Joudunko jakamaan perinnön siskopuolten kanssa?

Puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan tulee sinulle. Eivät voi estää pääsyä, ja hautaus maksetaan kuolinpesästä.

Vaimo perii puolet ja sinä toisen puoliskon. Siskopuolillasi ei ole oikeutta perintöön (eivät siis ilmeisesti ole isäsi biologisia lapsia?) ellei isäsi testamentilla näin määrää. Testamentillakaan sinulta ei voida sulkea lakiosaa pois, eli saat joka tapauksessa vähintään 25% jaettavan pesän omaisuudesta. Pesä voi myös huolehtia hautauskuluista ennen perinnön jakamista.

Siis hetkinen..mitä jos perisit siskopuolesi? Voiko siis siskopuolen periä.Äiti ollut viisi kertaa naimisissa ja kaikki on vain siskopuolia.Ja lapsettomia.Miten menee..

Siskopuolet eivät peri isääsi, ellei hän ole adoptoinut näitä, ja jos testamenttia ei ole.

Jos heillä ei ole avioehtoa, kun jompi kumpi, isäsi tai hänen puolisonsa kuolee, heidän omaisuutensa jaetaan puoliksi. Eloonjäänyt pitää näistä oman puolikkaansa ja kuolleen puolikas jaetaan hänen perillisilleen. Eloonjääneen puolikas jaetaan sitten hänen kuoltuaan hänen perillisilleen. Näin, ellei testamentilla muuta määrätä. Jos se eloonjäänyt on avioliiton kestäessä omistanut enemmän kuin se kuollut puoliso, hänen ei tarvitse maksaaa omasta osuudestaan tasinkoa, jotta palaset saataisiin yhtä suuriksi.

Kuolevat vanhempasi sitten missä järjestykesstä tahansa, sinulta ei voida vaatia hautauskuluihin osallistumista. Hautajaisiin osallistumisen kieltämisestä ei ole olemassa mitään määräyksiä kuka ja mitä saa päättää tai kieltää. Puoliso on aina lähin omainen, yleensä viimeisijainen sana on hänen. TOisaalta vain sivistymättömät ihmiset ryhtyvät tämmöisistä kiistelemään ja vain hölmöt käyttäytyvät niin, että on ryhdyttävä kiistelemään. Suosittelen,e ttä elät sovussa isäsi ja hänen valitsemansa kumppanin kanssa.

Pelkään tulevaa ihan kamalasti. Minulla on hyvät välit isääni, mutta kylmän viileät äitipuoleen ja tämän tyttäriin. Testamentista en tiedä, onko sellaista. 

Mutta voiko äitipuoli esim. sanoa, että minä en saisi yhtään isän vanhaa valokuvaa tai mitään muistoa hänestä? Sillä nyt ei puhuta rahasta, sitä ei paljoa ole, mutta muistoja olisi. Voiko äitipuoli haudata puolisonsa mihin haluaa, ja järjestää tilaisuuden niin, ettei kerro minulle missä se pidetään ja koska?

Jos isäni kuolee ennen äitipuolta, tarvitseeko minun perunkirjoitusten jälkeen olla enää tekemisissä, vaan voinko jatkaa elämääni sitten ilman heita? Kannattaisiko minun palkata asianajaja hoitamaan omaa puoliskoani tässä asiassa?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 14:44"]

Siskopuolet eivät peri isääsi, ellei hän ole adoptoinut näitä, ja jos testamenttia ei ole.

[/quote]

Siskopuolet eivät tietenkään peri ap:n isää. Mutta isän kuollessa puolet parin yhteenlasketusta omaisuudesta on avio-oikeuden nojalla hänen vaimonsa omaisuutta, ja siskopuolet perivät sitten aikanaan tämän äitinsä. Eli jos ap:n isällä on kuollessaan enemmän omaisuutta kuin vaimollaan, osa siitä kyllä aikanaan tulee menemään näille siskopuolille. Toisaalta jos sattuukin, että vaimolla on enemmän omaisuutta, ja hän kuoleen ensin, puolet omaisuudesta menee ap:n isälle, ja ap taas perii siitä sen, mitä isäukko ei ehdi tuhlata.

Kaikki vastaukset ovat vääriä.

Kun isä kuolee (olettaen että äitipuolesi on silloin elossa), avioparin omaisuus lasketaan yhteen ja jos äitipuolesi on köyhempi osapuoli, hän saa puolet parin yhteenlasketusta omaisuudesta. Jos hän on varakkaampi kuin isäsi, hän ei saa mitään. Kyse ei ole perinnöstä vaan tasingosta.

Sinä perit isäsi. Eli jos äitipuoli on oikeutettu tasinkoon, hän saa sen ja sinä loput eli sen yhteenlasketun omaisuuden toisen puolikkaan.

Esimerkki: Jos isäsi omaisuus on 100 000 ja äitipuolesi omaisuus 50 000, äitipuolesi saa 25 000 tasinkoa. Sinä perit 75 000.

