Jos saan lapsia, en IKINÄ tule viemään heitä päiväkotiin! t. kohta 3 kk päiväkodissa työskennellyt
Mulla oli ruusuiset kuvat päiväkodeista ja koulutetuista ammattikasvattajista. Eipä ole enää.
Tässä huomioitani 3 kk ajalta:
1. päiväkodin työntekijät haukkuvat vanhempia, usein, ja paljon. Myös lasten kuullen.
2. osasta lapsista on tullut selkeästi silmätikkuja työntekijöille, heitä ei jakseta ymmärtää, pienimmästäkin asiasta raahataan toisesta kädestä roikottaen jäähyille. Annetaan lapsen kuulla useasti, että tämä on hankala ja mahdoton.
3. lapsille huudetaan/karjutaan, kovaa ja paljon.
4. hiljaisimmat ja kiltit jäävät miltei täysin vaille huomiota. Ainoat kontaktit aikuisen kanssa saattavat päivän aikana jäädä näihin sanoihin: "huomenta" (lapsen tullessa päiväkotiin) "ole hyvä"(lapselle annetaan ruokaa) ja "pue päällesi" (uloslähtiessä) ja "hyviä päiväunia" (päiväunille mennessä) ja "heippa" (lapsi lähtee kotiin).
5. lapsia pidetään todella vähän sylissä/lähellä. Näiden 3 kk aikana olen nähnyt alle 10 kertaa hoitajilla olevan joku ryhmän lapsista sylissä.
Sanoisin, että varsinkin siinä tapauksessa, jos lapsesi on joko suht riehakas, omapäinen ja temperamenttinen, tai sitten hyvin kiltti ja hiljainen, hän saa päiväkodissa joko negatiivista huomiota osakseen (huutamista, kädestä raahaamista, tiuskimista) tai sitten ei huomiota laisinkaan tai hyvin vähän.
Ja miksi en ole vienyt asioita eteenpäin, no, mitään oikeasti laitontahan ei ole tapahtunut, ja kaikki voidaan "selittää" inhimillisyydellä ja sillä, että hoitajillakin on pahoja päiviä ja he tekevät virhearvioita. (Kummasti se pyhittää kaiken, vaikka näitä pahoja päiviä näyttää olevan jo enemmän kuin hyviä...)
Ja joo, en toki voisi yleistää. Mun kokemuksenihan rajoittuu vain tähän yhteen päiväkotiin. Toivottavasti mulla on vaan ollut huono tuuri, ja olen osunut siihen Suomen ainoaan ei-niin-hyvään päiväkotiin...
Kommentit (52)
t. Yks jolla samansuuntaisia kokemuksia
Olen siis ollut puoli vuotta nyt harjoittelussa päiväkodissa, jossa asiat hoidetaan huomattavasti paremmin mitä tuossa josta sinä, keskustelun aloittaja, puhut. Voin sanoa, että olet osunut juuri sellaiseen ei-niin-hyvään päiväkotiin!
Tädit toki keskustelevat vanhemmista ja lapsista, eivät hauku mutta saattavat sanoa jotakin negatiivista (esim: on muutama lapsi, joista huomaa että he ovat saaneet kierrettyä vanhempansa pikkurillin ympärille, lapsi saa kaiken aina periksi ja on tottunut siihen että asiat menevät kuten hän haluaa. Se todellakin hankaloittaa tätien työtä päiväkodissa, kun lapsi ei tottele _ikinä_ joten voin sanoa että negatiivinen sana tulee ihan aiheesta!) Ja sen voin sanoa että lasten kuullen ei tällaista tietenkään tapahdu. Emme puhu lasten kuullen mitään vähemmän mairittelevaa heistä tai heidän perheistään, emme myöskään keskustele heidän kuullen mistään lasten korville sopimattomista aiheista, olemme tässä asiassa hyvin tarkkoja.
Meillä lapsia myös halataan ja ollaan lähellä yms. niin paljon kuin mahdollista. Toki on niitä lapsia, jotka eivät tuosta tykkää ja eivät halua niin paljon läheisyyttä, ja ei me tietenkään mennä väkisin halaamaan. Ja itse, harjoittelija kun olen, leikin lasten kanssa paljon (kun "oikeat" tädit eivät välttämättä ehdi). Moni lapsi tulee oma-aloitteisestikin syliin, ja silloinhan syliin otetaan.
