Lue keskustelun säännöt.
Onko muille käynyt niin, että on jotenkin "herännyt" vauvavuoden jälkeen
02.04.2012 |
ja muuttunut taas omaksi itsekseen? Osaatteko näin jälkeenpäin ajatellen sanoa, mitä oikeasti tapahtui?
Lapseni on vuoden, ja olen ihan ihmeissäni siitä, millainen ihminen olen ollut lapsen ekat 9 kk. En oikein tunnista itseäni siitä mitä olen tuntenut ja miten käyttäytynyt.
Sitten yhtäkkiä, kun lapsi täytti ton 9 kk jotakin muuttui, ja elämässä alkoi taas olla iloa ja värejä. Musta tuntuu hirveältä, että olen ajatellut lapsestakin, että en jaksa häntä ja elämä on tuntunut olevan jotenkin vaan sinnittelyä. Nyt hän on niin rakas ja ihana, että olen hänestä tosi kiitollinen.
Mitähän mulle okein tapahtui? Kuuluuko tää jotenkin tähän lapsen saamiseen?
Kommentit (4)
Mutta musta kylläkin lapsen kehityksessä tapahtui yhtäkkiä joku tosi iso harppaus niin, että se olikin yhtkkiä jotenkin "helpompi" ja itsenäisempi. Vierastaminen jäi pois, yöunet alko olla pitkiä ja ehjiä, lapsi oppi kävelemään > ei tarvi aina kannella tai kannatella, se kiinnostuu ympäristöstään eli esim. kaupassa käynti on paljon helpompaa jnejnejne.
Sillä tavalla kyllä heräsin, etten voi ymmärtää miks mä annoin itteni näyttää siltä miltä näytin... hiuksissa kamala juurikasvu, pitkät hiukset aina sotkusella nutturalla, ei meikkiä, ei vaatteita, ei koruja. Uusia sopivia vaatteita ei viittiny muka ostaa kun kotihoidontuki niin pieni, mut silti olin ihan sitä mieltä että tottakai miehelle pitää ostaa uuteen duuniin parilla sadalla uusia vaatteita. Ja lapsi tarvitsee ne 80e:n Eccot, mut mä voin mennä näillä rikkinäisillä viä tän talven, eihän mua kukaan kotona nää. En tiä mitä tapahtu, mutta nyt on uus tukka, uudet vaatteet, harrastukset ja monimuoto-opiskelu käynnissä ja tuntuu TOSI hyvältä olla MINÄ ITSE taas vaikka olenkin edelleen myös kotiäiti ja vaimo. Huh, onneksi heräsin :) Ihanaa kevättä sinne ap:llekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä, kun lapsi täytti sen vuoden... mutta todellisuudessa olin oma itseäni vasta kun lapsi oli 2v.. olin niin väsynyt, kun toinen ei nukkunut oikein... sain toki apua, mutta ei se vaan riittänyt, univelkaa vaan kertyi...
Olin itsekin ihmeissäni, halusin lapsen, mutta en toki sellaista joka ei nukkunut ollenkaan :) lapsi kohta 3 v ja vasta nyt herää vain kerran yössä..
Raskasta oli ja on, mutta en vaihtaisi mitään mihinkään.. harmittaa todella paljon se, että en muista vauva ajasta melkein mitään, ainoastaan kuvista voin päätellä ja miehen kertomuksista...
kun nuorinkin on kohta 4-vuotias...
Pidin kyllä siitä itsestäni mikä olin, vaikkakin se oli hyvin väsynyt minä. Mutta pidin koko ajan lapsesta ja elämästänikin, vaikka sen raskaaksi koinkin. Mutta kyllä olin erilainen minä kuin muuten. Mulla ainakin syynä olivat ihan selkeästi väsymys ja hormonit. (Mulla ne hormonit onneksi auttoivat jaksamaan ja olemaan onnellinen lapsesta, mutta joillakin voi käydä toisin.) Imetin lasta pitkään, ja vasta hyvän aikaa imetyksen loppumisen jälkeen, tulin jotenkin takaisin. Mutta en silti pidä muutosta kumpaankaan suuntaan huonona, erilainen minä vain.