Siskopuolesi eivät peri sinun isääsi, he perivät äitinsä ja oman isänsä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 14:48"]

Pelkään tulevaa ihan kamalasti. Minulla on hyvät välit isääni, mutta kylmän viileät äitipuoleen ja tämän tyttäriin. Testamentista en tiedä, onko sellaista. 

Mutta voiko äitipuoli esim. sanoa, että minä en saisi yhtään isän vanhaa valokuvaa tai mitään muistoa hänestä? Sillä nyt ei puhuta rahasta, sitä ei paljoa ole, mutta muistoja olisi. Voiko äitipuoli haudata puolisonsa mihin haluaa, ja järjestää tilaisuuden niin, ettei kerro minulle missä se pidetään ja koska?

Jos isäni kuolee ennen äitipuolta, tarvitseeko minun perunkirjoitusten jälkeen olla enää tekemisissä, vaan voinko jatkaa elämääni sitten ilman heita? Kannattaisiko minun palkata asianajaja hoitamaan omaa puoliskoani tässä asiassa?

[/quote]

Jos sinulle valokuvat riittävät, niin pyydä ihmeessä isältäsi kopioita niistä jo tämän eläessä.  Sitä ei kukaan tiedä, löytyykö niitä edes sitten enää myöhemmin.

äitipuolesi voi järjestää hautajaiset ihan miten huvittaa, eikä sinua tarvitse kutsua niihin. Perunkirjoitukseen täytyy. Perunkirjoituksen jälkeen voit olla olematta heihin enää missään yhteydessä, ellei yhteisessä hallinnassa olevaa omaisuutta jää (esim taloa tai asuntoa, josta sinä perisit puolet, mutta äitipuolellasi tulee olemaan hallintaoikeus, jos se on ollut heidän yhteinen asuntonsa).

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 14:52"]Jos sinulle valokuvat riittävät, niin pyydä ihmeessä isältäsi kopioita niistä jo tämän eläessä.  Sitä ei kukaan tiedä, löytyykö niitä edes sitten enää myöhemmin.[/quote]

Minulle riittäisi muutama valokuva, ja muutama vanha lp-levy, ne, mitä lapsena isän kanssa kuuntelin. Isän kitara olisi jo iso plussa, mutta ilmankin voin elää. 

Itse en aio aiheuttaa mitään kismaa enkä riitaa, yritän pysyä isään väleissä ja pysynkin tämän loppu ajan. Ajattelin, että jos pyydän ne valokuvat ja levyt, ja keskityn sitten näihin kuukausiin murehtimatta tulevaa enää. Jos minua ei kutsuta hautajaisiin, se on heidän häpeänsä.

Perunkirjoituksen voin siis hoitaa asianajajan kautta?

ap

Niin, helppohan se on antaa täällä neuvoja miten asia menisi LAILLISESTI mutta kun AP ennakoi jo ongelmia.

Minä olen ollut äitini tukena tilanteessa jossa vainajan asunto oli keikattu ennen kuin äitini juristeineen pääsi sisälle. Vainajan leski väitti ettei äitini ja minun kertomia asioita ja esineitä ole koskaan ollutkaan ja väitti et meidän valehtelevan. Valokuvat oli kuulemma tuhoutuneet aikoja sitten, vainajalla ei ollutkaan kelloa tai kalvosin nappeja. Televisiotakaan ei ollut vaikka kaikki näki telkan paikan. Tauluja puuttui seiniltä eikä satavuotiaita astioita ollut yhtäkään. Jopa kirjoista puuttui osa.

Vaihtoehtoja oli kaksi.

Äitini hyväksyisi tilanteen ja ottaisi vastaan sen perinnön joka annettiin eli pieni summa rahaa tililtä tai mennä oikeuteen ilman todisteita et irtaimistoon on kajottu.

Äitini huokas syvään ja sanoi mulle et lähdetään. Sen pituinen se.=(

Yritin googlettaa näistä perintöasioista, ja parikin lähdettä väittää, että ensisijaisena perijänä ovat lapset ja vasta jos näitä ei ole niin sitten aviopuoliso perii. Eihän se oikeasti näin mene? Eikö puoliso peri puolet omaisuudesta? Vaarini kuoli äskettäin ja tietääkseni mummoni eli hänen vaimonsa peri puolet yhteisestä talosta ja lapset sitten toisen puolikkaan..?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 14:52"]Jos sinulle valokuvat riittävät, niin pyydä ihmeessä isältäsi kopioita niistä jo tämän eläessä.  Sitä ei kukaan tiedä, löytyykö niitä edes sitten enää myöhemmin.[/quote]

Minulle riittäisi muutama valokuva, ja muutama vanha lp-levy, ne, mitä lapsena isän kanssa kuuntelin. Isän kitara olisi jo iso plussa, mutta ilmankin voin elää. 

Itse en aio aiheuttaa mitään kismaa enkä riitaa, yritän pysyä isään väleissä ja pysynkin tämän loppu ajan. Ajattelin, että jos pyydän ne valokuvat ja levyt, ja keskityn sitten näihin kuukausiin murehtimatta tulevaa enää. Jos minua ei kutsuta hautajaisiin, se on heidän häpeänsä.