Kaikille lapsille pyritään antamaan yhtäpaljon huomiota. Tietenkin se on hankalaa, kun esimerkiksi ryhmätilaisuudessa yksi lapsi pistää hulinaksi ja riehuu ja hänet on ehkä pakko siirtää toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Olemme tätien kanssa tästäkin keskustelleet, miten epäreilua se on niitä lapsia kohtaan, jotka osaavat olla kunnolla ja oikeasti voisivat oppia jotakin mutta kun tädin kaikki energia menee tämän yhden (tai muutaman) lapsen aisoissa pitämiseen. Lapsia myös kehutaan aina kun he ovat tehneet jotakin hyvin/hyvää, tai oppineet jonkin uuden taidon.
Me emme myöskään huuda lapsille turhasta. Vain silloin korotetaan ääntä, kun lapsi ei tahdo normaalia puhetta kuunnella tai käyttäytyy muuten todella tyhmästi (lapsen ikäkin otetaan tässä huomioon, tietenkin 5vuotiaalle ollaan tiukempia kuin 3vuotiaalle). Toisille lapsille pitää korottaa ääntään useammin kuin muille. Joskus vain on yksinkertaisesti pakko olla tiukempi ja lujempi lasta kohtaan, jotta tämän saisi kuuntelemaan. Ja meillä, jos on jotakin hankaluuksia lapsen kanssa, asiasta puhutaan heti vanhempien kanssa.
Mutta vaikka minun kohdalleni on osunut hyvä päiväkoti, en siltikään veisi omia lapsiani päiväkotiin, en edes tähän kyseiseen. Tämän päiväkodin tädeilläkin moitittavaa siitä, tai ehkä enemmänkin päiväkodeista yleisesti tai tästä järjestelmästä. Hekin ovat sitä mieltä, että eivät koskaan pistäisi lapsiaan päiväkotiin. Minusta vielä joskus tulee lastentarhanopettaja (ainakin toivottavasti!), mutta olen sitä mieltä että lapselle parempi paikka on kotona vanhempien hoidossa tai vaikka perhepäivähoidossa jos omat vanhemmat eivät pysty hoitamaan. Vien lapseni päiväkotiin vain jos se on viimeinen oljenkorteni.
Oli päiväkodissa harjottelussa kuukauden ajan.
Ko. päiväkodisa nuo kohdat (lukuunottamatta 3.) toteutu. Mää kans sillon mietein että kumpa vanhemmat voisi olla kärpäsenä katossa katsomassa, minkälaista hoitoa heidän lapset saavat :(
Mutta eihän näin välttämättä joka päiväkodissa tosiaa ole....
vien lapseni päiväkotiin jos se on viimeinen oljenkorteni....tulipa messevät naurut.meinasitteko sitten pitää pikku jani-petterit kotona äidin helmassa kouluun menoon asti?vai pääseekö ne kouluunkaan?
vien lapseni päiväkotiin jos se on viimeinen oljenkorteni....tulipa messevät naurut.meinasitteko sitten pitää pikku jani-petterit kotona äidin helmassa kouluun menoon asti?vai pääseekö ne kouluunkaan?
No miten ois vaikka joku toinen hoitopaikka kuin päiväkoti?? Taidat olla katkeroitunut, lapseton ja kaiken lisäksi vielä ikäloppu!
vien lapseni päiväkotiin jos se on viimeinen oljenkorteni....tulipa messevät naurut.meinasitteko sitten pitää pikku jani-petterit kotona äidin helmassa kouluun menoon asti?vai pääseekö ne kouluunkaan?
Et tainnut lukea tuon kyseisen kirjoittajan koko tekstiä? johan se sanoi että kotona TAI perhepäivähoidossa jos kotona ei onnistu.
Tätä voi soveltaa muussakin:
Kävin kerran ihnottavalla lääkärillä - en mene lääkäriin enää ikinä!
Kerran eräs kassaneiti oli tyly - en mene kauppaan enää ikinä!
Yhdessä kampaamossa sattui huono kampaaja - en mene kampaajalle enää ikinä!
Yksi bussikuski oli aika yrmy - en kulje bussilla enää ikinä!
Yhdessä työpaikassa oli aika huono henki - en mene enää ikinä töihin vaan jään työttömäksi!
Kyllä. Näin sen on oltava. Loistava logiikka.
sen varmistamiseksi, että varhaiskasvatukseen ohjautuneet ihmiset leimataan hirveimmiksi kusipäiksi mitä ihmiskuntaan mahtuu.
Yksittäiset ylilyönnit ymmärtäisin, samoin kuin sen näkemyksen että hyvin pieni lapsi on heikoilla jos elämässä ei ole jatkuvasti toistuvia läheisiä aikuiskontakteja. Mutta juuri nämä riidanhaastoprovot joissa lähdetään siitä että päivähoitoalalla työskentelevät aikuiset ovat pääsääntöisesti mätiä eivät ole oikein uskottavia. Ehkä näitä kirjoittaa joku raiteiltaan jo suistunut kotiäiti tai ehkä 5 yläasteikäistä poikaa jotka naureskelevat sille miten helppoa aikuiset on saada suuttumaan.
