Mitä annatte sellaisille virpojille...?

ja avaan oven jos muistan että on se virpomispäivä. Lapset vasta pieniä niin heidän myötään oppinut koko hommaan, kun ei mihinkään opiskelijakämppiin kukaan tullut virpomaan. Minusta se on hauska leikki, pukeutua ja oksien koristelu jne. Opetan lapsilleni, että oksat koristellaan hienoiksi (ikätasoisesti, autan mielelläni mutta pitää itsekin tehdä), ja annetaan oksa vaikka perheellä ei olisi antaa herkkua. Myös jos he tarjoavat rahaa herkkujen sijaan, lapsi sanoo että ei kiitos ja antaa oksan. Nyt vasta tokaa vuotta mennään, eikä lapsi yksin mene, mutta noin opetetaan.



Itseä jurppi kun joskus tuli porukka isompia lapsia, antoivat yhden tikun jossa suunnilleen yksi höyhen (todellakin sen verran vanhoja että osaisivat paremmin), hyvä että loitsua sanoivat edes mumisten. Ei ne edes hymyilleet, suunnilleen korit ojossa sitten kun se mumistu, ja toiseen kotiin äkkiä. Eri asia jos vaikka 4 lasta iloisina lukevat lorun, on puettu ja hassusti koristellut oksat. Tottakai antaisin kaikille ilomielin namia. on eri asia olla laiska ja siksi kiinnittää joku yksi höyhen siihen suoraan tikkuun, vai olla niin pieni ettei osaa vielä paremmin. SEn pitää vaikuttaa leikiltä, ei kerjuulta.



En tykkää loukata ketään niin varmaan annan herkut kaikille vaikka vituttais, saa nähdä tänä vuonna ;)

Opetatpa lapset ikäviksi ihmisiksi!

Vierailija - 31.03.12 12:37 (ID 14582507)

mutta joka kerta kun ovikello soi, annan omille lapsille suklaamunan. Näin lasteni ei tarvitse kerjätä, mutta joku lapsi (tällä kertaa omani) ilahtuu saatuaan suklaamunan. Käytännössä ilon määrä on siis vakio.

He oppivat, että kerjäävät lapset eivät saa vanhemmiltaan mitään vaan joutuvat juoksemaan ovelta ovelle vaatimassa palkkaa tekemättömästä työstä, vrt. sossupummit. Lapsillani on äiti, joka välittää lapsistaan eikä pakota heitä naapureiden kiusaksi vaan ostaa itse herkut ja jakaa lapsilleen.

meillä lapset hakivat pajunoksat ajoissa, rämpivät hangessa pari tuntia ja valikoivat kauneimmat. Sitten ne leikattiin ja laitettiin kuivamaan. Sitten kävivät ostamassa omilla rahoillaan askartelutarvikkeita, kuumaliimaa ja oksia on nyt koristeltu huolella viikon ajan, tehty silkkipaperista kukkia, piirretty pieniä toivotuksia ja liimatty höyheniä.Vvaatteet on katsottu, lorut opeteltu ja huomenaamuna on aika lähteä toivottamaan tulevaa vuotta naapurustoon. Ja pointtinahan tässä on ilon levvittäminen, ei palkka. Jonka sinä taasen opetat omille lapsillesi kätevästi.

Jos mun oven taakse tulee viis virpojaa ja yks antaa vitsan,annan palkinnon kaikille,en ole niin nipo..Mutta se kieltämättä ärsýttää kuinka kiittämättömiä kakarat on nykyään,viime vuonna olin osatanu niitä patukoita koita on muutama siellä pussissa ja annoin jokaiselle semmosen.Yks muksuista sitten totesi että JAA;VAAN TÄMMÖNEN...teki mieli ottaa se takas ja sanoo että oo ilman sit..Mutta ei,en alentunut,hymyilin vaan ja ajattelin SE KASVATUS,SE KASVATUS....

Ei mikään ihme, että lapset voi huonosti ja ampuvat toisiaan. Huh huh.

ONKO SE NYT NIIN PAHA JUTTU TUHLATA PARI EUROA SUKLAAMUNIIN, AVATA OVI, ANTAA LUPA VIRPOMISEEN, KUUNNELLA LASTEN LORU JA ANTAA PIENI NAMI NIILLE!!!!!!

Lapsilla on mun mielestä oikeus kulkea ovelta ovelle toivottamassa terveyttä ja hyvää vuotta jopa teille ketkä inhootte sitä virpomista niin paljon.

Jotka virpovat "oikein" eli yhtä monta vitsaa kuin virpojaa, saa pienen pussin muut yhden Marianne karkin