Seksiterapiaan oman miehen kanssa, toisen kanssa seksiä

Mieheni ei ole onneton, vaan innokas.

Myös itse tykkään itsestäni.

Miksi lapsi pitäisi väkisin laittaa kärsimään? Eikö maailmassa ole jo ihan liikaa kärsimystä muutenkin?

Sitä päivää ei nähdä, että antaisin lapseni kärsiä.

Lapseni on rakas, ihana, oma lapseni, kaikkein tärkein ja ihmeellisin asia maailmassa.

Siinä ei sinun antamasi rakkaus paina vaakakupissa. Jotenkin epäilen myös tuota sinun rakkauttasikin. Tunnut niin itsekeskeiseltä, että olet varmaan mielestäsi täydellinen äiti ja lapsellasi on siksi oltava kaikki hyvin. Et näe omaa syytäsi miehesi pahaan oloon etkä varmaan suostu näkemään oman lapsesi kärsimystä.

Luuletko, että lapsi ei kärsi avioerosta? Oletko todella niin naiivi? Vielä enemmän lapsi kärsii, jos äiti ei anna hänen kärsiä. Sinulle kulissit ovat selvästi tärkeämpiä kuin ihmiset niiden takana.

ja ensimmäinen lapsi, ja asun aviomieheni kanssa.

Omistan pari muuta asuntoa, joissa käyn asumassa lapseni kanssa. Aviomieheni on joskus mukana. Avioehto on hyvä tehdä nyt, jos vaikka tulee riitaa erossa. JOS ero tulee.

Ei se maailmanloppu ole. Mutta ikävä tulee kuitenkin – siitä pääsee kyllä yli. Näitä asioita on hyvä pohtia ja puhua etukäteen, hyvissä ajoin, tuli mitä tuli.

tää menee ;) Muista nyt varata se kriisiterapia-aika hyvissä ajoin :D

ja tuli tuossa asia mainittua. Käytännön tasolla mahdollinen ero ei siis tule olemaan vaikea.

En ole "selkeästi päättänyt" ottaa toista miestä, vaan tutkiskella asiaa perinpohjaisesti. En nääs halua pilata tulevaisuuttani.

Ja mitä rupsahtamiseen tulee, niin eiköhän ne terveet elämäntavat ole omiaan ainakin hieman hidastamaan mahdollista rupsahtamista :D heh ;)

provokki :D

Mitä varten noin rikas ökysijoittaja kyselee AV-mammoilta neuvoja, jos toisen miehen on selkeästi päättänyt ottaa.

Tämä on niin tyhmä avaus, että ei muuta sanottavaa kuin että hyvää jatkoa ja onnea elämääsi AP (mutta kyllä sinäkin siellä vielä rupsahdat, ei rahalla kaikkea saa ;)

se aprillipäivä ole vasta huomenna?

Aika itsekeskeisessä elämässä elät. Kun et ole valmis luopumaan omasta mielihyvästä parisuhteesi hyväksi, taidat menettää vähän enemmänkin.



Olennainen on, että ET OLE REHELLINEN. Luuletko, että miehesi ei ymmärrä sinun harrastavan seksiä? Lopeta se "sivusuhde"/pettäminen ja tule kertomaan parin kuukauden päästä auttoiko omassa parisuhteessa.



Jos et ole valmis luopumaan valheestasi, silloin luultavasti häviät paljon enemmän. Näyttää kyllä siltä, että olet jo kovettanut itsesi ja kykenet elämään kylmyytesi kanssa.



MENE ITSEESI jos kykenet. Jos miehesi on valmis seksiterapiaan tai kaikkeen muuhun, on sinulla paljon saatavissa. Jos et pysty terapiassa avautumaan siitä, joka eniten painaa, etkä luovu siitä sivusuhteesta, voi se olla aika ajanhukkaa.



Elämä on vastoinkäymisiä, ylämäkiä ja alamäkiä. Sinä et pääse ylämäkiin, kun varaudut alamäkiin sivusuhteella ja elämäsi on vain tasaista loivaa luisua alaspäin.

