**KESKENMENON JÄLKEEN-HUHTIKUU**

Onnea pienestä pojasta! :)



Pääsiäinen on melkein loppu ja arki alkaa. Plaah! Oon ollu tunnollisena työntekijänä melkein koko vapaat kipeenä, että eipä tässä oo hirveesti muuta tehty kuin makoiltu. Noh, onpahan levätty!



Jännitän ihan paniikissa sitä nt-ultraa, ja siihen on tosiaan vielä viikko aikaa, ensi viikon maanantaina koittaa tuo pelätty aika. Mietin jo äsken että pitäisikö mennä vielä tällä viikolla yksityiselle, kun en tiedä miten päin tässä olisi... Mutta kai se on vaan maltettava. Oon päivä päivältä vaan hermostuneempi, apua, viikonloppuna en varmaan saa enää nukuttuakaan.



Viime kerralla oli vielä tosi töksy se tätikin siellä joka ultrasi, nyt jos saan saman niin aion antaa takaisin mikäli jotain älyttömiä taas käy laukomaan..



Tulipas nyt sekavaa tekstiä. Mukavaa viikonjatkoa ja arkeen paluuta kaikille! :)



terkuin Elmu rv 10+6

Hurjan paljon onnea Helene pojasta! Ihanaa saada tähänkin pinoon välillä onnellisia loppuja :)



Minä saan todennäköisesti huomenna veriseulan tulokset. Siis toivon että polilta ei otetta yhteyttä, sit ei ole mitään hälyyttävää. Olen ainakin nyt sitä mieltä, että joka tapauksessa kieltäytyisin jatkotutkimuksista, en haluaisi sitä pientäkään keskenmenoriskiä, ja kun tämän vauvan alkuunsaattaminen on ollut niin takkuista, niin otetaan vastaan mitä annetaan. Eikä meidän erityinen esikoinenkaan "jäänyt kiinni" missään sikiötutkimuksissa.



Elmu. Tsemppiä ultran odotteluun. Minun tekisi mieli pyytää tutultani varmistusultra, mutta en ilkiä. Pitää vaan toivoa, että kaikki olis hyvin. Liikkeiden tuntemiseenkin menee vielä monta viikkoa...



anir 13+1

Helenelle iiiiisot onnittelut potrasta pojasta, pääsiäisvauveli :)



Anir: Mä kanssa olen jo päättänyt, etten jatkotutkimuksiin lähtisi vaikka seulaan kiinni jäisin. Mitään en riskeeraisi.



Jokos Nippe tuntee tuplien liikkeitä?



ON:

Mä olen koko pääsiäisen kärvistellyt ihan kamalien vatsakipujen kanssa. Tuntuvat supistuksilta tai siis kramppaavat niin, että maha menee ihan kovaksi. Ja ovat kiristävällä tavalla kipeitä. Lauantaina ja sunnuntaina tuli lisäksi tuhrua ja nyt mietin, että miten tässä mahtaa nyt sitten käydä. Vatsakivut saattavat kyllä olla ruuansulatusvaivojakin (ummetus vaivaa) ja selvästi myös kahvi närästyttää, korventaa pallean kohdalta.



En tiedä pystynkö odottamaan kahden viikon päähän nt-ultraan vai pitääkö ennen sitä vielä päästä varmistamaan, onko pieni hengissä. Toisaalta yhtä pahaltahan se pahin tieto tuntuu, saa sen sitten tällä, ensi tai seuraavalla viikolla.



Vilmis 10+0

Vilmis: Kyllä täällä jotain muljahduksia mahassa tuntuu pitkin päivää. Lähinnä kun menee pitkälleen tai istuu pidempään paikallaan. Tai pian syönnin jälkeen... Mutta tuntuu, että toisen liikkeet vaan lähinnä tuntuu ja harvoin sitten paikallistan toisen liikkeitä. Mutta johtunee hyvästä suojavarustelusta, kun toinen istukka etuseinämässä ja toinen takaseinämässä ;)



Helene: Käy kertomassa enemmän kuulumisia kunhan palailet kotiin ja saat arjen rullaamaan. Mutta tärkeintä on, että poika syntyi terveenä!



