4 pikkulasta, ei tukiverkkoa: mikä ero kolmeen?

Onko sinulla työpaikka mihin palata vai onko lapset nyt hyvä syy paeta pahaa maailmaa?

minulla on työpaikka, olen akateeminen, olen mensan jäsen, joten elätän itseni ja perheeni. Olen ollut kaikkien lasten välissä äitiysloman jälkeen heti töissä. Älä siis murehdi sitä että olisin tyhmä, syrjäytynyt tai loiselätti. Elätän perheeni oikein hyvin itse.



Ärsyttää että monilapsisuus yhdistetään heti laiskuuteen ja luuseriuteen.



Haluan neljännen lapsen siksi että olen _lapsirakas_ ja haluan antaa lapselleni hyvät lähtökohdat elämään, toisin kuin mitä itse sain.

Kahden jälkeen kolmas oli isoin muutos, sen jälkeen rutiini ja itsevarmuus vanhempana on kompensoinut lasten määrän. En osaa sanoa kuluista sen kummempaa, näkyy ehkä eniten siinä vaiheessa kun harrastukset ja opiskelu alkaa maksaa. Mopot, lukiokirjat, ajokortit... Nykyään nuorten on tosi vaikeata saada töitä, vaikka kuinka olisi haluja. Rahat täytyy löytyä vanhemmilta.



Meillä ei ole tukiverkkoja myöskään, mutta olen pyytänyt ja saanut apua kunnalta. Terveiden lasten kanssa pärjäisin, mutta raskashoitoisten erityislasten kanssa tarvitsen ajoittain lisäapua.

vaan mietin lähinnä sitä, että karun lapsuuden takia yrität nyt luoda jotain auvolaa, joka ei sitten välttämättä vastaa todellisuutta.



Totuus on kyllä se, että onhan se tietenkin vaikeampi raijata neljää kuin kolmea. Ettehän te perheenä mahdu edes tavalliseen autoon enää.



Ja kahden alakoululaisen äitinä sanoisin myös, että tuossa pikkulapsivaiheessa elämä pyörii siellä kotona, mutta myöhemmin se raijausrumba kasvaa valtavasti!



Ja kun itse olen nelilapsisesta perheestä, toteaisin myös, että meillä nimenomaan se neljäs lapsi oli äidin voimille yksinkertaisesti liikaa.

Toi teidän vanhin menee kohta kouluun, ja sitten sulla on aamupäivisin vain jälkeen kolme lasta mukana, jos siis ole kotiäiti.



Olettaisin että mieskin voi kuskata harrastuksiin.



Ja valehtelit, onhan teillä omaa aikaa miehen kanssa kun kerran vauvojakin voitte tehdä :-)

hyvä kuulla nelilapsisen näkökulma, ja voit olla oikeassa että yritän luoda jotain "auvolaa" kurjan lapsuuteni takia. Pitääkin ihan miettiä tätä näkökulmaa. En tietenkään halua että olemassaolevat lapseni olisivat jotain vaikka.



Raha-asioista en ole huolissani, se ei ole ongelma, mutta tuo tukiverkottomuus haittaa minua paljon. Ja siihen ei nyt ole ratkaisu että "palkkaa hoitaja". sillä ei se lastenlikka tule sairasta lasta katsomaan, lapsen synttäreille, lasten kevätjuhliin katsomaan, poimi marjoja lapsen kanssa, siirrä perinteitä lapselle, kiinny ja rakasta lasta.



Eli harmittaa se että lapsilta puuttuu juuret, isovanhempia ei ole, eikä meidän vanhempien lisäksi siis ketään muuta turvallista aikuista jolle lapset olisivat tärkeät. Mitään näistä puutteista palkattu lapsenhoitaja kun ei pysty paikkaamaan.



t.ap

ei saanut apua, vaikka olin pahasti sairas ja kykenemätön lääkityksen/sairauden takia hoitamaan lapsia. Tällöin ongelma ratkesi että puoliso otti palkatonta. Huomaattehan että välillä on mieheni ollut kotona myös ja minä töissä, eli menee se niinkin päin että jos kotona oleva _mies_ sairastuu pahasti, niin tilanne on taas vaikea koska minulla on työ josta poissaolo on hankalaa.



