Lue keskustelun säännöt.
Sitten kun hyväksyy sen, että miehet ei enää katso perään,
27.07.2013 |
on ihanaa alkaa mennä kohti keski-ikää ja nauttia hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Eli kun hyväksyy sen että ulkonäkö väistämättä rapistuu ja muuttuu.
Kommentit (40)
Minusta oli jo nuorena vastenmielisiä ne tuijottavat ukot. Perään vislaavia teki mieli käydä potkaisemassa. Miksi ne kuvittelee, että kaikki naiset tykkäisi ihan kenen tahansa huomiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa, mua ei haittaisi huomio, mutta mulle tää on siinä mielessä helppoa ettei koskaan ole katseltu perään, jos huomattu suoraan edessäpäinkään.
Kyllä sitä on kaiken ikäistä katselijaa ja katseltavaa. Ja onhan elämässä niiiiiiin paljon kaikkia ilonaiheita. Hoh hoijaa, jos tuosta on joku elämänsä riemut repinyt.
Ja jokaista naistako innostaa kaikenmaailman randomien ukkojen huomio ja peräänkatsominen? Jotenkin nuo kaupungilla ja kaupoissa toljottavat ukot on juurikin sitä kategoriaa, jonka huomio ei erityisemmin imartele......
Meillä miehillä on aivan päinvastoin. Me kun emme paljoakaan rapistu ja vanhetessa ulkonäkökin muuttuu yleensä vain charmikkaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:06"]
on ihanaa alkaa mennä kohti keski-ikää ja nauttia hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Eli kun hyväksyy sen että ulkonäkö väistämättä rapistuu ja muuttuu.
[/quote]
Ja miehes alkaa katteleen nuorempien ja rapistumattomien perään.., ootkos tätä aatellu ?
Vihaan miehiä, jotka eivät hallitse impulssejaan. "Perään" katsojia on ollut liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kans aina inhonnut mahdollista tuijotetuksi tulemista. Eikä sillä, että olisin joku erityisen katsottava, vaan ylipäänsä koko ajatus inhottaa.
Tota...mistä puhut? Tänään viimeksi ihan kadulla sain ikäiseltäni viiskymppiseltä mieheltä ihanan hymyn...ja olen siis ihan täti-ihminen, kananpersetukkaa ja selluliittia löytyy. Ehkä ymmärsin sen hymyn väärin...?
viestini ydin on ettei pidä tuijottaa ikää vaan hoitaa itseään kohtuudella ja muistaa iloinen mieli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän, mitä tarkoitat ja uskon, että ajatuksesi voikin jakaa vain sellainen tyyppi, joka on aina saanut ulkonäkönsä vuoksi paljon ( postiivista ) huomiota.
Muutenkin, naiselle, joka on lähtökohtaisesti aina ollut vähemmän hyvännäköinen, on vanheneminen varmaankin yksinkertaisempaa: naama kun on aina ollut ruma, niin ulkonäöstä ei ole koskaan tulllut niin ( positiiviesti ) merkittävä osa identiteettiä, kuin mitä se väkisinkin on ns. syntymähyvännäköisillä.
Tilastollisesti -tai muutenkaan - ei voi pitää paikkaansa, etteikö kauneus ja viisaus mahtusi samaan päähän, mutta sen verran siinä on perää, että kaunis saattaa ehkä rumaa helpommin erehtyä heittämään elämänsä ulkonäön varaan, eikä esim. opiskele yhtä itsestäänselvästi, kuin ne, jotka eivät voi missään elämänsä vaiheessa lyödä ulkonäöllään rahoiksi, vrt. joku mallinduuni, muotila -ja mitä näitä pr-emäntiä sun muita nyt on - eivätkä persjalkaiset sikanokat myöskään "pääse" jääkiekkoilijan, formulakuskin tai jonkun muun tollasen todella varakkaan kanssa naimisiin, koska rikas ja rumakin mies valitsee aina niin kauniin, kuin se on mahdollista, eikä suinkaan ota sitä tavista tai rumilusta, kun kerran kauniinkin saa. Miettikää vaikka jotain Hjallis Harkimoa...