Tätä voi soveltaa muussakin:
Kävin kerran ihnottavalla lääkärillä - en mene lääkäriin enää ikinä!
Kerran eräs kassaneiti oli tyly - en mene kauppaan enää ikinä!
Yhdessä kampaamossa sattui huono kampaaja - en mene kampaajalle enää ikinä!
Yksi bussikuski oli aika yrmy - en kulje bussilla enää ikinä!
Yhdessä työpaikassa oli aika huono henki - en mene enää ikinä töihin vaan jään työttömäksi!
Kyllä. Näin sen on oltava. Loistava logiikka.
eli siis sä lisäät tohon listaasi kohdan "lastani kohdellaan huonosti päiväkodissa - en vie enää lastani päiväkotiin"
mutta sen sijaan että olisit tosissasi, se onkin ironiaa?
sun logiikkasi kyllä onkin sitten loistavaa. not.
sen varmistamiseksi, että varhaiskasvatukseen ohjautuneet ihmiset leimataan hirveimmiksi kusipäiksi mitä ihmiskuntaan mahtuu.
Yksittäiset ylilyönnit ymmärtäisin, samoin kuin sen näkemyksen että hyvin pieni lapsi on heikoilla jos elämässä ei ole jatkuvasti toistuvia läheisiä aikuiskontakteja. Mutta juuri nämä riidanhaastoprovot joissa lähdetään siitä että päivähoitoalalla työskentelevät aikuiset ovat pääsääntöisesti mätiä eivät ole oikein uskottavia. Ehkä näitä kirjoittaa joku raiteiltaan jo suistunut kotiäiti tai ehkä 5 yläasteikäistä poikaa jotka naureskelevat sille miten helppoa aikuiset on saada suuttumaan.
ihan tosi.
Ja olen siitä pöyristynyt, en kuvitellut asian voivan olla näin.
Mitä mielestäsi pitäisi tehdä, pitää vaan huomionsa ja ajatuksensa omana tietonaan ja turpansa tukossa, ettei vaan joillekin päiväkodin tädeille tule paha mieli?
Ja suosittelen muuten sullekin, että luet aloitukseni loppuun saakka.
ap
on päiväkoteja jossa asiat ei ole kovin hyvin. ja sitten on päiväkoteja joissa asiat toimii. itse olen ollut useammassa (noin seitsemässä) päiväkodissa harjoittelussa. yksi niistä oli aivan järkyttävä, muissa asiat oli hyvin. se paikka mikä oli järkyttävä niin se johtu kyllä kokonaan niistä työntekijöistä. itse pyrin olemaan sielläkin mahdollisimman paljon vain lasten saatavailla, vaikka välillä alkoi tuntumaan että minä hajoittelijana, olen ainut aikuinen joka on niiden kanssa.. sieltä jäi vaan ahdistava fiilis. itse ainakin tulevana lapsi ja perhetyöntekijäni pyrin vaikuttamaan tulevan työpaikan ilmapiiriin ja todellakin toivon että siellä asiat sujuu.
muuta kuin sen miten systeemissä toimitaan. ei siitä oikeasti ole lapsen kehitykselle mitään etua. se on vain varasto lapsille joiden vanhemmat eivät voi heitä hoitaa kotona. ei lapsi siitä hyödy. aina ennenkin lapset oppivat jo kotona käytössäännöt ja jos sisaruksia on jakamisen ja odottamisen. päiväkerhotja harrastukset takaavat riittävän "sosiaalistumisen ja ryhmähengen". suurimmalla osalla vanhemmista ei ole nykypäivänä vaihtoehtoa olla kotona 6-7 vuotta lasten kanssa, tai ehkä se on arvo valinta? huono tai hyvä päiväkoti on vain varasijoituspaikka kun kotona ei voi olla. monet nykypäivän mammat tuntuvat ajattelevan että siellä oppivat ja kokevat kaikkea kivaa.. harva lapsi haluaa hoitoon jos kotoa löytyy tasapainoinen vanhempi ja leikkikaveri.