Mutta osaatko ap kertoa tarkemmin, millaisia seksiongelmia teillä avioliitossa on? Toivottavasti seksiterapia auttaa. Mutta tuntuu vähän siltä, että panostus tuon asian korjaamiseen ei välttämättä ole sinun osalta sataprosenttista, koska olet pitänyt ns. takaovea auki koko liiton ajan ja edelleen nyt sitten terapiassa. Haluat siis samaan aikaan katsoa mihin sivusuhteesi johtaa etkä aio tästä seksisuhteesta kertoa miehellesi (etkä siis varmaan terapeutillekaan), sinulla on jo eron jälkeiset kuviot asumisineen mietittynä ja lisäksi näytät uskovan vahvasti, että kävi miten kävi lapsenne ei tule erosta mitenkään kärsimään.



Miten ajattelit, että se seksiterapia muuttaisi asioita? Ethän vain odota sieltä jotain pikaratkaisua, että nappia painamalla miehesi seksiongelmat poistuvat? Luultavasti parisuhteessa seksiin liittyvät ongelmat eivät ole vain yhden ihmisen ongelmia, ja niitä voi olla mahdotonta korjata jos se "ongelmaton" osapuoli ei lähtökohtaisestikaan aio olla rehellinen ja valmis omalta osaltaan muuttumaan.



Sanoit että olet elämässäsi kokenut paljon kolhuja. Oletkohan käsitellyt ne asiat kunnolla, vai oletko vain ohittanut ne ja muuttunut "tefloniksi", niin että katsot mahdolliseksi luistella elämästä niiden takaporttien kautta minkään asian vaivaamatta ja hedelmät matkalta poimien? Vähän sellainen vaikutelma tulee, että kävi miten tahansa, sinulla ei ole vastuuta ja tärkeintä on seurata sitä omaa onnellisuutta, ja muut (lapsi siis) kyllä pärjäävät.



Jos olisin sinä, niin ilmoittaisin ainakin sille sivusuhteelle, että kiitos mutta nyt haluan selvittää tämän oman avioliittoni ongelmat kunnolla, ja suosittelisin samaa hänellekin, jos se vaimo on mahdoton -puhe ei ole pelkkää bluffia. Jos käy niin, että ette saa tahoillanne asioita selvitettyä, niin ehkä päädytte vielä tavalla tai toisella yhteen jokusen vuoden päästä, kun olette molemmat vapaita. Jos uskot, että tieto sivusuhteesi luonteesta aiheuttaisi vain vahinkoa, pitäisin sen asian ihan omana tietonani myös terapiassa. Mutta mielestäni ei ole tervettä olla pelastavinaan avioliittoa ja samaan aikaan pedata tulevaisuutta ihan toisaalla. Sinulla näyttää elämässä olevan paljon hyvää, jonka puolesta pitäisi taistella ihan tosissaan. On väärä luulo, että lasta ei vahingoittaisi tuollainen lainkaan. Totta kai on hyvä pitää jossain mielen sopukassa sellainen mahdollisuus, että ero voi tulla ja miten sitten taloudellisesti selviää, mutta jos aikoo liiton saada toimimaan siihen täytyy heittäytyä eikä kääntyä siitä pois, valitettavasti. Silloin se liiton loppuminen myös osuu kipeästi, eikä ole vain vähän ikävä. Jos on kokenut elämässään tuskallisia asioita ja menetyksiä, sitä ehkä alitajuisesti välttää juuri tällaista sitoutumista ja siitä mahdollisesti seuraavaa kipua.

Olemme siis lojaaleja toisillemme niin pitkälle, kuin se on mahdollista.

Haluan myös katsoa, mihin sivusuhteeni johtaa: onko siinä minun kohdallani kyse vain seksinhalusta, vai sellaisesta rakkaudesta, jonka kanssa voisi jopa harkita avioliittoa?

