Oulu, Prisma perjantaina klo noin 17.00. Äiti hermostuu lapsen kiukutteluun

äiti pyysi anteeksi lyömistään. Lapsikin sen tajuaa ettei aikuinen tarkoita sitä vaan haluaa vain itselleen paremman olon ja vapautuksen käydä käsiksi seuraavallakin kerralla.

Tyttöni oli ihan mahdoton, kävi minuun käsiksi ajasta ja paikasta riippumatta ja ei auttanut mikään. ei siis mikään. Kävi terapiassaklin, mutta ei apu heti tullut.

Meni monesti pinna, kulkisella paikallakin. Kun minua oli tukistettu sen sadannen kerran, sitten annoin pienelle ihmiselle takaisin, kun olin jo itse niin väsynyt ja turhautunut tilanteeseen.

ja oli kamala olo jälkeenpäin, itsesyytökset olivat valtavia, mikä minussa oli vikana kun en saanut omaa lastani kuriin, miksi oma lapseni satutti minua jatkuvasti.

Ajan kanssa tilanne helpottui ja tytön käytös muuttui ajan myöten ihan täysin, nyt ei ole enää minkäänlaisia ongelmia.

Tiedän että tein väärin, tosi väärin mutta siinä tilanteessa en voinut muutakaan, ei ollut voimia muuhunkaan.

Mitäs jos seuraavalla kerralla menisitte auttamaan tätä naisparkaa jolla menee hermot, voisitte vaikka sanoa muutaman kannustavan sanan, se auttaisi aika pitkälle.

jos julkisella paikallakin käydään lapsiin kiinni vaikka kaikki tietää sen olevan laitonta.



Väitän että monilta vanhemmilta puuttuu ote lapsiinsa. Ei tarvita tukistelua lapset uskoo muutoinkin vaikka on uhmakausi meneillään.



Meidän lapset osaa ainakin julkisilla paikoilla toimia moitteettomasti. Koti on paikka jossa saa raivota ja pitääkin raivota jos siltä tuntuu.



Olen nähnyt vanhempia jotka on täysin hukassa, lapsi/lapset teettää ostokset vaatien haluamansa ja vanhemmat joustaa loputtomiin. Katselin eilen aitopaikalta tällaista menoa.



Lisäksi osa vanhemmista on täydellisen välinpitämöttömiä ja eivät osaa vastata lapsen tarpeisiin vaan katsovat ohi ottamatta mitään kontaktia lapseensa.



Kolmen äiti

paljon samoja syitä kuin parisuhdeväkivallankin. Kun katsoo omistavansa toisen ja toinen ei sitten toimikaan kuin haluaisi, niin väkivalta on houkutteleva keino.

Voi tietysti olla, että olisi sellaisiakin vanhempia, jotka olisivat valmiita hakemaan apua, jos se olisi helpompaa. Mutta toisaalta ei voida järjestää sellaista apua, jossa luvataan, että lasta ei oteta huostaan. Se lapsi nyt vain ansaitsee tulla pelastetuksi tilanteesta, jossa hänen henkensä tai terveytensä on vaarassa tai jos lievempikään tilanne ei yhtään parane, vaikka apua annettaisiinkin vanhemmille. Huostaanotto on lapselle traumaattinen kokemus ja tietysti olisi parempi, jos se lievemmissä väkivaltatapauksissa voitaisiin välttää ja tilanne saataisiin ratkaistua lapsen pysyessä kotona. Mutta etukäteislupausta, että lasta ei pahoinpiteleviltä vanhemmilta oteta huostaan, ei voida antaa.

Oma kyynisyyteni vanhempien kykyyn nähdä omia virheitään tässä asiassa perustuu pitkälle siihen, että itse olin rajusti pahoinpidelty lapsi. Ja enpä usko, että äitini on ikinä katunut mitään minulle tai veljelleni tekemäänsä. Me olimme hänen lapsiaan, hänen omaisuuttaan ja hänellä oli oikeus tehdä meille mitä halusi. Ja mitä olimme niin tuhmia ja tyhmiä, että emme osanneet olla, kuten hän halusi. Hän oli niitä pahoinpitelijöitä, joilla kyse ei ollut edes pelkästä impulssikontrollin puutteesta (vaikka tietysti sitäkin oli), vaan hän nimenomaan edusti sitä kantaa, että hänen lapsensa, hänen oikeutensa, joka usein tulee näissä ketjuissa täällä av:llakin vastaan.

niin, että iso osa noista tukistuksista ON tosiaan pinnan pettämistä. Mutta se pettää isosti juuri siksi, että lapsi ns. pettää odotukset eli ei muilla keinoin tottele/noudata yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä. Taustalla on vanhemman käsitys siitä, millaista käytöstä yhteiskunta odottaa lapselta ja häneltä, eikä hän kykene täyttämään tuota mallikuvaa. Se ei minusta ole täysin verrattavissa parisuhdeväkivaltaan - vaikka molemmat siis tietysti ovat väärin.