Että taviksen on alusta saakka puurrettava enemmän, kuin kauniin. Jo lapsena kauniit saavat kuulla kehuja ulkonäöstään ja nän oppivat väkisinkin pitämään suloisuuttaan ( tai mitä se sitten onkin; kauneuttaan, sulokkuuttaan tms ) hyvin merkittävänä osana identiteettiään. Siksi kenties useammat kauniit, kuin rumat, ovat jääneet vähän, no, tietämättömiksi, kun heidän taloutensa on ollut turvattu ilman opiskeluakin ja tällöin tyypistä voi saada käsityksen, ettei hän ole juuri muista, kuin ulkonäköasioista kiinnostunut. Eli kapasiteettia voisi hyvinkin olla, mutta kauneuden rapistuessa tämä samainen keski-ikäinen, kouluttamaton - tai matalasti kouluttautunut sulotar tajuaakin ajan käyneen hänen ohitseen ja hän huomaa, miten koulutetut, "rumat" naapurinsa ja vanhat kaverinsa ne vaan porskuttavat nousujohteisesti urallaan.
Kauniin ihmisen aika on tosiaankin nuorena, jolloin he ovat kaikkivoipaisia ja kadehdittuja, mutta rumien valtakausi alkaakin sitten keski-iässä, jolloin nämä entiset kaunokit vasta kauhukseen ymmärtävät, että he eivät ole kenenkään silmissä enään mitään. Että heidän käsityksensä itsestään olikin perustunut sille, että on hyvännäköinen.
Tavallaanhan kuvio on aika traaginen, mutta rumaahan se vaan naurattaa koska se parhaiten nauraa, joka...
Olen yli nelikymppinen ja mielestäni hemmetin rapistunut, kropps on vielä suht ok. Pari päivää sitten kunnasta kävi semmoinen 15 vuotta nuorempi mies mittailemassa jotain yllättäen, olin vielä tavallistakin karmeampi näky homssuisissa puutarhavaatteissani. Mutta, taisin tuijotella sen kaverin erittäin hyvää kroppaa ja uskomatonta kyllä se ei juossutkaan pois vaan suorastaan jäi roikkumaan ja jaarittelemaan vähän tarpeettomankin pitkäksi aikaa vaikkakoko ajan yritin antaa sille tilaisuuksia jatkaa matkaa kun mulla oli rutosti hommaa. Piristi silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun perääni ei miehet ole koskaan katselleet, enkä ole koskaan kerännyt huomiota missään baareissakaan. Ihme, että olen sentään naimisissa. Mutta kyllä minua vanheneminen jotenkin satuttaa ja harmittaa. Olisi ollut mukava edes yhden kerran tietää miltä tuntuu olla ihailtu ihan vain ulkonäkönsä takia.
Mä olen ajatellut, että "mitättömämmän" näköisen naisen on paljon helpompi hyväksyä vanheneminen. Ei tarvitse surra menetettyä kauneutta. Moni vaatimattoman näköinen nainen sitä paitsi muuttuu vanhemmiten kauniimmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 17:30"]
Kauniin ihmisen aika on tosiaankin nuorena, jolloin he ovat kaikkivoipaisia ja kadehdittuja, mutta rumien valtakausi alkaakin sitten keski-iässä, jolloin nämä entiset kaunokit vasta kauhukseen ymmärtävät, että he eivät ole kenenkään silmissä enään mitään. Että heidän käsityksensä itsestään olikin perustunut sille, että on hyvännäköinen.
Tavallaanhan kuvio on aika traaginen, mutta rumaahan se vaan naurattaa koska se parhaiten nauraa, joka...
[/quote]
Samaa olen pohtinut. Itse olin lapsena ja nuorena todella kauniina pidetty, ja itsetuntoni ja minäkuvani muodostui tämän mukaan. Mutta olen sattumoisin saanut sellaiset geenit, että vanhenen todella rumasti. Minusta on siis kovaa vauhtia tulossa niitä ikätovereitani rumempi, joihin verrattuna olin aiemmin selvästi kauniimpi. Siis jopa oman ikäluokkani sisällä "sijoitukseni" on laskussa, puhumattakaan siitä että jatkuvasti tulee lisää itseäni nuorempia ihmisiä, jotka jo nuoruutensa vuoksi ovat kauniimpia.
Olen nyt kyllä todella onnellinen siitä, että syystä tai toisesta en edes nuorena halunnut pärjätä kauneudellani tai käyttää sitä hyväkseni menestyäkseni, vaikka olisin voinut. En silloin tajunnut, kuinka lyhyeksi tuo aika jäi elämässäni. Jos olisin rakentanut elämäni ja toimintani sen varaan, pudotus olisi ollut hirmuisen rankka. Rankkaa se nimittäin oli ilmankin, kun eräänä päivänä havaitsin entisen kauneuteni olevan mennyttä ja tuttavienikin olevan jo minua kauniimpia.