Kunnalta ei saa apua vaikka olisi pää irti (paitsi jos on lastensuojelutapaus). Ja kuten sanottu niin isovanhemmat ovat täysin poissuljettuja avun lähteenä heidän taustoistaan johtuen. Jos jättäisin lapseni ko. isovanhemmille niin se olisi lastensuojeluilmoituksen paikka :)

selviääkö kummatkin myös yksinään lapsilauman kanssa? vaikka nyt olette terveitä, käytännössä mitä tahansa voi tapahtua: onnettomuus, sairaus... kannattaa ottaa huomioon sekin.

jos toinen puoliso kuolee niin tilanne pysyy vielä hanskassa, sitä varten on isohko henkivakuutus jossa edunsaajana on puoliso (ei lapset) joten voi maksaa lainat pois ja jää vielä elämisvaraa.



Mutta se tilanne jossa molemmat kuolisivat yhtäaikaa (en nyt keksi miten, niin no ehkä vaikka lentokone-onnettomuus tms) niin se olisi sitten katastrofi. Sitä teoriaa varten on olemassa eräänlainen "lapsitestamentti" joka määrittää sen että missään olosuhteissa lapsia ei saa antaa isoavanhemmille holhottavaksi. Lapset sijoitettaisiin todennäköisesti laitokseen, kukaan ei ottaisi niin montaa sijaislasta samaan perheeseen.



Mutta elämää ei kyllä aina voi elää kaikkea peläten ja varoen, ja tämä teoreettinen kohtalo voi olla ihan muillakin perheillä edessä, ei ainoastaan tukiverkottomilla. Joten en tätä laske ainakaan kovin suurella riskitodennäköisyydellä tapahtumaskenaarioksi. :)





Ilmeisesti sitten, jos olisi oikein mahtavat tukiverkot, neljännen lapsen haluaminen olisi normaalia? Ja tukiverkottoman ei siis kuuluisi haluta kuin maksimissaan yksi lapsi? (tämä ei ollut äskeiselle vastaajalle vaan yleistä pohdintaa)

että pienetenlasetn vanhempi ei saa apua kotiin, vaikka olisi 40 asteen kuumeessa. Olen onnistunut sen avun saamisessa vain siten, että olenollut todella aikaisessa vaiheessa _etukäteen_ liikkeellä, eli esim jo nyt talvella puhunut avuntarpeesta kesän aikana. Keskimäärin olen pyytänyt ja saanut 6 päiväksi hoitoavustajan itselleni loman aikana, kun mies on töissä. Apu tulee tietysti lasten sairauden pohjalta.



Myös minun on pärjättävä 2-4 vuorokautta yksin, vaikka kaatuisin kuumessa rähmälleni. Kaupungilla ei ole varahenkilökuntaa irrottaa koteihin ilman järjestelyjä. Mies käytti viime vuonna kaikki mahdolliset vapaansa ja palkattomansa tällaisiin pulapaikkoihin.



Jos verkottomuus on täydellistä, sitä on hyvä pohtia lapsiluvun rinnalla. Jos on yksin maailmassa, siinä tosiaan on.

meillä on 4lasta eikä tukiverkostoa,mutta meillä käy mll.n lastenvahti säännöllisesti.

Ja pyrin käymään omat lääkärit yms jutut niin että lapset on kerhossa tai miehen ruokatunnilla.

täällä myös perjantaisin seurakunnan lapsiparkki 2-6-vuotiaille 8-12 ja sinne laitan lapset jos joku tärkeä meno.

mikä on se hirveän iso ero neljän lapsen ja kolmen lapsen välillä, joka saisi tekemään sen neljännen.



Jos jätätte lapsiluvun nyt tuohon, elämämme tulee aivan varmasti olemaan kevyempää, joka lapsi saa enemmän huomiota, teillä on enemmän aikaa jne.



Ja miettikääpä myös sitä, että jollakulla noista kolmesta tai vaikka kaikilla osoittautuukin esimerkiksi koulussa olevan oppimisvaikeuksia, jotka vaatii paljon tukitoimia tai että se neljäs lapsi onkin todella erityistarpeinen tai saattekin vaikka erityistarpeiset kaksoset! Tai jo se raskaus on vaikea ja joudutkin sairaalaan/vuodelepoon.