Kuumeisesti odotellaan äippäpakkauksia saapuvaksi, viikko sitten tein hakemukset, mutta eiväthän asiat mihinkään etene pääsiäispyhien aikana... Tosin eipä mulla oo paikkaakaan mihin niitä laittaisi ;) Nyt täytyy ruveta niitä hankintoja tekemään, jottei sitten kaikki jää miehen harteille (haluun kuitenkin itse päättää), jos vuodelepoa tulee... Lähinnä tässä hankinnoissa olisi ekana mielessä hoitopöytä laatikoilla... Sen vuoksi ettei kaikki tavara olisi liikaa näkösällä ja olen sellaista mallia katsellut, josta voi hoitotason irroittaa ja käyttää tätä myöhemmin pelkkänä lipastona...



Viikon päästä seuraava ultra (vasta...)



Nippe + tuplat 23+0

Löytyipä sit streptokokki emättimestäkin... Sitä ei nyt hoideta, koska tulee heti kuurin jälkeen yleensä takaisin. Synnytyksessä sitten antibioottitippa... Pelottaa, että streptokokki pääsee leviämään kohtuun ja aiheuttaa myöhäisen keskenmenon... Koko ajan jotain pelättävää siis :(



Voi kun olisi ihana alkaa tehdä hankintoja vauvalle, mutta en uskalla. Yhdet puolipotkarit ja bodyn sorruin ostamaan... Ja mummoa pyysin neulomaan villapuvun.



Nippe. Jos autoilette vauvojen kanssa yhtään, sulle suosittelisin hommaamaan turvakaukalopussit kaukaloihin. Helpottaa kummasti, kun ei tartte pukea vauvalle muuta kuin hattu. Itse ajattelin etsiä sellaisen huuto.netistä. Nyt keväällä saattaa saada edullisesti, syksyllä niitä etsii moni muukin :)



anir 13+2 (kyllä nämä viikot matelee)

Helene, ihan hurjasti onnea! Tulihan se poika sieltä viimeinkin. Ihanaa vauva-aikaa ja käythän laittamassa meille "synnytyskertomuksen", kun kerkiät? On se vaan niin hienoa, että tässä ketjussa saadaan näitä onnellisia loppujakin.



Anir, onnea hyvistä ultrakuulumisista! Hienoa, että ootte päässeet kertomaan raskaudesta jo muillekin. Mutta ei sua kyllä helpolla päästetä noiden vuotojen, streptokokkien ja vti:oiden kanssa. Ihan kun siinä itse raskaudessa ei olis riittävästi. Voimia ja tsemppiä kaikkeen.



Nippe, vähänkö repesin tuosta "vihdoinkin olen raskaana" -otsikosta :D. Nainen on todennäköisesti sen näköinen tuplamahoineen, että raskaus ei ole kellekkään muulle ollut epäselvää enää aikoihin. Mutta ihanaa, että säkin sait asialle varmistuksen :D. Se äippäpaketin odottaminen on kyllä jännää. Niitä vaatteita on vaan niin ihana hipelöidä ja sä pääset kohta pesemäänkin jo pikkupyykkiä.

Toi mahan taputtelu on kyllä ihan järjetöntä. Varsinkin noilla kommenteilla, mistä kerroit. Mä olisin varmaan sanonut tuossa tilanteessa jotain tarttuvasta taudista, joka saa sekä minut että kaikki minuun koskeneet muuttumaan muumimammoiksi... Tai ehkä olisin vaan taputtanut tädin mahaa ja todennut, että "tämä taitaakin olla pelkkää läskiä"... Mutta mulla onkin tuossa hienovaraisuudessa vielä vähän tekemistä :).



