Mikä menee pieleen? Miksi musta tuntuu, ettei aika riitä mihinkään?

Olenko vaan patalaiska, kun tuntuu, ettei ehdi siivota tms. saati sit että ehtis jotain harrastaa...



Meidän perheen viikko:



Mies tekee päivätyötä, itse teen 2-vuorotyötä



Ma: Aamuvuoro. Lapset kouluun ja päiväkotiin, töissä 8.30-16.30, lapset pk:sta, kotona noin klo 17. Vanhimmalla harrastuspäivä, mutta kulkee sinne itsekseenkin tarvittaessa. Joskus heitän ennenkun menen pienempiä hakemaan. Sit ehkä kauppareissu ja ruuan valmistelua, pienemmille pieni välipal, usein kävelen vanhinta lasta vastaan, kun tulee harrastuksestaan klo 18.30 niin tulee koirakin lenkitettyä. Sit syödään iltaruoka noin klo 19. Klo 20 saavat lapset vielä jotain pientä syödäkseen, jos nälättää, sit iltasadut ja hammaspesut sun muut ja ipanat nukkumaan. Sit todennäköisesti eka hetki kun kerkiän istahtaa paikalleen hetkeksi.



Ti: Iltavuoro. Aamulla lapsille aamupalat ja ysiksi tyrkkäsen vanhimman kouluun. Laittelen yleensä aamulla tiskit yms. mahdollisesti pesen koneellisen pyykkiä ja mies laittaa sit kuivurin hurraamaan, kun tulee. Luetaan tai leikitään hetki nuorempien kanssa ja noin klo 10 puetaan ja lähdetään kävellen päiväkotiin (koira kulkee matkassa ja saan sen lenkitettyä) Takaisin kotona olen noin klo 11.30 Syön jotain ja lähden töihin. Töissä klo 12-21 (joskus meen klo 12.30, jos tarvii käydä kaupassa, liukuva työaika...) Illalla ehkä syön, käytän koiran ja pehkuihin. Lapset on toivottavasti jo nukkkumassa, kun tulen. (Jos ei oo, jää loput iltahommat yleensä mulle...)



Ke: sama kuin edellinen, paitsi että vanhin menee vasta kymmeneksi.



To: aamuvuoro. Lapset hoitoon ja kouluun. Töissä klo 8.30-15.45. Ajan suoraan kotiin hakemaan esikoisen(joka on lämmittänyt itse itselleen sitä ennen ruuan) kyytiin, haetaan nuoremmat hoidosta ja kimpassa viedään vanhin pidemmälle harrastukseen (15km päähän) Mies lenkittää koiran. Kotona ollaan noin 17.30, nuoremmille lapsille ruoka, sit keskimmäinen harrastukseen klo 18.15-19, välissä ehtii just ehkä kauppaan tai kotio hörppäämään kupin kahvia. Haen pojan ja samantien lähdetään hakemaan tyttö sieltä kauempaa. Kotona ollaan kasin maissa. Iltapalat, sadut, pesut... Ainiin, pitikö munkin syödä jotain???





Pe: Joka toinen viikko aamu, joka toinen viikko ilta. Kts. edelliset. Paitsi, ettei pidetä nukkumaanmenon kanssa niin justiinsa, voi mennä puoli tuntia pidempään, luetaan pidemmät iltasadut. Kellään ei tosin ole mitään harrastusjuttuja.



La: Siivotaan. Viikossa huusholli ehtii tasan muuttua tornadon piinaamaksi kaatopaikaksi. Pihahommia tarvittaessa tai sit ulkoilua muuten vaan ja koiralle pitkä lenkki. Joskus lähdetään isoon cityyn shoppaamaan tms. Lounaan laitan usein jotain pikaevästä, päivälliseen voi sit ehkä panostaa.



Su: koitetaan olla vaan. Tai sit ei, sunnuntai on myös pyykkipäivä... (Kone pesee joo, mutta se kaappiin viikkaaminen ARGH!) Todennäköisesti siivoushommaa riittää kyllä sunnuntaillekin. Vanhimmalla tytöllä on yhdet treenit sunnuntaina, mutta menee sinne itekseen. Saatan heittääkin, mutta mikään pakko ei ole.



MIKSI musta tuntuu, että arki on yhtä kaaoksen hallintaa ja sit viikonloppuna sitä koitan selättää. Ja häviän silti. Koiran kanssa nyt onneks pääsee joskus lenkille, mutta... Ja nytkin vain kaksi lasta harrastaa ja oikeasti kuskauksia on siis vain kerran viikkoon, jos ihan tarkkoja ollaan.



Tälle viikolle kun pukkas vielä kaverisynttärit, joihin koululainen ei voinut mennä itse (naapurikylässä, matkaa 25km), meni sit kolme tuntia illasta siellä... Ja noi virpomishommelit, niin menee sit varmaan lauantaikin kaikessa muussa puuhassa, kun siivoamisessa. Noh, pyykkiä on pakko laittaa. Osa on kyllä pestynä, mutta ne ei näköjään ole vieläkään oppineet menemään itse kaappiin... Ja kuopukselta loppuu kohta paidat, kun ne pestytkin pyykit näyttäs kaikki olevan tummia... Raukalla oo muuta ku vaaleaa ja punaista...