Aviomieheni "lahtolapsi" syntymässä
Tietääkö kukaan, toimiiko tällainen kuvio.
Mies on naimisissa on hänellä on vaimonsa kanssa 3 lasta. Mies tekee syrjähypyn. Suhde kestää syrjähypyn ja päätetään jatkaa yhdessä.
Syrjähypystä seuraakin miehelle uutta jälkikasvua.
Tämä uusi elämä... pystyykö tämän tulevan lapsen, joka on tosiaan syntynyt syrjähypystä ja olisi yhteisten lasten uusi sisarpuoli, niin ottaa luonnollisesti osaksi perhettä? Entä tämän syntyvän lapsen äiti, miten häneen tulisi suhtautua?
Täsä yritän miettiä omaa helvtillistä tilannetta monen vuoden tähtäimellä. Etten vain menisi tekemään lapsille hallaa. Sillä tämä kaikki p**ka ei ole lasten vika, vaan aikuisten hölmöilyn tulosta.
:´( Jep, jep, ei paljoa nauta, mutta nyt pakko ajatella jo järjellä.
Kommentit (19)
olisikin, niin mä todennäköisesti haluaisin pitää sen lapsen erossa meidän elämästä. Miehen hölmöilyjen takia ei pidä pistää koko perhettä kärsimään. Uusperhekuvio tuottaa AINA ongelmia, oli tilanne mikä hyvänsä. Ette voi tietää, mitä vaatimuksia tuo lapsen äiti miehelle asettaakaan, kun yhtäkkiä ei elarit riitä ja pitää saada sitä ja tätä ja tota... Mulla on sen verran ikäviä kokemuksia uusperheistä, että en vaan enää jaksa nähdä sellaista tuon syntyvän lapsen parhaana, enkä oikeastaan jaksa edes ajatella lasten parasta.
Toki voisi käydä oikein auvoisesti ja se lapsi kyläilisi teillä joka toinen vkl, mutta sekin on muutos teidän perhe-elämään. Olisitko sinä siihen valmis? Ei ole kenellekään kiva, jos äiti on kärttyinen, ja lapset vaistoavat helposti olevansa ei-toivottuja.
Moni, kuten tällä palstallakin, haistattaa paskat lapselle tällaisessa tilanteessa.
Mutta sun tilanteeseen.
Luulen, et paljolti asioiden sujuminen riippuu tuon lapsen äidistä. Jos hänen kanssaan on helppo asioida ja toimia, asiat luultavimmin sujuu ihan mallikkaasti. Jos hän taas on hankala, tilanne voi paisua pahaksikin.
Pieni osuus sittn sinusta, kuinka henkisesti jaksat tilanteen, mitä lapsen näkeminen sussa saa tuntemaan. Tuleeko se olemaan ainaninen muistutus miehesi syrjähypystä ja saako se sut voimaan pahoin?
Asioita kannattaa miettiä etukäteen tarkkaan, vaikka totuushan selviää vasta kun tilanne on päällä.
Voimia sulle raskaaseen tilanteeseen. Arvostan todella kaltaistasi naista joka ei viattoma lapsen kimppuun käy:)
ja minun aviomies kävi vieraissa, jonka seurauksena hänelle on syntymässä neljäs lapsi. :´(
Mutta eikös laki velvoita täällä Suomessa isän tunnustamaan lapsensa joka tapauksessa, jos lapsen äiti näin haluaa. (Ja nainen siis haluaa.)
Eli joka tapauksessa miehestäni tulee myös virallisesti syntyvän lapsen isä, ja on myös elatusvelvollinen jne.
Tapaamispakkoahan hänellä ei ilm. ole?
Tällä hetkellä on sitä mieltä, ettei halua edes nähdä koko lasta koskaan, mutta noinkohan on, kun lapsi syntyy, joka on kuitenkin omaa lihaa ja verta...
ap
rohkea että järkkäisin aikuisten kesken palaverin ennen lapsen syntymää ja katsoisin vähän minkälainen tapaus tuo toinen äiti on ja yrittäisin siellä sitten katsoa mikä olisi yhteinen tahto lasten parhaaksi. Ihanaa että ajattelet lapsia!
tätä. Nyt tekisi mieli sanoa niin rumasti kuin vain osaan! Ja miltähän se lapsesta tuntuu???