Vilmis, voisko noi kivut olla kohdun kasvukipuja? Mullakin oli semmosia kummallisia kiristelyjä tuossa viikonloppuna, mutta ne ei ollu mitenkään kivuliaita. Tulkitsin ne sit vaan kohdun venymiseksi ja päätin olla huolestumatta. Vaikeahan sitä on päätöksessään pysyä, mutta tällä kertaa se onnistui. Tuhrut on syvältä. Ne pitäis lailla kieltää.



ON: Tänään oli eka neuvola. La aikaistu päivällä, joten nyt tähtäimessä on 5.11. Terkka kysyi halutaanko kokeilla kuulla sydänääniä, vaikka totesi kyllä heti perään, että jos niitä ei löydy, niin siitä ei saa huolestua. Hänen kokemuksensa mukaan kuulemma noin 50%:lla ne saadaan kuulumaan näin aikaisin. Mies oli niin innoissaan, että totta kai halusi kuunnella ja onneksi äänet löytyikin. Tällä hetkellä elämää siis on. Np-ultraan tulee kutsu sit jossain vaiheessa ja niin toivoisin sen olevan pian. Mutta tällä hetkellä olo on kohtuullisen rauhallinen ja luottavainen ja toivon sen olevan hyvä merkki. Kuvotukset on ehkä pikkusen helpottaneet, mutta väsymys on edelleen ihan järjetöntä. Parin viikon päästä meillä on edessä vahdinvaihto ja se tarkottais sitä, että mies jää esikon kanssa kotiin ja mä lähden töihin kesäksi. Miten ihmeessä siellä töissä jaksaa ylipäätään käydä tällä väsymyksellä???



Niisku 10+1

Anir: Ei tosiaan helpolla päästetä sua noiden pöpöjen kanssa! Mutta toisaalta oot jo päässy sen verran pitkälle, että vauva on varmasti vahvempi kuin pöpöt!



Niisku: Joo kyllä mulle kaverit jo nauroi kanssa, että taidan olla itse ainoo, jolle tää raskaus ei oo ollu tiedostettuna... Kaikki muut on jo tajunnu ennen mua! ;D Mutta pikkuhiljaa tässä taidan ruveta ymmärtämään... Ja onnea sydänäänten kuulumisesta! No jos töissä sitten liikaa rupeaa väsyttämään/stressaamaan, niin voihan sitä saikkua aina hakea. Jos satuu etenkin helteinen kesä, niin varmasti sekin jo omat veronsa vie... Ja toisaalta kohtahan sulla alkaa se "elämäsikunnossa" aika ;)



Muutoksia omassa kropassa... ekat raskausarvet bongattu, tai no enhän minä niitä tietenkään nää kun ovat tuolla kummun alapuolella, mutta mies huomasi ne silitellessään mahalle iltasilityksiä eilen. Eiköhän niitä sitten jokunen vielä kerkee ilmaantua... Sitten kauhistuin yksi ilta, että omaan napaan on alkanu kasvaa kova ja lyhyt "napanuoran" tynkä... siis ihan ohut sellainen, no sehän piti sit nyppästä pois ja jälkikäteen tajusin, että apua ei kait se nyt ollut sitten joku vauvojen napanuoran "juuri" tms. Kaikkee sitä huomaakin... Vai pitääkö äidille kans kasvaa napanuora? ;)

Onnittelut Helenelle! Hyvinhän siinä kävi, vaikka pyhien tulo ja sairaalan kapasiteetti pelotti. Ja teille kaikille tiedoksi, että jos synnytyssalit on täynnä, sairaalaan tulee sulku päälle ja seuraavat ohjataan lähisairaaloihin. Ainakin meillä päin, missä sairaaloita on aika lähekkäin. Mulle nimittäin kävi esikoista synnyttäessä niin, että olin vika joka mahduin sisälle, ja sen jälkeen tuli oisko ollut puolen vuorokauden tai vuorokauden sulku, jolloin synnyttäjät ohjattiin muualle. Ketään ei tietenkään jätetä pulaan. Jos ponnistuttaa jo siinä vaiheessa, saa sen vauvan varmaan ponnistaa hätätilassa muuallakin kuin synnytyssalissa.



