Lue keskustelun säännöt.
Ystävältä inhottavasti, pelotteli tulevalla synnytyksellä
17.11.2005 |
Olipas aikamoinen puhelu äsken, kaveri alkoi kyselemään mitä mieltä olen tulevasta synnytyksestä (olen ensisynnyttäjä). Ihan rehellisesti sanoin, että ei pelota ja kyllä sen kestäää kun ei aikaa mene kuin 1 vuorokausi korkeintaan. Hyvän asian puolesta ja nainen on rakennettu synnyttään yms. Puoli tuntia jouduin puolustelemaan kantaani, kunnes alkoi tulla tosi epävarma olo repeämisten kannalta ja tämä synnyttämätön ystäväni alkoi saada minut pelkäämään.
Että sillei, kiitos. Olikin sitten ainoa asia tässä raskaudessa, mitä en vielä pelännyt.
Kommentit (19)
Ei kannata hermoilla.
http://www.huvitutti.net/vapaa/synnytyskertomukset/
Lue noita, on siellä hyviäkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en ymmärrä miksi mun pitäiskään tietää. Olen muutenkin sairauslomalla jo ahdistuksen ja stressin takia. Siksi on musta tosi ilkeesti tältä kaverilta.
ap
Sanoin, useemman kerran, että nyt on kyllä osat väärinpäin, kun mä joudun puolustelemaan synnyttämistä ja pyysin, että lopettais. Mä kyllä ajattelen ihan oikeesti tällä hetkellä, että ei ole väliä vaikka koko alaruumis halvaantuis synnytyksessä, kunhan saan vaaan vauvan turvallisesti ulos, per**le.
ap
Synnytys on sellainen asia josta on varmasti niin monta mieltä kuin on ihmistäkin.
Jotkut pelkäävät ja jotkut ei. Toisten mielestä se on maaílman kamalinta touhua, ja toisten mielestä se on luonnollista.
Itse olen sitä mieltä että VARSINKIN ENSISYNNYTTÄJÄN ei kannate kuunnella ketään eikä mitään!
Avoimin mielin vain odotat vauvaasi! Kyllä nainen sen kestää!!! Olet ihan oikeassa että naiset on luotu kestämään se synnytys.
Eikä aina synnytyksessä repeä sitäpaitsi..
Jokainen supistus on tarpeellinen että vauva pääsee syntymään. Ja todellakin.. se kamalimmalta tuntuva hetki ei kestä kovin kauaa.
Luota itseesi! Jos ystäväs pelotteli niin sehän tekee susta sit sankarin kun oot synnyttänyt kun se itse niin pelkää!
Ja jokainen synnyttänyt nainen (alateitse tai leikkauksella) ON SANKARI! Pienen ihmisen luominen on aina sankariteko!
Onnea vaan synnytykseen!
T: pian viiden muksun mamma
Muista sitten kaverisi kauhujutut siellä synnytyspedillä maatessasi. Siinä vaiheessa todennäköisesti syytät sitä synnytyksen kamaluuden vähättelystä ;D
Synnyttäminen on kamalaa, mitä sitä kieltämään. Ihan kuin koittaisi paskoa kolmenistuttavaa sohvaa ulos ahteristaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä on seurustelusude loppumassa. Kaikkeni olen tehnyt häntä kuunnellessa, minkä olen osannut tukea. Puhelun lopuksi, ennen synnytyskeskustelua, sanoin hänelle, että vauva on saaanut nyt työnimen ja kaveri sanoi siihen naurahtaen, että hänelle tuli ekana mieleen, että MIKÄ VAUVA? Raskaudesta ja vauvasta ja ylipäätään mun asioista on viime aikoina puhuttu ehkä joka viidennessä puhelussa. Taitaa olla tosiaan tauon paikka. En viitsi edes sitä viestiä laittaa enää perään.
Jopa olin ajatellut kummiksi, mutta täytyy miettiä uudelleen.
ap
tosi paha mieli :-( Ihan tarpeeks on muitakin pelkoja tässä kuin se pelkkä synnyttäminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkälti joulun jälkeen. Mutta kiitos onnitteluista.
ap
ole ollenkaan välttämättä kamalaa. Kaikki synnytykset ovat niin erilaisia.
Riippuu tietysti ihmisestä, mutta kun on avoimin mielin ja rauhallinen niin suurimmalla osalla synnytys menee ihan hyvin!
Ainahan sitä jälkiä jää, mutta suurin osa paranee vuoden sisällä synnytyksestä kutakuinkin entiselleen.
Ei kannata stressata millään kauhujutuilla. Jos jotain sattuu niin sitten sattuu. Murehtiminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nainen on luotu kestämään ja synnyttämään. Se pahin hetki kestää vain lyhyen aikaa, kipulääkitys on olemassa joka turruttaa sen terävimmän kivun. Repeämiä tulee tai ei tule, ei niiden tuloa tunne. Jälkeen päin tuntuvat keljulta, samoin eppari, mutta ei niitä harmittele kun on saanut niin kivan palkinnon :)
Synnytys on kamalaa, mutta nyt kun minäkin olen toista kertaa raskaana, oikein odotan jo synnyttämään pääsyä. Se on niin upea tunne, kun koko urakka on ohi, ja se pieni tuhiseva nyytti on siinä rinnan päällä... Se tunne korvaa kaiken sen kivun. Ja ne kivutkin unohtuu aika äkkiä ;) Tosi harvalle niistä kamalia traumoja jää, ainakaan normaalisynnytyksistä.
