kotihoudontuella+miehen palkalla

vieläkin ja on nyt vuoden.

että kun tehdään lapsia minä saan jäädä kotiin, ei tarvitse enää mennä töihin.

Toisin kävi, miehen alalla ei vaan ole töitä, lähihoitajalle taas on, joten vaikka poika tänään täyttää vasta 8kk kävin jo eilen työhaastattelussa, ja aloitan viikon päästä.

Onneksi poikaa ei tarvitse hoitoon viedä, kun voi jäädä isän kanssa kotiin, mutta kyllä minä myönnän että vituttaa.

Poika ei ole ikinä huolinut tuttipulloa eikä tuttia, on kamala tissiaddikti, mutta pakko se on nyt vieroittaa vaikka suunnitelmissa oli (silloin kun luulin että voisin kotiin jäädä....) imettää kunnes saa normaalia maitoa antaa, ettei tarvitse korvikkeita antaa.

(Vaikka imetys sujuu hyvin, pumppaaminen ei onnistu)

Vettä ollaan mukista harjoiteltu, kyllä hän osaa jo vähän juoda. Nokamukiakaan ei huoli.

Millä alalla olet?

Tienaisitko miten paljon/kannattaisiko jos tekisit osa-aikatyötä?

Pojalle lyhyempiä/vähemmän hoitopäiviä, vaikka sinne on pakko viedä?

Paljonko joutuisitte maksamaan hoitopaikasta, onko siinä kohtaa tulot sellaiset että menee korkein maksu?

Selitä miehellesi että jos tienaat vähän, voi tulla tavallaan kalliimaaksi mennä töihin....

Itseasiassa mä olen kaupan kassa, joten mies tienaa enemmän. Olen tehnyt niitä hommia opinotjen ohella, mutta sieltä saisi myös vakkaripaikan. Viikonloppuja ja arki-iltoja tietysti voisi tehda vaikka pari kuukaudessa, niin saisi "ylimääräistä".

Yllätyksenä kodinhoidontuen pienuus ei miehelle tullut, mutta meille yleensäkin, että miten vähän sitä oikeasti saa. Siis jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kun vanhempainvapaalla sain yli puolet enemmän rahaa käteen kuin nyt kotihoidontuella :p

Kyllä tästä selvitään, tulee aina välillä turhia riitoja ja sitten alkaa kyseenalaistamaan jo yhteiset päätöksetkin. Yritän vielä aina painottaa sitä, että en vain makoile kotona, kun toinen käy töissä, että ei tulisi sellaista vastakkainasetteluakaan.

-ap

Ehkei miehesi ollut ihan tajunnut sitä, kuinka pieni se kotihoidontuki oikein on, kun siitä menee kuitenkin vielä verotkin päältä.



Alunperin olin vähän ajatellut olla tämän vauvan kanssa kotona siihen asti kunnes poika on melkein 1,5 vuotta. Mutta sitten mietittiin Kelan tukia ja sitä, koska isäkuukausi olisi parasta pitää, jotta mies saisi pisimmän mahdollisen isäkuukauden. Todettiin sitten, että meidän perheen kannalta järkevintä on, että mies pitää siirretyn isäkuukauden niin myöhään kuin mahdollista (jolloin voi olla yhteensä 1,5 kuukautta kotona lapsen kanssa) ja minä palaan siinä vaiheessa töihin. Isäkuukauden jälkeen poika menee sitten tarhaan n. 1v 3kk iässä. Isovelikin meni saman ikäisenä aikanaan tarhaan.



Aina ei voi jäädä kotiin vuosiksi - mieshän sinua nyt käytännössä elättää omalla työllään, joten kyllä hänelläkin saa olla mielipide siitä, kuinka kauan sinä olet lapsen kanssa kotona. Voisihan se mieskin haluta olla lapsen kanssa kotona - kai hän sentään isäkuukauden on pitänyt/tulee pitämään?