Anirilla tsemppiä uuden tulehduksen kanssa. Ei kai tulehdus noin vain leviä kohtuun asti? Ja niistä seulontaverikokeista, niiden tuloksethan antaa vain todennäköisyyksiä joistakin vammoista eli esim. voi saada 50% tod.näköisyydellä vammaisen lapsen. Mitään faktaa niistä ei saa. Näin mulle neuvolassa ja sairaalassakin puhuttiin ja kieltäydyin seulonnoista, koska tämä lapsi on meidän, on se millainen tahansa. Keskeytystä ei todellakaan kannata tehdä jonkin todennäköisyyden varassa!



Täällä pahoinvointi jatkuu, loppuukohan ollenkaan? Ja väsymys samoin. Koti kaipais jo siivousapua, kun en vaan jaksa tehdä mitään.

Rv 13+5

Simona: Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! Olisin myös jättänyt tekemättä tuon veriseulan, jos siitä ois kerrottu tarkemmin neuvolassa. Mutta siellä tuntuu olevan oletuksena, että kaikki osallistuu siihen... Ja tosiaan ne on vaan todennäköisyyksiä ja toisaalta ne eivät kerro kaikkea. Tsemppiä pahoinvoinnin ja väsymyksen selättämiseen! Vastahan me toivottiin niitä oireita niin kovasti ;) Mutta kohta pitäisi alkaa sinullakin se elämäsi kunnossa aika!



No ei kai ne täällä syrjemmässä voi noita sairaalasulkuja tehdä? Vaikka oma synnytys sattuukin kesälomien ajalle... Meinaan jos tuohon lähimpään sairaalaan jo matkaa tunnin verran ja seuraavaan sitten vielä kaks tuntia lisää... Mutta kaipa ne siinä tapauksessa sit jo lennättäis jollain helikopterilla???



Nippe + tuplat 23+1

Eihän tässä auta kuin toivoa, että vauva pysyy matkassa mukana eikä saa näitä minun pöpöjä... Vähän kyllä mietityttää tuo emättimen streptokokki, vaikka äitipolin kätilö vakuutteli ettei siitä ole mitään haittaa, synnytyksessä vasta hoidetaan. Netin pohjattomasta kaivosta on löytynyt tuostakin vähän liikaa juttuja...



Nippe. Meidän synnäriltä ei käännytetä ketään pois eikä siellä ole koskaan sulkuja :)) Pikkukeskoset kyllä syntyvät lähimmässä yliopistosairaalassa, ja esim. pahasti sydänvikaiset vauvat laitetaan muualle syntymään (olisko peräti Helsingin Naistenklinikka). Mutta tuolla on aina jollain tavalla tilaa tai jos ei ole, järjestävät.



En tiedä miksi menin siihen veriseulaan. En käynyt kuopusta odottaessakaan eikä moista edes ollut, kun odotin esikoista. En olisi osannut pelätä tulosta, mutta kaverini, joka on reilun viikon pidemmällä raskaana kuin minä, kärähti veriseulassa, ja kävi sitten istukkabiopsiassa. Eilen saivat tietää, että vammainen vauva on tulossa. Aikovat keskeyttää raskauden heti kun Valvirasta tulee lupa.