Nyt olen taas päässyt jaloilleni. Olen iloinen, että esim. parisuhteeni ei perustu kaunis nainen + rikas mies -yhdistelmään; se olisi nimittäin kohtapuoliin ohi, jos näin olisi. Onneksi valitsin kumppanin, joka rakastaa minua persoonallisuuteni ja arvojeni vuoksi, ja jolle naisten ulkonäkö ei ole mikään huipputärkeä asia yleisesti ottaenkaan.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:09"]
Minusta oli jo nuorena vastenmielisiä ne tuijottavat ukot. Perään vislaavia teki mieli käydä potkaisemassa. Miksi ne kuvittelee, että kaikki naiset tykkäisi ihan kenen tahansa huomiosta?
[/quote] Ei kai ne niin kuvittele. Puhutaan paljon siitä miten naiset vapautuvat sen ja sen ikäisinä itse asettamistaan rajoitteista.
Niin käy miehillekkin. Miehet eivät saa ihailua nuorena eikä vanhana, joten 40-vuotias mies on ihan yhtä esteettinen kuin 20-vuotiaskin. 40-vuotiaalla on vain uran, harrastusten ja muun kokemuksen kautta kertynyttä rentoutta ja itseluottamusta, ja osaa jo nauraa itselleen ja naisten värkeille, ja rikkoa tabuja. Miehet tietävät, että he eivät voi kusettaa naisia yhtä vakavasti ja vaarallisesti kuin nuoret naiset miehiä, mutta ainakin voivat katsella tai vaikka viheltää. Se on miesten 'seksuaalista valtaa' tai sen puolikas.
Vanhempana miehet voivat myös rentoutua ja alkaa latoa rempseitä seksijuttuja ja puhua itsestään kiinnostavista asioista jo ensi alkuun naisten kauhuksi, kun nuorena vapisivat kusi sukassa yrittäen keksiä hienoja vitsejä ja keskustelunaiheita hylkäystä peläten. Tulee sellainen autuas välinpitämättömyys. Yhteiskunta opettaa sen olevan hirveää ja sikamaista, mutta naisten odottama show-meininki ja statuksen mittailu, joka on yhtä itsekästä, kuitataan hienona asiana.
Mä olin teininä hirveän ruma, sitten joskus alle kolmekymppisesti asti aika kauniskin, ja olihan se jännää, että jotkut miehet (ei todellakaan kaikki koska en ollut mikään missi kuitenkaan) suhtautui positiivisesti ja häkeltyneesti jne ihan vain ulkonäön takia, teininä kun ulkonäköä päinvastoin haukuttiin ja olin tyytynyt osaani rumiluksena. Sitten kun kaunistuin hetkeksi aikaa niin ehdin jo ymmärtää, miksi jotkut surevat sitä ulkonäön rapistumista niin paljon, ja ihan vain miesten huomion takia..sitäpaitsi käyhän siinä niinkin, että jos on kaunis, niin ainakin miehet saattaa ajatella sen persoonankin olevan mielenkiintoisempi kuin se onkaan ja luonteen vikoja katsotaan sormien läpi, että olisi se vain helpompaa jos olisi ikuisesti 25 v ja kaunis.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:06"]
on ihanaa alkaa mennä kohti keski-ikää ja nauttia hyvästä parisuhteesta ja lapsista. Eli kun hyväksyy sen että ulkonäkö väistämättä rapistuu ja muuttuu.
[/quote]
Ja miehes alkaa katteleen nuorempien ja rapistumattomien perään.., ootkos tätä aatellu ?
[/quote]
Ehkä ap. ei tarkoittanut ihan sitä, että jättää itsensä hunningolle sen varjolla että alkaa olemaan iällä, vaan että ymmärtää vanheta oman ikäisensä tyylillä. Eikä yritä pitää itseään parikymppisenä vaikka oikeasti on jo neljänkymmenen likellä. Itsestään voi toki huolehtia samalla tavalla, mutta pitää vaan muistaa että luonto hoitaa omaa osaansa koko ajan.
Ja jos mies päättää lähteä parikymppisen matkaan, niin silloin ei parisuhteessa ole kaikki kunnossa. Koska silloin kun molemmat voivat hyvin, ei ole tarvetta kuikuilla toisia pettämisaikein. Ja kuka sellaista miestä nyt haluaa edes katsellakaan, joka on valmis jättämään kaiken vain sen takia, että vaimo vanhenee samaa tahtia kuin itsekin?
Siis etkö sä ole nauttinut lapsista ja parisuhteesta aiemmin?