Lue keskustelun säännöt.
miksi joitain ei satu ponnistaminen ( synnytyksessä)??
28.03.2012 |
vaikka sain puudutuksen, tuntui, että kuolen siihen kipuun. Mutta usein kuulee, että se ei sattunut yhtään, ja oli synnytyksen helpoin osuus ? Miten se on mahdollista ilman puudutuksia ?
Kommentit (40)
kuin supistukset. Ehkä johtuu siitä, että tietää että ponnistusten jälkeen tulee helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minulle supistukset on kipein osa synnytystä ja nimenomaan ne avaavat supistukset, ei ne ponnistuksen supistukset olleet pahoja vaikka kahdesti niissä ollut ilman puudutteen vaikutusta.
4 synnytystä takana enkä yhtäkään piikkiä muista, niitäkin 2 ekassa sekä spinaali että epiduraali, 3.ssa oli epiduraali ja viimesessä spinaali.
ponnistusvaiheen kivuliasuuteen liittyy väärä tarjonta, kuten mulla.
Jotenkin se kipu ei vaan siinä tuntunut niin kuaheasti kun oli niin sanotusti jotakin tekemistä. Kesti 11min minulla ja huusin kurkku suorana joka kerta ponnistaessani, en siis kivusta vaan siksi kun keskitin siihen ponnistukseen joka kerta kaiekn voimani ja huutaminen vaan jotenkin tuli luonnostaan, antoi lisää voimaa. Olisin potkaissut päähän jos kätilö olisi käskenyt olla hiljaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain epiduraalin ja sen voimalla päästiin loppuun saakka. Ponnistusvaihe kesti tosin melkein tunnin, mutta ei tuntunut lainkaan kipua. Synnytyksen pahin osuus oli minulla avaavat supistukset ennen puudutteen saamista. Loppu meni leikiten :)
Kaikillahan ei puudutteet tepsi. Ystäväni joutui hätäsektioon ja tunsi, kun vatsa aukaistiin. Kun lapsi saatiin pihalle, hänet nukutettiin samantien, koska kipu oli niin shokeeraavaa.
Eli suoistukset tuntuivat puristavana tunteena (ei kipua) ja työntämisen tarpeen päätin itse. Kätilö antoi luvan työntää.Ponnistusvaihe kesti 2min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kun keskityn siihen ponnistukseen, enkä tuntemuksiin alapäässä.
sitten kun työntää 2 tuntia avotarjonnassa olevaa isoa vauvaa, saattaa huomata jotain tuntemuksiakin ;)
plus joku puudute välilihaan, kun meinasivat ensin leikata mutta ei sitten tarvinutkaan.
Helppo ja nopea ponnistusvaihe, ei ollut tunto kokonaan pois, mutta yhtään ei sattunut.
Hyvää tuuria ajoituksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supistukset oli ihan hirveitä, sattui ihan vitusti. En ehtinyt saamaan mitään puudutuksia kun olin jo täysin auki kun sairaalaan pääsin (eka lapsi vieläpä)
Ponnistaminen oli suuri helpotus, ei sattunut paljoa.. Ihan kuin ois puskenu sitä kipua pois. Kohdunsuu tosin puudutettiin, en muista missä vaiheessa se tapahtui kun kaikki tapahtui niin äkkiä :D 11min oli ponnistusvaihe.
sain ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin ja pudendaalipuudutuksen ja toisessa spinaalipuudutuksen eikä kummassakaan ponnistusvaihe ollut yhtään kivulias. Ja todellakin ponnistusvaihe oli se helpoin osuus.
Just tänään ajattelin et mitenköhan kovaa synnytyskipua kestäisin pyörtymättä ilman kivunlievitystä. Ja luulin muuten, et puudutukset tosiaanki vie kivun pois kaikilta. Mutta näköjään ei niin olekaan:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varsinkin se loppuvaiheen pidätteleminen, kun ei vielä saanut ponnistuslupaa. Siihen tuskaan se ponnistaminen oli sitten helpotus ja synnytyksen helpoin vaihe. Toki siihenkin liittyi halkeamisen tunne, mutta se ei minusta tuntunut varsinaisesti kipuna.
olin itse ihan sairaan kipeä avautumisvaiheen ajan, joka oli niin hidas etten saanut mitään kunnollista kipulääkitystä kun pelkäsivät että synnytys pysahtyy. En muista suurinta osaa ajasta, makasin vaan ja oksensin välillä :P Sain epiduraalin ja oksitosiinin ja kivut hävisivät, avauduin nopeasti ja reilun puolentoista tunnin päästä sain ponnistaa (ponnistusvaihe kesti vajaa 30 min). Joko epiduraali vielä vaikutti tai sitten en muuten vaan kokenut ponnistusvaihetta kovin kivuliaana, lähinnä epämukavana (ponnistustarve kyllä tuntui tosi hyvin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta epiduraali auttoi tosi hyvin. Ponnistus ei käynyt kipeää, mitä nyt oli aika raskasta ja ähelsin naama tulipunaisena. Kun vauva lopulta syntyi, huusin kivusta revetessäni. Pelottaa vähän, että en tulevassa toisessa synnytyksessä uskalla ponnistaa lasta ulos, kun tiedän ulostulon sattuvan niin hirveästi :-(
ja se on ollut lyhyt joka synnytyksessä, 2-3 minuuttia. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä se on adrenaliinin ansiota.
Avautumisen loppuvaihe on kyllä sattunut ja kaikkein eniten on aina sattunut alapään tikkaus. En nimittäin puudu millään, en suihkeilla, en piikeillä.
Selvisin ilokaasulla siihen asti kun olin 6cm auki. Epiduraalin laiton jälkeen istuin jumppapallolla, avautumisen loppuvaiheessa käytin jälleen ilokaasua. Kun tuntui ettei ilokaasu yhdessä ekan epiduraaliannoksen jälkeen riittänyt, soitin kelloa. Olinkin ihan auki sain alkaa ponnistaa.
Ponnistin jakkaralla, ekasta epiduraalista riitti sittenkin potkua. En tuntenut yhtään varsinaista kipua ponnistusvaiheessa (17min), kiristystä kylläkin. Repesin aika pahasti, 2. asteen repeämät välilihaan ja 3. asteen emättimeen. Tämäkään ei siis sattunut ponnistaessa, mutta sen jälkeen sattui, kun kätilön piti painaa välilihaa, kun eivät tienneet mistä vuodan niin runsaasti (3000ml vuoto synnytyksessä). onneksi repeämät ommeltiin nukutuksessa.
miten ei ponnistusvaihe satu yhtään? eikö se pään ulos tuleminen ja emättimen viruminen tuntunu teillä missään?!
Mulla ainakin itse ponnistaminen oli "helpotus" kun sai ponnistaa...vaikka ei sitä ponnistusta kyllä olisi mitenkään pystynyt estämäänkään...
Mutta sitten se aika supistusten välissä oli kyllä yhtä tuskaa!
se ponnistus on aina ollu mulle kaikkein kauheinta. niin järkkyä, et huh huh..
Sehän käy sairaan kipeää! Kuin jalkoja revittäisiin irti. Olen pelännyt sitä pään synnytystä ihan järkysti. Ja ponnistusvaiheet on kestäneet 3-11min.
Minä olen se muuten hiljainen synnyttäjä, mutta tuossa vaiheessa oon huutanut kuin elukka n. 10sek ajan. Ja kätilö on hokenut että älä huuda! Ei sille voi mitään.