Joka kerta kun puhelin soi, säikähdän, että nyt ne soittaa äitipolilta, että seula hälyytti...



anir 13+3

Päivät siis kuluu hitaasti... Jos yrittää nukkua mahdollisimman paljon, eli kunnon yöunet 10 h + aamupäivä päikkärit 1,5 h + iltapäiväpäikkärit 2 h, niin aika kuluu vähä nopeemmin ;)



Anir: No huh helpotusta ettei tänne mitään sulkuja tule. Arvelin jo, että onkohan sille kopterille jotain suoraa numeroa, jos synnytys alkaa sitten toivottavasti vasta paljon myöhemmin... siis jos pitäs lähtee useamman sadan kilometrin päähän synnyttämään ;) Ja toivottavasti se pöpö pysyy kurissa! Ja ainahan niitä kauhutarinoita netistä löytyy...



Jotenkin on sellainen olo, että pitäs nyt oikeesti tarttua toimeen ja ruveta niitä hankintoja tekemään (jota oon oottanu kuin kuuta nousevaa), mutta sitten taas jänistän ;) Nyt ois vielä siinä kunnossa, että pystyis itse kaupoissa käymään ja ompelemaan lastenhuoneeseen verhot jne... No tänään pistän asiat sen verran rullaamaan, että käyn ostamassa hajusteetonta pyykinpesuainetta (jostain luin, että vauvoille pitää olla tämmöstä ja innolla ootan niitä äippäpakkauksia)... Paniikki varmaan iskee kyllä vielä, kun kumpikaan ei tiedetä mitään vauvoista ja niiden hoitamisesta. Oon kyllä ahkerasti lukenu neuvolasta saatuja oppaita, kirjoja ja vauvalehteä, mutta hirveesti on opeteltavaa... Mutta sen oon todennu, että pelkällä maalaisjärjellä ei pärjää ;)Ainakin joissakin asioissa mun järki sanoo päinvastaista...

Sain tänään äitipolilta puhelun. Sydän jätti pari lyöntiä väliin, kun näin mistä numerosta puhelu tulee... Kätilötuttuni siellä soitti, että veriseulan tulokset olivat tulleet ja kaikki hyvin, riski pieni kaikin puolin. Hän halusi soittaa tuloksen, kun tiesi miten minuun iski stressi kaverini huonojen uutisten jälkeen. Kätilötutulleni pitäisi toimittaa iso suklaarasia tai jotain vastaavaa, on hän niin ihanasti ollut mukana minun ongelmissa.



On se muuten jännä juttu. Minä en ole jaksanut lukea neuvoloan prosyyreja enkä vauvalehtiä juuri ollenkaan tässä raskaudessa. Tuntuu, että ne on sitä samaa kuin ennenkin. Näitä isoja lapsia odottaessa luin kaikki mitä käsiini sain.

Anir: Mikä helpotus kun sait uutiset varmistettua. Kyllä kätilötuttusi ansaitsee kukkaset tai suklaata tms. Ihanaa, että tuollaisia enkeleitä on olemassa! Minusta tuo olisi hyvä, että kaikille soitettaisiin tuloksesta riippumatta tai laitettaisiin kirje kotiin. Itse ainakin olin niin pelosta sekaisin, että 12 viikon ultrasta jäi vaan mieleen, että soittaavat noin viikon sisällä jos hälyttää tuo seula... No sitten kun puhelua ei kuulunut ja ihmettelin ettei kirjettä tule kotiin, niin selvisi että ellei käry käy, niin tieto meneekin vaan neuvolaan suoraan... Arvaa olinko pari viikkoa paniikissa kärvistellyt!!! Toki sain tulokset itselle ihan A4 lomakkeella sit viikon 16 neuvolassa, mutta on meinaan 4 viikkoa aika pitkä aika odotella...

Jee kävin aamusta kurkkimassa Kelan sivuilta ja siellä oli äitiysavustus ratkaistu tilaan muuttunut!!! 4.4 tein hakemuksen ja sit oli pääsiäinenkin välissä ja ovat saaneet aikaisintaan kiirastortaina sen neuvolan todistuksen... Ihmeen nopeesti ovat saaneet asian rullaamaan ja tilaus pakkauksista on lähtenyt eteenpäin heiltä ja 140 euron suoritus tulee jo ensi iikolla... Pakkauksissa toimitusajaksi on lupailtu 2 viikkoa... Sitten pääsee hypistelemään niitä pikkuvaatteita ;)



Nippe + tuplat 23+3

Ihanaa, viikonloppu edessä. Jotenkin on ihan ryytnyt olo, mitähän se on sit loppusuoralla...



