Mä en tule ikinä kelpaamaan miehelleni
Aina on joku vialla. En ole riittävän sitä tai tuota, tai sitten teen liikaa sitä tai tuota.
Mikään ei kelpaa. Menin terapiaan, sain mielestäni apua, mutta sittenkään en kelpaa.
Pikkusen väsynyt tähän paskaan.
Kommentit (24)
Sen verran miehen puheissa on perää, että olin todella typerä mennessäni moisen kanssa naimisiin. Kun tulevaisuus oli jo nähtävissä silloin. Mutta oli vaan niin huono itsetunto ja pelkäsin että jään vanhaksipiiaksi jos en ota tota. Ja ulkoiset puiteet oli kunnossa: älykäs ja ok näköinen mies, kunnolliset elämänarvot. Mutta ei empatiaa eikä rakkautta.
Jos voit, lähde pois. Mulla on uskonto rasitteena, jos otan eron, menetän paljon sosiaalisia suhteita. Yritän selvitä ja olla välittämättä, mutta kieltämättä masennusta pukkaa...
vielä melko pieni lapsi. Se on ainoa asia, joka mua estää lähtemästä.
Sattuu.
vielä melko pieni lapsi. Se on ainoa asia, joka mua estää lähtemästä.
Sattuu.
tämä oli siis ap
se ei tule koskaan kelpaamaan mulle... ehkä te voisitte olla toisen roska on toisen löytö tyylinen pari.
ja lähdin vastaavasta tilanteesta. Nyt meillä on pienen lapsen yhteishuoltajuus. Lapsi asuu minun luonani ja uskon että olemme onnellisempia kuin koskaan aiemmin.
Meillä on vielä melko pieni lapsi. Se on ainoa asia, joka mua estää lähtemästä.
Sattuu.
olen vain niin saatanan pelkuri etten uskalla lähteä.
Mietin miten se pärjäisi ilman minua mutta etenkin miten lapsi pärjäisi ilman isäänsä, jossa roolissa hän on kuitenkin oikein hyvä.
ap
te muut vastaavassa tilanteessa olleet ootte kituuttaneet?
Meillä nyt takana 13 vuotta, joista n. 5-6 olleet tosi paskoja.
ap
tästä epäkohdasta? Menkää pariterapiaan ja iske asia siellä miehen eteen, niin sen on pakko kohdata nämä omat mielipiteet sinusta. Ei sillä miehellä ole oikeutta jäädä roikkumaan rinnallesi vaan marmattamaan sun epätäydellisyyttä.
tästä epäkohdasta? Menkää pariterapiaan ja iske asia siellä miehen eteen, niin sen on pakko kohdata nämä omat mielipiteet sinusta. Ei sillä miehellä ole oikeutta jäädä roikkumaan rinnallesi vaan marmattamaan sun epätäydellisyyttä.
Se vaan kontraa sillä, että mä en pysty ottamaan kritiikkiä vastaan. Ei suostu pariterapiaan, olen kysynyt.
ap
voin sanoa, että vika on miehessä. Vaihtoi minut toiseen ja sekään ei ole osoittautunut hyväksi. Mies itse ei ole tyytyväinen itseensä.
Nyt minulla on uusi mies, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja minä häntä.
voin sanoa, että vika on miehessä. Vaihtoi minut toiseen ja sekään ei ole osoittautunut hyväksi. Mies itse ei ole tyytyväinen itseensä.
Nyt minulla on uusi mies, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja minä häntä.
varmsti on muuten kyse. Olenpa ollut tyhmä kun en ole sitä aiemmin tajunnut. Herranjestas mehän ei kuuluta yhteen.
ap
te muut vastaavassa tilanteessa olleet ootte kituuttaneet?
Meillä nyt takana 13 vuotta, joista n. 5-6 olleet tosi paskoja.
ap
Noin kauan olette olleet yhdessä? Mikä oli miehessäsi hyvää noina 6-7 ekana vuotena? Sekin on pitkä aika viihtyä jonkun kanssa jos ei ollenkaan natsaa. Vai oletko herännyt tilanteeseen myöhään? Harvoin se puoliso kuitenkaan niin paljon yhtäkkisesti muuttuu.
Elämä on kuitenkin sen verran lyhyt ettei kannata roikkua huonossa suhteessa jos yksinkin olisi parempi. Ymmärrän kuitenkin yhteiselon jatkumisen ainakin rankempien pikkulapsivuosien yli, jos se helpottaa arkea ja muuta jaksamista.
siis lapsen täytyy olla alle 5? miksi, oi miksi te teette lapsen tilanteeseen, joka on "tosi paska"?
te muut vastaavassa tilanteessa olleet ootte kituuttaneet? Meillä nyt takana 13 vuotta, joista n. 5-6 olleet tosi paskoja. ap
voin sanoa, että vika on miehessä. Vaihtoi minut toiseen ja sekään ei ole osoittautunut hyväksi. Mies itse ei ole tyytyväinen itseensä. Nyt minulla on uusi mies, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja minä häntä.
