Lue keskustelun säännöt.
Sitten kun hyväksyy sen, että miehet ei enää katso perään,
27.07.2013 |
on ihanaa alkaa mennä kohti keski-ikää ja nauttia hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Eli kun hyväksyy sen että ulkonäkö väistämättä rapistuu ja muuttuu.
Kommentit (40)
Minusta tuijottelu tai ulkonäön kehuminen eivät kuulu mitenkään tavalliseen asialliseen kanssakäymiseen.
Minua on jopa lapseni naispuolinen puheterapeutti kehunut kauniiksi miehelleni, ihan kuin olisin esine, jonka omistamisesta mieheni voi olla ylpeä. Tuntui aika epämiellyttävältä.
Olen ollut naimisissa jo kauan ja muiden miesten himot ja halut eivät kiinnosta lainkaan, eivät ole kiinnostaneet papin aamenen jälkeen. Ilo päivääni syntyy aivan muusta kuin siitä kiihtyykö jonkun äijän verenkierto näkemisestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huonoitsetuntoisille tärkeätä saada huomiota vaikka lyhtypylväältä
Vierailija kirjoitti:
Siis etkö sä ole nauttinut lapsista ja parisuhteesta aiemmin?
Oma mies alkaa kiinnostaa vasta, kun uudet kumppanit eivät ole itsestään selvyys.
Asuin muutama vuosi sitten talossa, jossa joku naapureista oli varmaan lähemmäs 70. Upeat pitkät harmaat hiukset ja kasvoiltaankin oikein kaunis, vaikka ikä näkyikin. Oli oikein hyväntuulisen oloinen lady. Kyllä tuli monet kerrat perään katsottua ja ihastuksesta huokailtua, vaikka iän puolesta se olisi voinut olla äitini.
Minuakaan ei ole kukaan koskaan katsellut sillä silmällä enkä ole ikinä kokenut mitään seksuaalista ahdistelua. Mieheni hommasin treffipalstoilta. 😆 Ulkonäkö on ihan ns "normaali". Olen luonteeltani aika kylmä enkä ota kontaktia vieraisiin joten siinä kai syy.. Vanheneminen ärsyttää, ei niinkään ulkonäön vaan terveyden huononemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän, mitä tarkoitat ja uskon, että ajatuksesi voikin jakaa vain sellainen tyyppi, joka on aina saanut ulkonäkönsä vuoksi paljon ( postiivista ) huomiota.
Muutenkin, naiselle, joka on lähtökohtaisesti aina ollut vähemmän hyvännäköinen, on vanheneminen varmaankin yksinkertaisempaa: naama kun on aina ollut ruma, niin ulkonäöstä ei ole koskaan tulllut niin ( positiiviesti ) merkittävä osa identiteettiä, kuin mitä se väkisinkin on ns. syntymähyvännäköisillä.
Tilastollisesti -tai muutenkaan - ei voi pitää paikkaansa, etteikö kauneus ja viisaus mahtusi samaan päähän, mutta sen verran siinä on perää, että kaunis saattaa ehkä rumaa helpommin erehtyä heittämään elämänsä ulkonäön varaan, eikä esim. opiskele yhtä itsestäänselvästi, kuin ne, jotka eivät voi missään elämänsä vaiheessa lyödä ulkonäöllään rahoiksi, vrt. joku mallinduuni, muotila -ja mitä näitä pr-emäntiä sun muita nyt on
Mutta eihän se nyt ole mitenkään yksioikoista, että olisi vain kauniita ja rumia ihmisiä. Suurin osa lienee ihan taviksia, jotain siltä väliltä. Välillä saa kehuja ulkonäöstään ja välillä joku katsoo perään tai tulee jutulle, mutta ulkonäkö ei merkittävästi vaikuta elämän laatuun tai anna suuria etuoikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää, katsooko joku perään? Ainakaan itselläni ei ole silmiä selässä. En muutenkaan kiinnitä niin paljon huomiota muihin ihmisiin, että huomaisin, mitä he katsovat tai eivät katso.
No jep. Moni on kehunut kauniiksi (ei vain pilden perässä olevat miehet) ja vaikkapa yökerhossa usein joku tulee iskemään, mutta perään katsomista en ole koskaan havainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihana mennä kohti keski-ikää, kun miehet ei enää katso perään"
11/5, Pasi.
Milloin mahtaisi mukamas tulla se ikä, ettei miehet katso perään?