Äippäpakkauksen odottaminen ja saaminen oli esikoisen aikaan ihanaa. Kuopukselle en pakkausta ottanut, kun lapsilla on ikäeroa vaan 1v 7kk. Nyt otan pakkauksen, kun meillä ei ole mitään vauvakamaa tallessa, ja on se niin ihana kuitenkin. Kassellaan, maltanko laittaa anomukset viime tipassa, vai laitanko saman tien kun saan sen paperin neuvolasta. Siihen on vielä ikuisuus...



Tuntuu, että viikot matelee, ihan liikaa tulee mietittyä raskausjuttuja, kuulosteltua joka vihlaisua jne...



anir 13+5

ANIR saanut hyviä uutisia, onnittelut!!

Niin se synnytystarina..Lauantaille 7.4 sain siis vihdoin yliaikatarkistuksen joka olisi kuulunut olla jo 5.4 käytännön mukaan mutta oli aivan täyttä synnärillä lauantaihin saakka. Tuolloin 7.4 mentiin sitten aivan ilman mitään ennakko-odotuksia käymään tarkistus, otettiin käyrää jossa oli yllättäen supistuksia noin 10min. välein(en tuntenut näitä lainkaan). Lääkärin piti tulla sitten ultraamaan napavirtaukset puolentoista tunnin kuluttua ja meidät lähetettiin syömään. Käytiin kaupungilla ja Citymarketin pihalla autoon istuessani tunsin miten vedet menivät:) Ei kun takas sairaalaan ja kertomaan että nyt meni vedet, ei epäilystäkään kun housut märkinä niin että kengissäkin oli lapsivettä sisällä. No, en päässyt enää kotiin odottelemaan kun eivät osanneet ollenkaan arvoida miten pian tapahtuu synnytys. VÄÄRÄSSÄ OLIVAT!! Pientä supistusta oli samasta illasta lähtien ja su-aamuna ihan kunnon supistuksiakin klo 5-7, pyysin päästä sitten kävelylle että saisi vauhtia suppareihin mutta kävikin päinvastoin, lopahtivat kokonaan. Kymmeneltä lupasivat että aletaan supistustippaa laittamaan jossa venähti sitten yhteen saakka että sain tipan käteen ja aluksi kokeilutippa pienellä määrällä oksitosiinia. Miltään ei tuntunut, ehkä pientä menkkamaista oloa vaan. Viideltä oksitosiikin määrä oli nostettu asteittain jo 85ml alun 25ml:stä ja alkoi lopulta tuntua. Viideltä olin auki 4cm, kuudelta 5cm ja sitten loppu olikin infernaalista tuskaa, puoli seitsemältä tuntui etten kestä enää vaikka kohtuun oli sisälle laitettu supistuksia mittaava katetri vanhan sektion jälkeen, supparit piirtyivät käyrälle vain heikosti. Varttia vaille seitsemän aloin itkeä aivan lohduttomana etten kestä, haluan jotain puudutusta ja kun kohdunkaula kokeiltiin olikin jo 9cm auki. Aloin perua puudutuspuheitani ja 18:53 olikin poju sylissäni. Eli kaikki kävi sitten hirmu nopsaan, kuten edellisessäkin synnytyksessä jota joudutettiin samalla tavoin oksitosiinilla.

