Köyhät, tietävätkö lapset rahatilanteestanne?

että rahaa ei ole niin kuin "kaikilla muilla"

ja tietää hyvinkin ettei meillä ole rahaa. ihan sama vaikka puhuu siitä muille, en väliotä, meidän tilanne on mikä se on ja näillä mennään. tuntuisi tyhmältä esittää jotain muuta.

Lapsi 7 v

ymmärtää varmaan jo 11v että meillä on harvemmin varaa kuin muilla perheillä. ei voi mitään, ei sitä hävetä auta, kaikki ei ole yhtä varakkaita.

mutta en aio isompana lapselle raha-asioista puhua niin, että hänen täytyisi niistä huolia/miettiä. Vaikka siis ollaan pienituloisia.



Miehelläni on edellisestä suhteesta 8v. tyttö, joka asuu äitinsä ja äidin uuden miehen kanssa. OVat suurempi tuloisia kuin me, vaikkakin myös pienituloisia, ja tyttö on ollut jo monta vuotta tosi stressaantunut äidin raha-asioista. En ymmärrä, miksi lapselle tuollaisesta puhutaan!

viikkorahaa ja heillä on pankkitili. Olin hämmästynyt asiasta ja kysyin miksei meillä ole viikkorahaa niin vastaukseksi sain että ei ole varaa. Isä oli rekkakuski ja äiti sairaanhoitaja.



Ensimmäisen kerran sain rahaa opintotukena, mutta ne piti antaa vanhemmille. Ensimmäisen kerran tuhlasin omaa rahaa vuonna 2002 ensimmäisen palkkani. Ostin uudet kengät kuusi vuotta vanhojen kumisaappaiden tilalle.

Minäkin olen köyhä, mutta annan lapsilleni rahaa. Kiristän vaatetuksesta ja ravinnosta. Meillä pidetään yksi päivä vanhempien kesken syömättömänä. Pysyy hoikkana ja oppii arvostamaan ruokaa. Jos on kova nälkä niin perunaa saa aina keittää itselleen ja lapsille.



Kerran kuussa saa lihaa ja kalaa, muuten eletään riisillä ja perunalla. Viimeksi ostin vaatteita neljä vuotta sitten. Ihan hyvin on kestänyt. Kengät alkavat olla kuluneet, joten pitää käyttää säästöjä :(

Köyhänä on kova elää. Köyhän osa on armoton. Toivottavasti ihmiset tajuaisivat äänestää vasemmistoliittoa niin saataisiin köyhienkin elämä kohdalleen. Pahin pelkoni on että lapseni syrjäytyvät rahan puutteen takia.

että joillain on oikeasti paljon enemmän rahaa kuin meillä. Emme me mitään köyhiä olleet, molemmat vanhemmat töissä ihan ok palkalla, mutta ei todellakaan rikkaitakaan. Kavereilla oli pihalla uima-altaat, päällä kalliit vaatteet jne. Minä sain aina taistella, että sain edes uuden takin kevääksi päälle. Kaverin äiti maksoi älyttömän kalliita reissuja, piffasi tälle satasen maksavia kenkiä useasti jne... Silloin kadehdin kyllä, mutta oma perhe paras perhe kuitenkin:)



Omia lapsia minulla ei ole, mutta miehelläni on. Mieheni on työtön ja siis oikeasti vähävarainen. Hänen lapsensa on 4v, ja välillä mies selittää lapselle jotain "mennään sinne, jos iskällä on silloin rahaa". Mun korvaan tuo särähtää aina, mä en selittäisi noin pienelle tuollaista.

todella vähän rahaa ja pienet tulot. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen, mutta lapset eivät tiedä. Nuorena asuntovelkaisena yrittäjänä oli todella tiukkaa kunnes asiat sai rullaamaan. Asuntovelkaa ei nostettu yhtään enempää, vaan asunto oli pitkään pihalta keskeneräinen. Vieläkään ei näy oikeastaan missään muualla kuin pankkisaldossa ja ei tule etsittyä sieltä halvimmasta päästä lasten lahjoja, asuntoa laitetaan valmiiksi viimein...