Minusta lasten kurittaminen koetaan kyllä nykyään jo aika hyvin vääräksi ja tuomittavaksi, joten veikkaan, että palveluille olisi käyttöä, JOS niihin voisi turvautua ilman pelkoa huostaanotosta ja leimautumisesta. Totta kai sitä paheksuntaa on syytä laajentaakin - mutta toisaalta liiallinen tuomitseminen voi nostaa kynnystä avunhakuun, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

Ihan turhaa jeesustella jos ei puutu asiaan.



Lasten pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.

minä en sanonut, että pahoinpitelystä ei missään oloissa pitäisi olla seurauksena huostaanottoa. Ei tietenkään! Ei sellaista Carte Blanchea anneta myöskään niille miehille, jotka hakevat apua esim. Lyömättömästä linjasta. Mutta että pitäisi olla mahdollisuus esim. anonyymisti hakea terapia-apua.



Varmasti on ihmisiä, jotka ajattelevat lasten olevan "heidän omaisuuttaan". Ylipäätänsä ihmiset ovat niin monimutkaisia, ettei ole olemassa yhtä ja kaikkiin tehoavaa konstia hoitaa inhimillisen käytöksen ongelmia (oli sitten kyse mistä tahansa ongelmasta).



Pointtini olikin, että kumpi on hedelmällisempi lähestymistapa lasten kurittamisen kitkemiseksi: paheksunta ja kriminalisointi vai asiasta käytävä asiallinen keskustelu ja avun tarjoaminen lapsiperheille ja erityisesti lyöville vanhemmille.

Varmasti olisi hyvä, jos kaikkiin perheen ongelmiin ja kasvatuspulmiin olisi matalampi kynnys hakea apua. Ja uskon kyllä, että niissä avun hakijoissa jo nyt saattaisi olla niitäkin, joiden ongelma on pinnan palaessa käsiksi käynti. Mutta vielä enemmän muutosta tarvitsisivat ne vanhemmat, jotka eivät edes tunnista pahoinpitelyä ongelmaksi. Ja sitä, että he edes tunnistaisivat tekevänsä väärin palvelisi se, jos lasten pahoinpitelyyn oikeasti suhtauduttaisiin tässä yhteiskunnassa vakavasti. Itse uskon, että nykyinen raju paheksunta, yleisen syytteen alaisuus yms. auttaa vähentämään parisuhdeväkivaltaa.

Minä uskon, että voisi oikeasti olla lapseensa kurituväkivaltaa käyttäville terveellinen herätys, että ulkopuoliset puuttuisivat asiaan, että se passitus sinne "lyömätön linja lapsillekin" sydeemeihin tulisi esimerkiksi poliisin kautta. Ei niin, etteikö anonyymia apuakin olisi hyvä olla tarjolla niille, jotka kykenevät itsekin myöntämään tekevänsä väärin. Lasten kohdalla niitä omia toimintatapoja vain hyvin usein puolustetaan viimeiseen asti ja tällä hetkellä yleinen ilmapiiri ei ole kovinkaan paheksuva lapsiin kohdistuvalle väkivallalle, päin vastoin.

Ja anteeksi, että taisin muotoilla viestini huonosti. En toki ajatellutkaan, että olisit sitä mieltä, että pahoinpitelystä ei avun hakijoiden kohdalla missään olosuhteissa saisi seurata huostaanottoa. Pointtini oli lähinnä se, että kun sellaista ei voida luvata, niin kyllähän se huostaanoton mahdollisuus kummittelee siellä takaraivossa niiden kohdalla, jotka tietävät pahoinpitelevänsä lapsiaan rajusti ja se tietysti tulee joka tapauksessa toimimaan yhtenä asian oma-aloitteisen julkituomisen ja avun hakemisen esteenä. Itse tosin luulen, että vaikka tätä estettä ei olisi, niin muut esteet (pelko maineen menetyksestä, kyvyttömyys myöntää omia vääriä tekojaan yms.) ajavat joka tapauksessa saman asian.

Pointtini olikin, että kumpi on hedelmällisempi lähestymistapa lasten kurittamisen kitkemiseksi: paheksunta ja kriminalisointi vai asiasta käytävä asiallinen keskustelu ja avun tarjoaminen lapsiperheille ja erityisesti lyöville vanhemmille.