STREPTOKOKKI, minullahan oli edellisessä synnytyksessä ja sain antibioottia suoneen ennen synnytystä. Tässä synnytyksessä sain MYÖS antibioottia suoneen sekä siitä syystä että streptokokki ollut aikaisemmin että siksi kun lapsivesien menosta niin pitkään. Että tuo streptokokki on tavallaan hoidettua kauraa synnytyksessä kunhan kerkee saada sen antibiootin. Kuulemma KAIKISSA seuraavissa synnytyksissä saa antibioottitipan siitä huolimatta onko streptokokki siinä raskaudessa todettu tai ei. Jos sen tipan ehtii saada ennen syntymää niin ei lapsella ole hätää. Minulla vaikeutti asiaa nytkin penisilliiniallergia kun joutuivat vaihtamaan antibioottiin jonka joutuu antamaan 4h välein sen penisilliinin vaatiman 8h väliajoin. Mutta kyllä ne synnärillä tietää nämä, aivan turha huoli streptokokin vuoksi siis!!

Alkaa pojunen heräillä..



Helene+Batman 5vrk

Onpa ollut viikonloppu... Pe-yöstä lähtien oltiin pojan kanssa sairaalassa, tänään onneksi päästiin kotiin. Voi olla aika tiukka viikko töissä ensi viikolla, kun väsyttää jo nyt ihan kauheasti.

Oltiin pe-yö lastenteholla. Siellä oli ihania pikkunyyttejä aika monta :) Toivottavasti tulokkaan kanssa ei tartte sinne mennä.



Tänään poika hyppäsi mahani päälle vauhdilla. Hitsi kun säikähdin. Mut kaipa tuo vauveli on vielä hyvässä turvassa läskikerroksen alla :)



Tänään tuli 14 viikkoa täyteen. Tuntuu epätodelliselta, kun maha ei vieläkään oikein tunnu. Viikon kuluttua neuvola, onneksi sydänäänet jo kuuluu, saa vähän helpotusta tähän olotilaan. Siis toivottavasti ne sydänäänet kuuluu...



anir 14+0

Unohtui sanoa, että rv 30+0 ja sitä myöhemmin syntyneet vauvat saavat syntyä täällä, tuota varhaisemmat menevät Kuopioon syntymään (ja teho-hoitoon). Että sinne asti pidätellään vähintään ;) Ja toivottavasti mahdollisimman lähelle laskettua aikaa (ja mullahan menee varmaan yliajalle kuten aiemmissakin synnytyksissä)

Helene: Apua minä en kyllä taida selvitä synnytyksestä! Jotenkin oon sulkenu ajatuksista melkein täysin tuon synnytysvaiheen... Varmaan oon kuvitellut että vauvat putkahtavat yks kaks maailmaan... Huomenna onkin sitten rv 24 ultra, joten taidampa kysyä tuosta synnytyksestä... Enhän ois koskaan uskonut edes näille viikoille asti vauvojen selviävän... Mutta pääasia, että ootte päässeet kotia pikkupojan kanssa arkea pyörittämään. Mitenkäs pitkät ikäerot lapsillasi nyt onkaan?



Anir: Toivotaan hartaasti ja kovasti, että vauvat (mulla tietysti riski melko suuri) pysyvät tarpeeksi kauan mahassa. Laskeskelin, että toukokuun lopussa tulisi tuo 30 viikkoa täyteen ja siihenhän on vielä kamalan pitkä aika! Huominen ultra hieman jännittää, onko vauvoilla kaikki varmasti hyvin. Hiljaisia potkuja tuntuu päivittäin. Joudun lähtemään vielä yksin tällä kertaa ultraan.



Nippe + tuplat 23+6

Tulehan NIppe sit kertomaan ultrakuulumiset! Minun pitää odotella seuraavaa ultraa toukokuun loppuun :(



Minä olen vähän miettinyt synnytystä. Muistan kuopuksen synnytyksessä, ekat kipeät supistukset kun tulivat, ajattelin, että miksi hitossa tähän piti vielä ruveta... ja nyt olen taas vapaaehtoisesti menossa :) Joka tapauksessa toivon, että saisin tämänkin synnyttää alakautta, sektiota en haluaisi.



anir 14+2