Valtavan itsekäs ukko sulla!
Toi tilanne on kyllä karsea mutta täytyykö sun ap sitä nyt ratkaista? Kysele vaan ukkosi mielipiteitä ja seuraa tilannetta. Pidä myös raha-asiat täysin selvillä.
Minä sinuna keskittyisin omiin lapsiini ja olisin hyvä äiti huolimatta tuosta ukkosi ongelmasta. Pidä myös teidän perhe yhtenäisenä ja hauskaa pitää olla!
Lapsi sinällään ei ole se ongelma vaan tämä nainen! Viisaana naisena pidä itsesi kunnossa ja minä ainakin vaatisin myöhemmin, että kaikki yht. pidot naiseen ovat yht.asia teille ja ne käydään meilein. Ei niin mitään syytä isukilla ja naisella ole jutella kaksistaan. Enkä sallisi naisen tulevan omaan kotiini edes käväseen. Raja täytyy laittaa johonkin ettette pian makaa tripedissä!
Mutta sillä erolla, että mieheni ja tämä toinen nainen seurustelivat ennen kun mies tutustu muhun.
Erosivat sitten kun nainen petti ja yms luottamus pulantakia.
Aika pian eron jälkeen me sitten rupesimme seurustelemaan ja toivomaan yhteistä lasta, joka ilmoitti tulostaa aika nopeasti ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. (Miehen ex kertoi saaneensa kesken menon joka myöhemmin paljastui valheeksi)
Miehen ex:sän synnytettyä he yrittivät päästä sopuun tapaamisista ja elatuksesta, muttei siitä tullut mitään lopulta asia oli oikeudessa siellä sit sovittiin. Tapaamiset tuottivat ongelmia pitkän välimatkan ja naisen itsepäisyyden takia; hän halusi pitää tapaamiset omassa kodissaan ja muutamia kertoja mies kävi siellä, mutta tilanne oli niin vaikea miehelle että tapaamiset loppuivat muutamaan kertaan. Nykyään mies maksaa elatusavun, muttei ole lasta nähnyt tai kuullut mitään viimeisen tapaamisen jälkeen josta on jo kohta n.2,5vuotta.
Itselle oli kova paikka raskaana ollessa kuulla sen ex:sän odottavan lasta myös, tunsin oloni todella petetyksi, vaikka sehän oli tapahtunut ennen mua.. Muuten olen asian kanssa sinut, juttelimme miehen kanssa asiat alussa selviksi.
Ystävälläni oli velipuoli, jonka kanssa ystävälläni on jokunen kuukausi ikäeroa.
Tuo velipuoli jopa asui ystäväni perheen kanssa, vaikka vanhempansa olivat eronneet, ja perheen isä asui muualla. Eli ystäväni äiti otti miehensä lehtolapsen luokseen asumaan, vaikka mies itse ei siellä asunut.
Tämä asuminen tapahtui sen jälkeen kun kyseisen velipuolen äiti oli kuollut, mutta ennen sitäkin olivat paljon tekemisissä.
Jos mies haluaisi lapseen pitää yhteyttä niin voisi lähteä minun mielestä kävelemään.
Minä en ole mikään maailmanparantaja ja en todellakaan alkaisi miksikään ymmärtäjäksi. Saisi mies hoitaa lumppunsa ja pentunsa. Minun elämääni ei pilaisi.
ja minun aviomies kävi vieraissa, jonka seurauksena hänelle on syntymässä neljäs lapsi. :´(
Mutta eikös laki velvoita täällä Suomessa isän tunnustamaan lapsensa joka tapauksessa, jos lapsen äiti näin haluaa. (Ja nainen siis haluaa.)
Eli joka tapauksessa miehestäni tulee myös virallisesti syntyvän lapsen isä, ja on myös elatusvelvollinen jne.Tapaamispakkoahan hänellä ei ilm. ole?
Tällä hetkellä on sitä mieltä, ettei halua edes nähdä koko lasta koskaan, mutta noinkohan on, kun lapsi syntyy, joka on kuitenkin omaa lihaa ja verta...ap
seurustelu aloitetaan alapään kautta!
Olis tilanne meillä.
