että ei anna huomiota koskaan lapselleen, vaihtaa vain vaipat ja syöttää. Se ei ole tarpeeksi vaikka ennen vanhaan ja sinun nuoruudessasi niin olisi tehtykin. Mieleni tekee huutaa, että proovoo. Koska oikeesti, eihän kukaan kirjoittamaan kykenevä ole niin kyvytön ettei tajuaisi huomion olevan aika tärkeää. :) 3

Jos ap ei ottaisi kontaktia lapseensa ollenkaan, se merkitsisi nimenomaan sitä, että hän on tunteeton psykopaatti. Eikö sulla järki raksuta sen vertaa, että tajuat, että ap:n on VÄKISINKIN pakko ottaa jonkin verran kontaktia kun hoitaa lastaan? Koska tosiaan ei vaikuta miltään kontaktia tahallaan välttelevältä psykopaatilta. SINÄ tässä nyt maalailet turhaan piruja seinille, joten kellä tässä olikaan traumoja, hmmm? PS: nykyäänkin on Suomessa paljon monilapsisia perheitä, samoin maailmalla - ja ihan terveitä ja tasapainoisia lapsia kasvaa. -2-

Vaipanvaihtopuuhat ja syöttö eivät yksinään riitä. Piste. Taidat olla joku eläkeikäinen? Sinun nuoruudestasi ovat asiat muuttuneet tieteen, taiteen ja lastenkasvatuksen saralla aika paljon. Mulla olisi sinulle kolme sanaa: päivitä, päivitä ja päivitä! :) ps: vauvaa kohtaan voi olla kylmä muustakin syystä kuin psykopatian vuoksi. Esim. äidin kehitysvammaisuus tai mielenterveysongelmat kuten masennus voivat olla syitä. Ne ovat jopa hyvin paljon yleisempiä syitä kuin psykopatia, joka on hyvin harvinainen vaiva. :D

Sinua neuvoisin hiukan elämään ennen kuin alat jaella neuvoja. Matkustele vaikkapa, ja hiukan Tukholmaa kauemmas.

Lue historiaa, kysele omilta isovanhemmiltasi, miten lapsia hoidettiin ja mieti, ovatko omat vanhempasi häiriintyneitä sen kasvatuksen tuloksena.

Mieti vaikkapa maaseudun emäntiä vielä nykyäänkin, kuinka tiiviisti ehtivät lastaan huomioida.

Mistä sait päähäsi, että ap on mielisairas tai kehitysvammainen?

Oikeasti, mene nyt ja kohtaa itse se oma lapsesi sen sijaan, että puhut läpiä päähäsi ja tuijotat nettiruutua siellä. Hus!

;-DD

-2-

Väsymystä kyllä.

Mulle on kyllä sanottu, että kun lapsia on enemmän, kuopus kiinnostuu ensin sisaruksistaan ja myöhemmin vasta vanhemmistaan. Ehkä se sit niin usein menee.

Ap

Usko pois, kyllä siitä hyvä tulee. Lapset eivät ole idiootteja, he osaavat kyllä pyytää sen verran huomiota kuin tarvitsevat. Eli jos lapsesi on tyytyväinen, niin ole itse tyytyväinen.

T. viiden (ihanan teinin) äiti, joka ei todellakaan ole lapsiansa kovin kamalasti "kontaktoinut".

Ainakin mun lähipiirin monilapsisissa perheissä vauvat saavat huomiota paljon sisaruksilta.



Musta tuntuu kuitenkin, että sä olet huolissasi siitä, millainen kontakti sulla ja vauvallasi on. Kun nyt varmaan on olemassa joitain semmoisiakin hetkia, jolloin pystyt hetkeksi huomioimaan vauvaasi, aloita joku tietty rutiini, jonka teet. Semmoinen voi olla laululeikki tai loru, tai vaikka se, että käännät vauvan hetkeksi pyllyä pestessä itseesi päin niin, että voitte katsoa toisianne silmiin. Vauvat tykkää toistuvasti tehtävistä jutuista, ja jossain vaiheessa vauvasi takuulla lähtee juttuun mukaan.



Olen huomannut, että neuvolassa seurataan paljon tätä kontaktin ottamista, joten ei se ihan mitätön juttu ole, ei vauvan eikä äidin kannalta.

no minä ajattelen asian niin, että se vaan on niin että niiden isompien sisarusten on myös opittava odottamaan ja antamaan tilaa sille, että äidin huomio on vauvassa. Kyllä meillä ainakin 2 v huutaa ja saattaa suuttua kun sanon, että nyt on vauvan vuoro vaikkapa istua sylissä tai tehdä jotain äidin kanssa (laululeikkiä jne), mutta pikkuhiljaa hänkin on oppinut ymmärtämään, että tulee taas hänenkin vuoro.



toisekseen jos sulla on puoliso, niin hänen ollessa kotona sinä voisit ottaa yksittäisiä hetkiä vauvan kanssa kaksin (kuten jokaisen muunkin lapsen kanssa) niin että isä hoitaa muita lapsia. Esim lähteä vauvan kanssa kaksin ulkokävelylle, kaupassa käymään, jne.



ei kannata vaan tyytyä siihen, että se saa joka osaa eniten vaatia, vaan kuten sinäkin olet tiedostanut että vauvasi ei vaadi, niin pidä itse huolta siitä että hänkin saa oman osansa äidin jakamattomasta huomiosta.

Kokeile vaikka 3 pv viikossa 6h kerrallaan. Sitten jäisi aikaa seurustella vauvan kanssa. On myös hyvä totuttaa isompia odottamaan vuoroaan. Eivät he opi että vauvakin on tärkeä ellet sinä näytä mallia.

Lue historiaa, kysele omilta isovanhemmiltasi, miten lapsia hoidettiin ja mieti, ovatko omat vanhempasi häiriintyneitä sen kasvatuksen tuloksena.

mutta pakko vastata tähän: ovat. Omat vanhempani jätettiin yksin ja lopputuloksena kyllä, ovat häiriintyneitä.