N 58
Olen saanut aina pitkiä katseita miehiltä ja olen kuitannut ne ystävällisellä hymyllä enkä koskaan ole kokenut niitä kiusalliseksi. Ja edelleenkin, vaikka olen yli kuusikymppinen pullea mummeli, niin vielä niitä katsojia omasta ikäluokastani riittää ja seuralaisia olisi tarjolla , mutta en tarvitse muita kuin puolisoni. Koskaan en ole pitänyt itseäni erityisen kauniina, mutta sen sijaan olen aina huolehtinut ulkonäöstäni. Edelleen joka päivä meikkaan, laitan hiukseni ja pukeudun nätisti. En miehiä varten, vaan koska tulen itse siitä paremmalle mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän, mitä tarkoitat ja uskon, että ajatuksesi voikin jakaa vain sellainen tyyppi, joka on aina saanut ulkonäkönsä vuoksi paljon ( postiivista ) huomiota.
Muutenkin, naiselle, joka on lähtökohtaisesti aina ollut vähemmän hyvännäköinen, on vanheneminen varmaankin yksinkertaisempaa: naama kun on aina ollut ruma, niin ulkonäöstä ei ole koskaan tulllut niin ( positiiviesti ) merkittävä osa identiteettiä, kuin mitä se väkisinkin on ns. syntymähyvännäköisillä.
Tilastollisesti -tai muutenkaan - ei voi pitää paikkaansa, etteikö kauneus ja viisaus mahtusi samaan päähän, mutta sen verran siinä on perää, että kaunis saattaa ehkä rumaa helpommin erehtyä heittämään elämänsä ulkonäön varaan, eikä esim. opiskele yhtä itsestäänselvästi, kuin ne, jotka eivät voi missään elämänsä vaiheessa lyödä ulkonäöllään rahoiksi, vrt. joku mallinduuni, muotila -ja mitä näitä pr-emäntiä sun muita nyt on
Höpö höpö. Kauneus on kaikissa ikäluokissa kiinni siitä, kuinka paljon viitsii nähdä vaivaa. Monet keinot ovat ilmaisia, esim. painon pitäminen normaalina. Jos on tottunut nuoresta asti siihen, ettei panosta ulkonäköön, niin ei sitä vauraana keski-ikäisenäkään yht' äkkiä ala tehdä. Sulla on mutua, joka ei perustu yhtään mihinkään.
Helppo hyväksyä, kun miehet ei ole ikinä katsoneet perään. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vanhenemisessa on ollut juuri parhaita puolia se, että kaiken maailman saalistajat ja nilkit eivät enää tuijota ja lähde seuraamaan. Pahinta oli varhaisteininä, kun kuka tahansa mukavan oloinen naapurinsetä saattoi yks kaks paljastua limaiseksi huohottajaksi.
On niin paljon helpompaa olla vanha ja rupsahtanut, voi kuvitella että kaikki ihmiset ovat fiksuja ja mukavia.
Mutta en tule ikinä kyseenalaistamaan 12-17 vuotiaiden tyttöjen kokemuksia tällä saralla.
Edelleen ne katsoo perään, ikävä kyllä. Suurin osa ihan urpoja. Ja meikämummo kun tahtoisi vaan kutoa omaltakin ukolta rauhassa.
Ällöttää suurin osa miehistä kun puhuvat naisista kuin käyttöesineinä... "varastan sun naisen" (kas kun et polkupyörää), puhutaan käyttämisestä (sukkaa käytetään, ei kenenkään sukukalleuksia 🙄) ja seksistä puhutaan irrallisena hyödykkeenä. Hyi.
Oon mieluummin omassa rauhassa kuin äklöjen ukkojen huomion kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:06"]
on ihanaa alkaa mennä kohti keski-ikää ja nauttia hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Eli kun hyväksyy sen että ulkonäkö väistämättä rapistuu ja muuttuu.
[/quote]
Ja miehes alkaa katteleen nuorempien ja rapistumattomien perään.., ootkos tätä aatellu ?
Siinähän katselee, haaveita on hyvä olla ja ne keventää arkea. Huvittavaahan se on kun vanhenevat ukot kuvittelee olevansa ikinuoria ja tavoiteltavia :D. Itse muistan kun vielä olin nuori nainen miten näille naurettiin ja heitettiin herjaa tyttöjen kesken.
Ja sitten oli niitä tosi kuvottavia jotka vei asian pitemmälle ja pyrkivät limaisina ällötyksinä koskemaan! Se oli itse asiassa todella traumatisoivaa, vanhempi mies ronkkimassa nuorta tyttöä tai naista. Ja ne puheet. Okswettavaa.
Ei ollut mukavaa että joku vastenmielinen tyyppi rikkoi rajojasi röyhkeästi. En ymmärrä mistä nämä sen on päähänsä saaneet että olisi jotenkin toivottavaa käytöstä.