Mies vertaa rivien välistä eksäänsä, joka oli erittäin hoikka ja osasi soittaa pianoa. Lisäksi on minun vikani jos koti ei ole tip top (käydään molemmat töissä).
Opettelin pöllö jopa soittamaan pianoa, mies vaan ei ole sitä ikinä mitenkään kommentoinut vaikka ennen sitä haikaili, kuinka eksän kanssa ollessa kotona soi aina piano. Soi nytkin vaan ei tunnu kiinnostavan. Ei edes ole sanonut, että vau miten aikuisiällä opit soittamaan.
Olen liian pullukka myös miehen makuun (160cm-57kg).
Jaa-a, pitäisiköhän tästä jo itsekin tajuta jotain eikä roikkua löysässä hirressä aina selittelemässä miehelle miksi se tai se asia on tekemättä tai miksi se on tehty "väärin" eli minun tavallani.
Mies vertaa rivien välistä eksäänsä, joka oli erittäin hoikka ja osasi soittaa pianoa. Lisäksi on minun vikani jos koti ei ole tip top (käydään molemmat töissä).
Opettelin pöllö jopa soittamaan pianoa, mies vaan ei ole sitä ikinä mitenkään kommentoinut vaikka ennen sitä haikaili, kuinka eksän kanssa ollessa kotona soi aina piano. Soi nytkin vaan ei tunnu kiinnostavan. Ei edes ole sanonut, että vau miten aikuisiällä opit soittamaan.
Olen liian pullukka myös miehen makuun (160cm-57kg).
Jaa-a, pitäisiköhän tästä jo itsekin tajuta jotain eikä roikkua löysässä hirressä aina selittelemässä miehelle miksi se tai se asia on tekemättä tai miksi se on tehty "väärin" eli minun tavallani.
Asiat muuttuivat lasten syntymän jälkeen, siihen asti mies sai olla suht vapaa velvollisuuksista kuin tietysti itsekin.
Mies vertaa rivien välistä eksäänsä, joka oli erittäin hoikka ja osasi soittaa pianoa. Lisäksi on minun vikani jos koti ei ole tip top (käydään molemmat töissä).
Opettelin pöllö jopa soittamaan pianoa, mies vaan ei ole sitä ikinä mitenkään kommentoinut vaikka ennen sitä haikaili, kuinka eksän kanssa ollessa kotona soi aina piano. Soi nytkin vaan ei tunnu kiinnostavan. Ei edes ole sanonut, että vau miten aikuisiällä opit soittamaan.
Mies tekee tyhmästi verratessaan exäänsä, ei ole ilmeisesti päässyt aiemmasta suhteesta yli ja purkaa sitä sinuun. Eihän tuossa voi koskaan tuntea olevansa se ykkösnainen miehen elämässä.
Mutta vähän liikaa olet joustanut sinäkin kun olet taipunut miellyttämään miestä niinkin paljon että koetat olla kuin hänen entisensä. Tunnut onneksi tajuavan sen itsekin. Aidossa parisuhteessa ei tarvitse muuttaa omia intressejään toisen mieltymysten vuoksi (ainakaan tuohon pisteeseen). Tai sitten se tapahtuu luontaisesti kun kiinnostuu toisen mielenkiinnon kohteista ihan vaan siitä syystä että häntä rakastaa.
Tuntuu pahalta, että niin monen puoliso on jotenkin empatiakyvytön ja kylmä, että loukkaa (tahallaan?) jatkuvasti. Valitettavasti lähteminen taitaa usein olla naisen kontolla kun mies ei vapaaehtoisesti kodinhoitajasta luovu ellei parempi kävele vastaan.
Niinpä niin miksi tehtiin lapsi. Miksi mentiin edes naimisiin? Idioottivastaus: kuviteltiin että niin kuuluu tehdä, ja että ei se elämä pelkkää ruusuilla tanssimista kuulu ollakaan.
No eipä se oikeastaan ole ollut mitään muuta kuin kumppanuutta viimeiset 10 vuotta.
H**vetti että mä olen ollut tyhmä. Ja nyt lapsi saa kärsiä. Se tässä mut meinaa tappaa.
ap
uppista.
Meillä on seksiä 2 kertaa vuodessa miehen kanssa. Puhua olen yrittänyt mutta ei mies suostu. Vetoaa väsymykseen tai että on jotain muuta sillä hetkellä. Sanoo kyllä rakastavansa mutta ei näytä sitä mitenkään. luin juuri kirjan ei kiitos ja oli kipeä aihe siinä ja kosketti minua. Harmitti kun se jäi kesken lopussa.
Sai vaan entistä enempi miettimään tätä tilannetta. Itselleni seksi tärkeää ja miehelle riittää vähempikin. Tullut todella huono itsetunto jo kaikesta torjumisesta. Olen ainakin yrittänyt.
Lopeta tuollaisen miehen miellyttäminen.