Ehkei miehesi ollut ihan tajunnut sitä, kuinka pieni se kotihoidontuki oikein on, kun siitä menee kuitenkin vielä verotkin päältä.

Alunperin olin vähän ajatellut olla tämän vauvan kanssa kotona siihen asti kunnes poika on melkein 1,5 vuotta. Mutta sitten mietittiin Kelan tukia ja sitä, koska isäkuukausi olisi parasta pitää, jotta mies saisi pisimmän mahdollisen isäkuukauden. Todettiin sitten, että meidän perheen kannalta järkevintä on, että mies pitää siirretyn isäkuukauden niin myöhään kuin mahdollista (jolloin voi olla yhteensä 1,5 kuukautta kotona lapsen kanssa) ja minä palaan siinä vaiheessa töihin. Isäkuukauden jälkeen poika menee sitten tarhaan n. 1v 3kk iässä. Isovelikin meni saman ikäisenä aikanaan tarhaan.

Aina ei voi jäädä kotiin vuosiksi - mieshän sinua nyt käytännössä elättää omalla työllään, joten kyllä hänelläkin saa olla mielipide siitä, kuinka kauan sinä olet lapsen kanssa kotona. Voisihan se mieskin haluta olla lapsen kanssa kotona - kai hän sentään isäkuukauden on pitänyt/tulee pitämään?

enhän minä sitä sanonutkaan. Tottakai on isäkuukauden pitänyt, itse olin silloin vuosilomalla töistä. Rahalliseesti se, että mies olisi kotona ei tule tähän hetkeen kyseeseen :( Sillä opinnot jatkuisi ja töitä tekisin osa-aikaisesti tai sitten opinnot jäisi kokonaan tauolle. Kaupan kassana en meitä pystyisi elättämään, asuntolainat ja muut pitää kuitenkin maksaa. Kiitos omista kokemuksista. En minäkään ehdottomana sitä 2v ikää tarhaan laitossa pidä, mutta sinne lähelle tähtään kyllä, oman lapseni parasta ajatellen (jos me taloudellisesti siihen asti selvitään :)

tuhansia euroja, jotta miehelle vuoden kotihoidontuella olemiseni on ok. Mies ei halua "kituuttaa", myöntää kyllä, että yksivuotiaan on parempi olla kotona kuin päiväkodissa, mutta ei halua, että elämä sen vuoksi olisi "ankeaa" (ei voisi ostaa mitä haluaisi tai reissata). Minua hänen asenteensa kiukuttaa, onko tosiaan niin kamalaa, jos elämä olisi vaatimattomampaa pari vuotta?

Meilläkin mies halusi lapsen, puhuttiin että pienen on hyvä kotihoidossa, minun tulot on huonot ja työt vain keikkoja niin olen sitten kotona ja mies töissä. Minä näytin sille kelan nettisivuilta mikä on kotihoidotuki/kk, laskin arvion äitiys- ja vanhempainrahoista.

Mies sanoi että kyllähän me pärjätään hänen palkalla.

Nyt on muutama kuukausi hoitovapaata mennyt, mies valittaa koko ajan kun rahat on loppu ja pitää niin paljon käydä ruokakaupassa. Maksaa asumiskulut (lainan ja vastikkeen), minä kaikki muut laskut ja lapsen vaatteet ym siitä kotihoidontuesta. Niin ja opintolainan.

Kyllä tuli yllätyksenä sitten kuitenkin rahan vähyys. Ottaa päähän.

Ehdota miehellesi, että sinä menet töihin ja hän jää kotiin? Rahaa olisi edelleen niukasti, mutta miehen ei tarvitsisi valittaa, kun hän joutuu maksamaan kaiken.

Ehdota miehellesi, että sinä menet töihin ja hän jää kotiin? Rahaa olisi edelleen niukasti, mutta miehen ei tarvitsisi valittaa, kun hän joutuu maksamaan kaiken.

