Lue keskustelun säännöt.
Anoppi loukkaantui käytöksestäni poikani hautajaisissa!
02.04.2012 |
Kuulin vasta jälkeenpäin, että olin loukannut anoppia. Hautasin siis poikani, ja ymmärrettävästi olin silloin ihan surun murtama, en hirveästi edes muista niistä ajoita tms.
Anopille oli kuulemma tullut ei-toivottu olo, koska en ollut huomioinut häntä tarpeeksi hautajaisissa!! On edelleenkin loukkaantunut eikä ole pitänyt minuun yhteyttä sen jälkeen. Ilmeisesti minun olisi pitänyt jotenkin viihdyttää anoppia hautajaisissa??
Mitä mieltä, en kait kuitenkaan ala pyytelemään anteeksi anopilta?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä sitä tietää, ehkä olit oikeastikin aika tyly ja "sisäänpäinkääntynyt", kukapa sitä näin netitse osaa päätellä. Ehkä jopa ärjäisit tai äksyilit hänelle. Sinäkään et voi jälkikäteen asiaa analysoida, koska aika ymmärrettävästi et muista tilaisuudesta paljon mitään.
En toki tuomitse sitä, että olit siinä uppoutunut suruusi. Mutta tavallaan ymmärrän, että joku on oikeastikin saattanut loukkaantua, eikä nyt siis ole mistään seurustelusta ja viihdyttämisestä kyse.
Voisit panna miehesi kysymään äidiltään, mikä mättää. Ja sanomaan, että "hei, mieti nyt vähän, XX hautasi omaa lastaan sinä päivänä, siinä on epäsosiaalisuus aika ymmärrettävää..."
Kuka ihminen oikeasti menee lapsen hautajaisiin arvostelemaan lapsen äidin tai isän käytöstä? Kyllä on siinä arvostelijalla itsellään elämänarvot väärässä järjestyksessä, käytöstavat jääneet oppimatta ja pahaa tarkoittava mieli, jos näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi valittaa kaikkien juhlien jälkeen, ettei hän saanut tarpeeksi huomiota. Miniäni oli ihan ihmeissään, kun lasten syntymäpäivinäkin olisi pitänyt lasten isomummia koko ajan huomioida.
Hautajaisissa varmaan sama tilanne olisi.
Onko koko ketju jotain ap:n mielikuvituskeskustelua, vai miten suurimmassa osassa viestejä on samat ylimääräiset rivivälit kappalejaossa kuin aloitusviestissä?
Minulla on vastaava anoppi. Emme ole erityisemmin tekemisissä. Näemme kerran vuodessa tai jos sattuu tähdet kohdilleen niin pari, joskus kolmekin kertaa. Lapsemme eivät kovin hyvin mummoaan tunne. Ehkä tunnistaisivat kuitenkin, jos tulisi kadulla vastaan. En ole varma.
Alkoi olemaan noita loukkaantumisia milloin mistäkin niin paljon, että yhteydenpito sitten vaan jäi.
Vierailija kirjoitti:
Onko koko ketju jotain ap:n mielikuvituskeskustelua, vai miten suurimmassa osassa viestejä on samat ylimääräiset rivivälit kappalejaossa kuin aloitusviestissä?
Samaa mietin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4v sitten tehty alotus.
Vierailija kirjoitti:
Onko koko ketju jotain ap:n mielikuvituskeskustelua, vai miten suurimmassa osassa viestejä on samat ylimääräiset rivivälit kappalejaossa kuin aloitusviestissä?
Vierailija kirjoitti:
Sinun surusi ei ole suurempi kuin anoppisi suru. Mitä sinä häviät, kun sanot tavatessanne niin kuin asia oli, että kuulit hänen loukkaantuneen, mutta että se johtui väärinkäsityksestä. Älä väheksy muita. Anoppisi koki olemuksellaan lisäävän tuskaasi, kun et huomioinut. Pidät anoppiasi ehkä itsestään selvyytenä muihin vieraisiin nähden. Toivottavasti välinne järjestyvät, ettei jää vanhoja kaunoja ja pahaa oloa kummallekaan.
Totta hemmetissä on. Anoppi ei ole kantanut lasta, tunetnut häntä tai ollut hormoonihuuruissa mitä ap on. Kunhan on yli-ikäinen itsekäs prinsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4v sitten tehty alotus.
Vierailija kirjoitti:
Onko koko ketju jotain ap:n mielikuvituskeskustelua, vai miten suurimmassa osassa viestejä on samat ylimääräiset rivivälit kappalejaossa kuin aloitusviestissä?
pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ollut tyly ja sisäänpäinkääntynyt, enkä ärjynyt tai vihoitellut anopille. Lähinnä muistan olleeni lamaantunut, yritin seurustella tasapuoleisesti kaikkien vieraiden, ja tietysti papin kanssa. Ilmeisesti anoppi odotti kuitenkin jotakin "erityiskohtelua".
Mieheni on tietoinen, häneltä kuulinkin asiasta ihan vastikään, vaikka hautajaisista on jo yli puoli vuotta. Jännä ettei kukaan muu ole valittanut käytöksestäni, vaikka paikalla oli paljon sukulaisia ja vauvan kummit, enkä tasan tarkkaan antanut mitään erityishuomiota kellekään. En varmaan esim. tajunnut hyvästellä ihan jokaista vierasta erikseen, mutta eipä tuosta kukaan muu hernettä vetänyt nenään.
Hautajaistavoissa voi olla eroja, mutta ainakin meilläpäin poislähtijät käyvät hyvästelemässä lähiomaiset/hautajaisten järjestäjät, kiittävät tarjoiluista ja toivottavat voimia jatkoon jne. Eli ei tuo hyvästeleminen minusta edes olisi ollut sun aloitteista kiinni. Mistäs edes tiedät, milloin kukakin aikoo lähteä... Tämä näin ohiksena, että älä ainakaan tuosta itseäsi syyllistä. Anoppisi ei omassa surussaan näytä ymmärtävän mitä puhuu ja purkaa suruaan sinuun. Mies voisi ottaa tuossa roolia sun rinnalla. Voimia jatkoon!
Minusta vauvansa menettäneitä vanhemmilta heti tapahtuneen jälkeen ei saa odottaa mitään sosiaalisten kuvioiden hienoukseien noudattamista ja huomaavaisuutta. Suru voi aiheuttaa outoa käytöstä ja jopa aggresssivista suhtautumista ihmisiin (puhun siis puheista ja vastaavasta käytöksestä, lyömistä tms ei tietysti tarvitse sietää). Tai lamaantumista ja itseensä käpertymistä. Sallittakoon se luksus edes hautajaispiväksi heille.
AP:lle osanotto, lapsen kuolema on suunnilleen kamalinta, mitä voi ajatella.