Miksi kotoa lähtö lapsen kanssa on niin vaikeaa??

Lapsi ei tee siitä vaikeaa, vaan minä. Otan ihan hirveän stressin (ja menen melkein paniikkiin) siitä missä, miten ja mitä syödään. Ja mitä jos se onnistukaan? Missä nukutaan päikkärit ja mitäs jos ei niistä tule mitään kun ei olla tutussa paikassa? Ja mitä se tekee yöunille ja rytmille ja seuraavalle päivälle ja elämälle???



Mä en käsitä itseäni. Ei kaikki kotonakaan mene käsikirjoituksen mukaan, mutta se on helpompi kestää kun saa olla kotona, eikä tarvi ottaa ylimääräistä stressiä mistään muusta. Vaikka kyllä kotonakin menen paniikkiin, jos esim. päikkärit menee jotenkin hassusti.