Vai tarkoittaako tuo "lojaaleja toisillemme niin pitkälle kuin mahdollista" sitä, että olen lojaali kunhan en joudu mitään oikeasti tekemään enkä mistään optiosta luopumaan? Ei se ole uskollisuutta.

Lojaalius tarkoittaa uskollisuutta. Uskollisuuden vastakohta on pettäminen. Pettäminen tarkoittaa sitä, että tekee kumppanin selän takana asioita jotka loukkaisivat tätä. Itse sanoit, ettet ikinä kertoisi miehellesi että tämä sivusuhteesi on siirtynyt seksiin. Se kertoo siitä, ettei teidän suhteenne ole ainakaan molemmin puolisesti niin avoin, että seksi muiden kanssa ei olisi pettämistä. Jos petät kumppaniasi, et ole uskollinen mihinkään asti. Mutta toki jätät tässä itsellesi väylän kiertää tuo uskollisuus, kun kirjoitat että siihen asti kuin mahdollista. Yleensä ihmisille tuollainen "niin pitkälle kuin mahdollista" tarkoittaisi jotakin tyyliin että kunnes kuolema meidät erottaa, tai että ei kuitenkaan suostuisi lojaaliudesta kumppaniaan kohtaan osallistumaan rikolliseen toimintaan, tappamaan ketään tai antaisi kenenkään vahingoittaa lasta, mutta sinulle se tarkoittaa että olet lojaali sikäli että... Niin mitä, olet lojaali sikäli että et heti ota eroa, mutta pidätät kuitenkin oikeuden olla varattuna jo toisaalle?

Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti seksiterapia todella auttaa, mutta uskon että sinun elämäsi selkiytyisi huomattavasti ja olisi paljon rehellisemmällä pohjalla sekä terapian onnistumismahdollisuudet paranisivat eksponentiaalisesti, jos a) lopettaisit sivusuhteesi, teille molemmille olisi hyväksi hoitaa omat ongelmanne tahoillanne, ja b) mielellään vielä kertoisit miehellesi siitä.

Elän itse liitossa, jossa erinäiset ongelmat ovat "syöneet" seksipuolen lähes kokonaan ja täytyy sanoa, että VITUTTAA KUN KOKO AJAN PANETTAA SAATANA. Ei siihen auta runkkaus tai dildot, kun kaipaa leikkimistä toisen kanssa...kun oma, rakas mies ei pysty/halua ja tuntuu että kuolee ahdistukseen ja suruun. "Miksi näin? Olenko jotenkin viallinen? Miksen voi tyytyä tähän tilanteeseen? Ovatko muut ihmiset kokeneet samaa?"

Minä en lähtisi ampumaan ap:ta uskottomuuden takia

ole ap:ta ampumassa. AP puhuu suhteensa ongelmista ja kertoo suoraan syyn. Hänellä on ollut 10 vuotta suhde jota ylläpitää. Välissä on mennyt naimisiin ja tehnyt lapsen, mutta se alkuperäinen suhde ei ole jäänyt. Hän puhuu rakkaudesta ilmeisen kykenemättömänä hahmottamaan, että on jäänyt rakkaudessaan seilaamaan jonnekin, jota ei käsitä. Rehellisesti sanottuna AP ei kykene rakastamaan kuin itseään, kun pelkää kaiken oman hyvän ympäriltään katoavan. Kun kykenisi luopumaan pienistä asioista, voisi oppia, mitä rakkaus on. Se on pyyteetöntä hyvää, josta AP:lla ei ole käsitystä. Rakkaus on kärsivällinen, sitä hänen miehensä on. AP ei kykene vastaanottamaan sitä rakkautta, kun ei luota rakkauden voimaan. Rakastaminen onnistuu vain antautumalla sille rakkaudelle ja luottamus on hyvä perusta rakentaa. Jos ei kykene täyteen luottamukseen, on ainakin paljon parempi, että sulkee sen epärehellisyyden menneisyyteen ja ALKAA RAKASTAMAAN! Sekä lastaan, että miestään.