Eli ei, en ottais syntyvää lasta omien lasten sisarukseksi. Aikuisena voisivat sitte perinnönjaon aikaan tutustua.
täytyy olla joku teinipalsta. On niin kamalia, ja ihmeellisiä vastauksia. Ainoa fiksu on ollut Ap, joka ajattelee myös lasta, joka on täysin viaton tähän soppaan.
Osaako kukaan teistä ajatella tuon syntymättömän lapsen kannalta? Musta oli tosi mahtavaa jos hänellä(kin) olisi isä. Jos aikuiset voisivat olla aikuistia ja todeta suhteen olleeksi ja menneeksi niin kyllä tuolla lapsellakin olisi sitten tilaisuus tutustua isäänsä ja sisarpuoliinsa. Mikäli aikuiset osaavat olla aikuisia....
Osaako kukaan teistä ajatella tuon syntymättömän lapsen kannalta? Musta oli tosi mahtavaa jos hänellä(kin) olisi isä. Jos aikuiset voisivat olla aikuistia ja todeta suhteen olleeksi ja menneeksi niin kyllä tuolla lapsellakin olisi sitten tilaisuus tutustua isäänsä ja sisarpuoliinsa. Mikäli aikuiset osaavat olla aikuisia....
Kyllä on lapsen äidin asia hommata lapselle sopiva lähipiiri. Siihen ei tarvi ap:n eikä hänen lastensa osallistua.
En ymmärrä missä unelma maailmassa elätte...
paitsi tiedän tapuksen jossa naisella oli isot lapset, miehellä ei ollut. Nainen sanoi, että hän ei tee, että etsi joku muu nainen jos lapsia haluat. Mies etsi, ja teki lapsen toisen kanssa. Ikinä ei eronnut. Siinä vaiheessa ko lapsi lähti kouluun oli lapsi sijoitettuna tämän naisen luo, joka ei olis enää niitä lapsia halunnut, koska kumpikaan lapsen biologisista vanhemmista ei kyennyt lasta hoitamaan.
en todennäköisesti voisi antaa anteeksi edes pettämistä. Mutta tuo lehtolapsi olisi kyllä viimeinen naula arkkuun.
Ensinäkin: en voisi kunnioittaa miestä, joka edes miettii, ettei pidä yhteyttä lapseensa. Ja toisekseen: en voisi hyväksyä tuota lasta perheeseeni. Aina kun näkisin lapsen, tulisi minulle mieleen mieheni petos. Enkä muutoinkaan pida vieraiden lapsista, enkä todellakaan alkaisi hoitaa vieraan lasta.
Eli ei ole ollut tekemisissä isänsä, eikä siskopuolien kanssa.
Hyvää elämää on elänyt ja hänellä oli hyvä isäpuoli. Ruokot on hänestä maksettu. On aina sanonut, että ei kaipaa biologista isäänsä. Mitä hän sillä tekisi kun ei tunne sitä.
Ei ole kantanut katkeruutta, eikä edes muistele yleensä koko miestä. Joskus on vain tullut puhetta kun omille lapsille on selitetty, miksi miehellä on ns. 2 isää eli biologinen, jota ei ole nähnyt ja isäpuoli, joka on meidän lasten läheinen vaari.
Osaako kukaan teistä ajatella tuon syntymättömän lapsen kannalta? Musta oli tosi mahtavaa jos hänellä(kin) olisi isä. Jos aikuiset voisivat olla aikuistia ja todeta suhteen olleeksi ja menneeksi niin kyllä tuolla lapsellakin olisi sitten tilaisuus tutustua isäänsä ja sisarpuoliinsa. Mikäli aikuiset osaavat olla aikuisia....
en todennäköisesti voisi antaa anteeksi edes pettämistä. Mutta tuo lehtolapsi olisi kyllä viimeinen naula arkkuun.
Ensinäkin: en voisi kunnioittaa miestä, joka edes miettii, ettei pidä yhteyttä lapseensa. Ja toisekseen: en voisi hyväksyä tuota lasta perheeseeni. Aina kun näkisin lapsen, tulisi minulle mieleen mieheni petos. Enkä muutoinkaan pida vieraiden lapsista, enkä todellakaan alkaisi hoitaa vieraan lasta.
ja tässä kaikessa tuskassa piti vielä otsikonkin mennä väärin... ei naurata ei.
Eli "lehtolapsi", ei "lahtolapsi".
ap