<<<<<PERJANTAITA ELOKUISET>>>>>

kuuluu meidän poikaselle. Hirveä räkis ja eilen löytyikin korvista tulehdus. Ei ole kunnolla syönyt kun ollaan nyt aloitettu se Almiron. Ei vissiin ole pojan mieleen...



Räkää on imetty nenästä tunnin välein ja väliajat poika yskii. Ei kuitenkaan ollut rs-virusta kun näyte otettiin. Nyt lähetin miehen hakemaan apteeksita nasolinia kun sitä saa ihan luvan kanssa käyttää. Poika on huomenna jo 4kk!!!



Itsellä on nyt menossa joku pimeänajanmasennus kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Mutta enköhän selviä kun polttelen täällä iltasella vähän kynttilöitä...



Hauskaa ja tervettä viikonloppua kaikille!

ja sitä jatkuu jo toista viikkoa. Ensimmäinen viikko oli valuvampaa räkää, mutta nyt harkitsen lääkäriin lähtöä, kun lima on muuttunut paksuksi..Kuulostaa siis tutulta MKE:N kirjoitus; täälläkin imetään vähän väliä nenää tyhjäksi, välillä tiputellaan suolaliuostippoja (josta neiti saa järkyttävät raivarit), sitten tuhistaan ja puhistaan...ja taas alusta.

Sääliksi käy pikkuinen, yöunetkin ovat lyhyitä pätkiä, kun hengittäminen on niin vaivalloista. Toisessa keskustelussa suositeltiin sipulin pilkkomista talouspaperin sisään ja asettamista vauvan lähelle. Taidanpa kokeilla vielä sitäkin.



Jos väsyttää neitiä, niin kyllä väsyttää äitiäkin. Neiti nukkuu normaalistikin vain pieniä pätkiä päivällä, mutta yöllä on sentään nukkunut hyvin. Nyt, kun tätä räkistä on jatkunut jo näin kauan, alkaa voimat loppua itsekultakin.

Valivalivali..



Mukavampaa viikonloppua elokuisille!

Meille kuuluu puolestaan mukavia, räkätauti on kokolailla ohi, pari kertaa päivässä tytöltä imastaan nenästä jotain köntsiä, mutta eipä sitten juuri muuta enää, kovin pahaksi ei tällä kertaa vielä äitynytkään, onneksi.



Toissa yönä tyttö taas päästi unta putkeen 8 tuntia, mutta viime yönä taas herättiin aamuyöllä syöpöttelemään. Meilläkin tuota perhepetiä harjoitetaan vaihtelevasti, viime aikoina melko usein, kun ei jaksa nousta nostamaan neitiä omaan sänkyynsä yöllä.



Eilen kävin vanhemmillani ja jätin tytön oman äitini hoiviin pariksi tuntia, no eipä ollut paljon hoitamista, kun takaisin tullessani tyttö posotti edelleen unta, tuli hyvät unet maaseudun raikkaassa ilmassa ja mummon välillä lykkiessä. Aamupäivällä unet jäivätkin vähän vähemmälle, kun käytiin vähän ajelemassa ja matka pysähtyi kesken kaiken.



Nyt lähden lehden lukuun ja syömään kaikessa rauhassa, kun neitokainen on aamupäikkäreillään.



Annales + neiti 3 kk

Kuvittelin, että kun jään mammikselle, niin enää ei tartte odottaa perjantaita ja viikonloppua hullun lailla, niin kuin töissä ollessa. Mutta sama jatkuu kuitenkin edelleen, nyt sen vuoksi, että saadaan isi koko päiviksi kotiin! :)



Meillä on nuhalta vältytty (ainakin toistaiseksi, koputtaa puuta!. Ja toivottavasti vältytäänkin, yöt ovat sen verran rikkonaisia ilmankin! Nyt löydettiin onneksi tutti, joka meidän ukolle kelpaa, niin sillä saa suurimman osan käninöistä vaimennettua. Mitä lähemmäs aamua tullaan, niin sitä heikommin tutti kelpaa. Se on kyllä kumma juttu, kun ukkeli marisee ja vikisee aamuisin sängyssään ihan hulluna n. 7.30-8.30 alkaen ja kun mikään heijaus tai kainaaloonotto ei saa rauhoittumaan, isken valot päälle ja ilmoitan, että se on uusi päivä nyt sitten. Ja siitäkös valtava parku alkaa, kun ei sitten kuitenkaan haluaisikaan herätä vielä!



Käytiin viime viikolla siellä vyöhyketerapiassa kun olin kuullut, että se on joillakin tuohon nukkumiseen auttanut, kun masu on saatu taas toimimaan. Mutta pojun masu on ihan ok ja vyöhyketerapiasta ei niin ollen ollut meille mitään apua. Mutta tulipas kokeiltua, niin ei jäänyt vaivaamaan, että josko siitä olisi jotain apua. Nyt on kaikki konstit kokeiltu (siltä ainakin tuntuu!), joten kai se on alistuttava siihen, että meillä heräillään yöt ympäriinsä.



Mutta jotta ei aivan valitukseksi taas mene, niin parisen päivää sitten pikku-kaveri keksi vihdoin leikkimattonsa roikkuvat lelut. Jo saivat apina ja papukaija kyytiä! Pyrstöä ja koipia kiskottiin oikein olan takaa ja ilme oli näkemisen arvoinen kun hiukan hämmästeltiin, kun lelut eivät tulleetkaan alas, vaikka kuinka tempoi... :)