Olen toki huomannut että oma mies vilkuilee välillä naisia. Ei silmä osaa vie eikä ketään vahingoita kun se tehdään sillä tavalla puolisalaa eikä tunkeilevasti. Katson minäkin kun tulee komeita ulkomaalaisia miehiä vastaan, kyllä jokainen ihminen varmasti viehättyy kauneudesta ja komeudesta. Mutta on eri asia saada siitä hiljaa itsekseen hyvää mieltä kuin mennä limasormillaan lääppimään ja tuijottamaan härskisti ja kommentoimaan.
Naisen esineistäminen ei todellakaan ole tavoiteltava asia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän, mitä tarkoitat ja uskon, että ajatuksesi voikin jakaa vain sellainen tyyppi, joka on aina saanut ulkonäkönsä vuoksi paljon ( postiivista ) huomiota.
Muutenkin, naiselle, joka on lähtökohtaisesti aina ollut vähemmän hyvännäköinen, on vanheneminen varmaankin yksinkertaisempaa: naama kun on aina ollut ruma, niin ulkonäöstä ei ole koskaan tulllut niin ( positiiviesti ) merkittävä osa identiteettiä, kuin mitä se väkisinkin on ns. syntymähyvännäköisillä.
Tilastollisesti -tai muutenkaan - ei voi pitää paikkaansa, etteikö kauneus ja viisaus mahtusi samaan päähän, mutta sen verran siinä on perää, että kaunis saattaa ehkä rumaa helpommin erehtyä heittämään elämänsä ulkonäön varaan, eikä esim. opiskele yhtä itsestäänselvästi, kuin ne, jotka eivät voi missään elämänsä vaiheessa lyödä ulkonäöllään rahoiksi, vrt. joku mallinduuni, muotila -ja mitä näitä pr-emäntiä sun muita nyt on
Olipa v....mainen viesti.
T: Kaunis
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:06"]
on ihanaa alkaa mennä kohti keski-ikää ja nauttia hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Eli kun hyväksyy sen että ulkonäkö väistämättä rapistuu ja muuttuu.
[/quote]
Ja miehes alkaa katteleen nuorempien ja rapistumattomien perään.., ootkos tätä aatellu ?
[/quote]
Ehkä ap. ei tarkoittanut ihan sitä, että jättää itsensä hunningolle sen varjolla että alkaa olemaan iällä, vaan että ymmärtää vanheta oman ikäisensä tyylillä. Eikä yritä pitää itseään parikymppisenä vaikka oikeasti on jo neljänkymmenen likellä. Itsestään voi toki huolehtia samalla tavalla, mutta pitää vaan muistaa että luonto hoitaa omaa osaansa koko ajan.
Ja jos mies päättää lähteä parikymppisen matkaan, niin silloin ei parisuhteessa ole kaikki kunnossa. Koska silloin kun molemmat voivat hyvin, e
Mies kuin mies yleensä lähtee nuoremman matkaan tilaisuuden tullessa, vaikka olisi suhde kuinka kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän, mitä tarkoitat ja uskon, että ajatuksesi voikin jakaa vain sellainen tyyppi, joka on aina saanut ulkonäkönsä vuoksi paljon ( postiivista ) huomiota.
Muutenkin, naiselle, joka on lähtökohtaisesti aina ollut vähemmän hyvännäköinen, on vanheneminen varmaankin yksinkertaisempaa: naama kun on aina ollut ruma, niin ulkonäöstä ei ole koskaan tulllut niin ( positiiviesti ) merkittävä osa identiteettiä, kuin mitä se väkisinkin on ns. syntymähyvännäköisillä.
Tilastollisesti -tai muutenkaan - ei voi pitää paikkaansa, etteikö kauneus ja viisaus mahtusi samaan päähän, mutta sen verran siinä on perää, että kaunis saattaa ehkä rumaa helpommin erehtyä heittämään elämänsä ulkonäön varaan, eikä esim. opiskele yhtä itsestäänselvästi, kuin ne, jotka eivät voi missään elämänsä vaiheessa lyödä ulkonäöllään rahoiksi, vrt. joku mallinduuni, muotila -ja mitä näitä pr-emäntiä sun muita nyt on
Minä olen saanut ulkonäköni takia jotain asioita. Paljon kokemuksia ja jänniä juttuja olen kokenut enkä missään nimessä vaihtaisi niitä tasaisempaan ja kokemusköyhempään elämään vaikka nyt nelikymppisenä ulkonäkö alkaakin rapistumaan. Onpahan sitten vanhana jotain, mitä muistella.
Ja tarkistathan miten enää-sana kirjoitetaan?
Mistä sen tietää, katsooko joku perään? Ainakaan itselläni ei ole silmiä selässä. En muutenkaan kiinnitä niin paljon huomiota muihin ihmisiin, että huomaisin, mitä he katsovat tai eivät katso.