Mene vain avoimin mielin synnytykseen! Toki se sattuu, mutta se kipu unohtuu saman tien kun lapsen saat syliisi! Synnytys ei ole niin kamalaa, etteikö sitä kestäisi. Se on upea hetki naisen elämässä, kaikkine kipuineen. Sä tulet muistelemaan vielä synnytystä monesti jälkeen päin lämmöllä, kaikista kivuista huolimatta!
Tsemppiä! Ei sitä kannata pelätä! :)
olo synnytyksestä tähän saakka, vauva on paljon tärkeämpi kuin toimitustapa:-) Tietysti alkaa nyt epäilyttää kun kaveri kertoi kaikki ne syyt, miksi hän aikoo synnyttää sektiolla, jos joku päivä asia eteen tulee. Musta vaan tuntuu, että kukaan muu kuin lapsellinen ja kypsymätön ihminen ei voi tahallaan toista kiusata kun kyseessä on toisen lapsi ja hänen syntymänsä. *vieläkin niin vihainen, että...*
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäminen on kuitenkin täysin luonnollista, ja yleensä kaikki menee hyvin! Tsemppiä!!!
enemmän kuin mikään muu. Mutta, jos nyt vaikka ajattelee tätä palstaa, niin ei täällä ihmiset pelkästään synnytyshuolistaan kerro, vaan elämässä pyörii yleensä ihan muissa merkeissä mielessä myös. Joten moni siitä on selvinnytkin, ja lasta ei antaisi pois, vaikka synnytyksen sais sillä pyyhittyä tekemättömäksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan jäänyt minkäänlaista kammoa tmv. Tuntuu kuin osa nykynaisista olisi sillalailla " heikkoa tekoa" että synnytyksestä tehdään jotain ennenkuulumatonta, vaikka nykyään erilaisia kivunlievitysmenetelmiä on käytössä, niille jotka niitä tarvitsevat.
En välttämättä kuuntelisi ketään jo synnyttänytkään, jollei hän kykenisi tsemppaamaan. Synnytyksethän ovat yksilöllisiä, eivätkä aina niin kauheita. Itse olin vilpittömän yllättynyt, kun kätilö sanoi, että nyt on pahin ohi ja ruvetaan ponnistamaan. Yllättynyt, koska olin odottanut niitä hirveitä tuskia, joilla aina pelotellaan. Itse en tarvinnut lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta sitä saa tarvitessaan, käsittääkseni esim. epiduraali antaa hyvän levähdystauon supistuksista. Ja omassa tuttavapiirissäni ei ole kauhusynnytyskokemuksia, jokainen on selvinnyt enemmän tai vähemmän ehjin nahoin ja hyvin mielin.
Eli avoin mieli ja itseluottamusta matkaan.
Älä kuuntele sitä kaveriasi, eihän se mistään mitään tiedä!
Sun synnytys voi olla hankala niinkuin mulla (3 vuorokautta ja rapiat + sektio) tai sitten niinkuin mun ensikertalaisella tädillä, jota oli pari tuntia supistellut: " Kuule Matti, meidän pitää lähteä nyt sinne sairaalaan" " Mä keitän kahvit" " Eikun heti!" ja kätilö " koppasi" lapsen kiinni. Parin tunnin päästä täti kävi omin jaloin suihkussa...
Jokainen synnytys on omansa, nimenomaan sinun synnytyksesi ja jos on yhtään taistelijaluonnetta, siitä selviää kyllä. Palkintohan on maailman paras!
Minun ja monen muun mielestä synnyttäminen ei ole ollut kamalaa. Jossain vaiheessa helkkarin kipeää totta kai, mutta ei kamalaa! Ehkä se johtuu siitä, että en ole koskaan MAANNUT SYNNYTYSPEDILLÄ. Se kolmenistuttava sohvakin tulisi varmaan helpommin ulos painovoiman avulla.
Vierailija:
Muista sitten kaverisi kauhujutut siellä synnytyspedillä maatessasi. Siinä vaiheessa todennäköisesti syytät sitä synnytyksen kamaluuden vähättelystä ;DSynnyttäminen on kamalaa, mitä sitä kieltämään. Ihan kuin koittaisi paskoa kolmenistuttavaa sohvaa ulos ahteristaan.
perään, josssa sanon, miltä tosissaan tuntuu???? Ärsyttää, koska, olen kuunnellut hänen huoliaan viimeisen vuorokauden sisään yli 6 h !!!!puhelimessa. Mun kuulumisista ja vauvasta puhuttiin eka kertaa nyt tän viimeisen puhelun lopulla.
ap