Olitkin jo kommentoinut tästä asiasta, pahoittelut.

ed. kommentoija

tuhansia euroja, jotta miehelle vuoden kotihoidontuella olemiseni on ok. Mies ei halua "kituuttaa", myöntää kyllä, että yksivuotiaan on parempi olla kotona kuin päiväkodissa, mutta ei halua, että elämä sen vuoksi olisi "ankeaa" (ei voisi ostaa mitä haluaisi tai reissata). Minua hänen asenteensa kiukuttaa, onko tosiaan niin kamalaa, jos elämä olisi vaatimattomampaa pari vuotta?

Meitä pelottaa tuleva taloudellinen tilanne siinä määrin, että päätimme siirtää lasten hankkimisen siihen asti kunnes meillä on säästössä ainakin 20.000 euroa. Sillä toivottavasti pärjää kahden vuoden ajan jolloin minä olisin ensin vuoden ja sitten mies toisen vuoden lapsen kanssa kotona.

Meillä kans keskustellaan samoista teemoista. Nuorimmainen on nyt 1,5v ja kolme vanhempaa on alaluokilla. Olemme sopineet että olen kotona kunnes nuorin on 2,5v, nykyään tuntuu mieheltä lipsahtavan se "palaisit jo töihin" aika helpolla. Rahan takia siis. ehdin kolmen edellisen jälkeen olla useamman vuoden töissä, joten kyllä tämä on muutos monessa suhteessa tuloihin.



Mutta en ole töihin menossa, ja kaikesta säästetään. Ostan kirppareilta ja alesta, myyn käyttämättömät vaatteet heti ja muutenkin tavaroita kirpparilla. Käyn aina maanantaiaamuisin kaupassa, joten monet tuotteista on -30%. Mutta ennen kaikkea mietin todella tarkkaan jokaista pikkuostostakin. En kuluta aikaani kaupoissa kierrellen. leivon itse paljon, enkä käytä eineksiä. Ainakin noilla konsteilla säästyy pitkä penni. Niin ja, olen tärkeä kotona. Pyöritän koko arkea, teen kotityöät, kuljetan lapset harrastuksiin ja kavereille, lääkäreihin. Miehen ei siis tarvitse nyt kotonaollessani tehdä paljoa sitä sorttia ja tajuaa itsekin että näin arki sujuu paremmin.



Tässä jotain vinkkejä, enempää en taida osata antaa. Niin paitsi että kaupan kassana voisit varmaan helposti tehdä joitain satunnaisia vuoroja vaikka sunnuntaisin, ja saada siitä mukavaa bonusta perheen talouteen?



Tsemppiä! Kuten joku sanoikin, jokainen kuukausi kasvattaa lasta vanhemmaksi. Kun taas muutama kuukausi kituuttamista on loppujen lopuksi pieni aika aikuisen elömässä.

kaikki parisuhteissa elävät ystäväni ovat menneet töihin kun kohtihoidontukijakso on alkanut ja miehen olisi pitänyt alkaa oikeasti rahoittaa koko perheen elämää. Miehet ovat muuttaneet äkkiä mielensä kotihoidon tärkeydestä. Ja taitaa se monelle nykynaisellekin olla kestämätön tilanne ruveta miehensä elätiksi.



Yyhoona on sentään tässä asiassa saanut tehdä vapaasti mielensä mukaan ja hoitaa lapset 3-vuotiaiksi kotona. Vaikka se melkoista taiteilua taloudellisesti olikin, niin onneksi oli omalla kohdallani kuitenkin mahdollista.

Meillä ei hoitovapaasta ole onneksi tarvinnut koskaan tapella, lapsia 3 ja olin kotona 7 vuotta.

Asuntolainasta on pidetty lyhennysvapaita muutamaan otteeseen yhteensä ainakin pari vuotta jotta rahat on saatu riittämään elämiseen. Muutama vuosi asuntolainaan ei merkkaa mitään, pienen lapsen kohdalla sen sijaan vuodellakin on hyvin suuri merkitys.