Perunkirjoituksen voin siis hoitaa asianajajan kautta?

ap

[/quote]

Hautajaisiin voi mennä vaikkei kutsuttaisi.

Jos olisin tuonkaltaisessa jutussa todistajana, niin kertoisin aiemmin asunnossa olleista esineista totuudenmukaisesti, olisi se sitten minulle itselleni edullista tai ei. Viittaan juttuun, jossa tavaraa oli viety.

Mita tulee perintoihin, niin yleisella tasolla sanoisin, etta aina pitaa laskea myos, paljonko kukin on saanut ennakkoperintoa jo perittavan elinaikana. Mahdollinen ennakkoperinto tulee ottaa huomioon. Toisaalta myos velat maksetaan tuossa tilanteessa (esim. laskut) sikali kuin rahaa niihin on.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 15:08"]

Yritin googlettaa näistä perintöasioista, ja parikin lähdettä väittää, että ensisijaisena perijänä ovat lapset ja vasta jos näitä ei ole niin sitten aviopuoliso perii. Eihän se oikeasti näin mene? Eikö puoliso peri puolet omaisuudesta? Vaarini kuoli äskettäin ja tietääkseni mummoni eli hänen vaimonsa peri puolet yhteisestä talosta ja lapset sitten toisen puolikkaan..?

[/quote]

Ei se puoliso eikä siis sinun mummosikaan pitään PERINYT, vaan se puolet omaisuudesta oli avio-oikeuden nojalla valmiiksi jo hänen. Eli joo, mummo sai puolet ja lapset puolet, mutta vain toisen kohdalla kyse oli perinnöstä.

Kirkkoon voi mennä siunaustilaisuuteen vaikkei kutsuttaisi JOS vain tietää milloin tilaisuus on. Jos eivät kerro, on vaikea arvuutella. Sen sijaan muistotilaisuus on yksityistilaisuus, varsinkin jos pidetään esim kotona. Ei sinne noin vain mennä.

Asianajajan käyttö on suositeltavaa, me otettiin isän kuoltua asianajaja hoitamaan perunkirjoitus - äiti + 3 lasta - ihan siksi, ettei missään vaiheessa tule kenellekään sanomista, että on huijattu tms. typerää. Nämä kuolemaan liittyvät asiat ovat varsin tunteita nostattavia asioita, ja yleensä tappelu ei ole sinänsä rahasta, vaan siitä, kuka on ollut ko. henkilölle rakkaampi, ketä on kohdetu joskus väärin aiemmin - ja nyt on tilaisuus hakea hyvitystä tai todistaa itselleen, miten asiat ovat olleet.

Ikävää sinänsä, mutta aika yleistä ja inhimillistäkin...

Voisitko pyytää isältäsi, että hän kirjoittaisi testamentin ja määrittelisit siihen sen mitä haluat. Jos hän antaa luvan, niin käy vaikka pankin lakimiehen puheilla, että varmasti kirjoittaa sen mikä on tarkoitus.

Isäsi varmaan tietää tilanteen, että sinulla ei ole parhaat välit äitipuolesi kanssa.

Jos olisin tuollaisessa tilanteessa, en ryhtyisi tappelemaan. Antaisin juristin hoitaa kaiken ja lahettaisin hanet sinne sijastani edustamaan itseani.

hmm. Miten tilanne menekään, kun äitipuoli kuolee ensin...eli periköö isä puolet ja äitipuolen lapset sitten puolet...eikö tässä tapauksessa tavallaan nuo lapset syö puolet sinun perinnöstä ja taas vastaavasti toisin päin sinä syöt siskopuolien perinnöstä...

Mutta aika yleisenä käytäntönä taitaa kuitenkin olla toisen puolison kuolleessa kuolinpesää ei jaeta vaan leski jää elämää jakamattomaan pesään, jota kuolinpesä hallinnoi.

Kannattaisi tosiaan hoitaa asia kuntoon jo isän eläessä eli pyytää isältä lahjaksi ne tavarat, jotka ovat itselle tärkeitä. Valokuvista voi teettää kopiot. Ja isän kuoleman jälkeen sitten asianajaja hoitamaan loppu perintö kotiin.

Ja kuten joku jo aikaisemmin sanoi, se on ihan totta, että puolisot eivät normaalisti lainkaan peri toisiaan. Perillisiä ovat lapset.  Puoliso voi periä vain, jos lapsia ei ole tai jos testamentilla on määrätty, että puoliso perii.

Se, mitä puoliso toisen kuoltua saa pitää, ei ole perintö, vaan hänen ihan omaa omaisuuttaan. Eihän yhteisessä kodissa ole pelkästään sen kuolleen tavaroita eikä tileillä vain kuolleen rahoja. Molempien omaisuus otetaan kuitenkin perukirjoituksessa huomioon sen takia, että parin omaisuus on yleensä hankittu yhdessä ja usein esim. tilit ovat yhteisiä.