Minäkin olin päiväkodissa harjoittelussa nuorempana, ja päätin myös etten ikinä vie lapsiani päiväkotiin! Siellä en tosin huomannut että hoitajat olisivat puhuneet pahaa vanhemmista mutta ne lapsiryhmät oli ihan järjettömän suuria, ettei sitä kaaosta saanut mitenkään kuriin. Kauhea melu koko ajan ja tosiaan hiljaisimmat lapset jäivät todellakin vähemmälle huomiolle, saivat reppanat olla ihan omissa oloissaan koko päivän! :( Hoitajat tekivät varmasti kaikkensa, mutta heitä vaan oli yksinkertaisesti liian vähän! Enkä usko että tilanne on sen parempi muissakaan päiväkodeissa :(
enka tosin vienytkaan kun asutaan ulkomailla vaan kotona hoidin kunnes aloitti koulun 4v.
varmaan hyvä merkki ja olemmekin tosi tyytyväisiä
Minä olin ite melkeen koko lapsuuteni perhepäivähoitajalla, lukuunottamatta hoitajan lomia ja viimestä vuotta ku olin eskarissa sitte kunnallisessa päiväkodissa. Täytyy kyllä sanoa et kokemukset perhepäivähoitajalta on paljo paremmat kun päiväkodista. Päiväkodissa ei ollut tädeillä juuri aikaa lapsille, itseasiassa en oikeestaan edes muista että ne olis joskus meidän leikkeihin ja touhuihin osallistunu. Ruoka oli pahaa ja sitä oli pakko syödä, muistan ne hetket hernekeittolautasen äärellä kun ei meinannu millään mennä alas.. Toisin oli perhepäivähoitajalla, missä meitä oli n. 5 lasta, hoitajan kanssa piirreltiin ja leikittiin hiekkalaatikolla jne. ja perjantaisin aina rullailtiin mattoja kun oli siivouspäivä. Ruoka oli hyvää kotiruokaa, saatiin ite myös vaikuttaa siihen, mitä laitettiin. Joskus hoitaja paisto lättyjä jne. Muutenkin pitää sanoa että paljon paremmin viihdyin perhepäivähoitajalla. Tähän vielä että tuoreessa muistissa on nämä kun 12 vuotta sitten olin päiväkodissa. Sillon jo lapsena päätin et jos joskus on omia lapsia, niin laitan ne sitte perhepäivähoitajalle.
todella kiinnostunut tietämään mistä päiväkodista on kyse? Koska uskon,että asiat ovat juuri noin kuten ne kuvasit liian monessa päiväkodissa. Koko ajan vain pidän sormiani ristissä ja toivon ettei lasteni pk ole juuri tämänkaltainen.
Tämäkin on aihe josta puhutaan koko ajan, mutta mitään konkreettia ei asialle koskaan tehdä. Ehkä voisimme julkaista ne paikat, jossa todella lapsilla on huono olla?
Eikö niin juuri pitäisikin tehdä? Jos tiedät, että pieniä lapsia kohdellaan huonosti (olkoon inhimillistä, ja johtukoon väsymyksestä/alimiehityksestä/jne) mutta silti HUONOSTI, niin eikö meidän jokaisen velvollisuus ole tuoda se julki?
liikaa. Siinäkin kohdellaan väärin kuitenkin jopa montaakymmentä lasta, vuosien saatossa satoja.
Jos haluaa varmistua siitä, että lapsia kasvatetaan kuten itse haluaa, on parasta hoitaa heidät itse. Niin aion itse tehdä sitten joskus, tai ainkin pyrin siihen kyllä kaikin keinoin, tämän kokemukseni jälkeen.
ap
Mikä muuttuu ikinä, ellet sinä, uusi työntekijä, uskalla avat suutasi? Ei mikään. Nosta kissa pöydälle, vaikkei siellä laittomuuksia ole, niin saat nähdä muutosta, muuten et. Typerintä maailmassa nillittää täällä mielisairaiden av-mammojen palstalla!
Oikeasti.
Meille on osunut niiden huonojen päiväkotien ohelle myös kaksi erittäin hyvää paikkaa. Toinen oli pieni kunnallinen päiväkoti, jossa oli fiksu johtaja. Osasi pitää hoitajat kurssissa.
Ja toinen hyvä päiväkoti on ollut samankokoinen yksityinen palveluntarjoaja. Omistajana pariskunta, jotka työskentelevät. Etenkin mies tuntuu varsin maalaisjärkiseltä, tärkeintä on että asiat sujuvat.
Lapsi on aivan innoissaan mennessään hoitoon, lähtee tosin hyvillä mielin pois. On kavereita ja kivaa tekemistä. Kiusaamista ei ole (tai jos sitä meinaa tulla niin puuttuvat heti).
Hyvässä paikassa henkilökunnan kanssa voi kommunikoida järkevästi, aikuinen aikuiselle ilman lässyttelyitä. Jos jotain tulee, asiat otetaan asioina eikä vähätellä tai suurennella.
Vanhempiin suhtautuminen on asiallista, kun taas noissa huonoissa paikoissa aina epäillään ja suhtaudutaan varauksellisesti. Se on tosin ihan luonnollista. Ihminen yleensä suhtautuu toiseen siten, miten häneen itseensä tulisi suhtautua.