INHOAN nuukia ihmisiä yli kaiken

Olen samaa mieltä. Sisänsä nuukuudessahan ei ole mitään pahaa näin materialistisena aikana, mutta nuo nuukat ihmiset joita ainakin itse tunnen, ovat kyllä tooosi ärsyttäviä tapauksia. Tehdään töitä hulluna, mutta samaan aikaan pihistellään ja saitaillaan, ja ollaan vielä ylpeitä siitä. Kaikista ärsyttävintä on rahalla kerskailu..

nuukat itse miten ärsyttävää on reissata jos toinen laskee joka sentin tai katselee kuivin suin vieressä kun itse käy kahvilassa tai sanoo että tuolla hinnalla saa kokonaisen paketin kahvia. Niin kuivaa seuraa, hohhoijaa. Jokainen tuntemani nuukimus on myös sellainen ettei koskaan voi tarjota mitään, ei käytä omaa autoa vaan loisii muilta kyydit, ei ota kotiinsa kylään koska ei raski kustantaa tarjoiltavia. Ylipäätään sellainen loputon tarjousten ja alennusten perässä juoksu on jotenkin tosi rasittavaa jos ei ole olosuhteitten pakko. Mitä helvetin iloa rahoista on jos niitä ei käytä? Makaavat tilillä josta inflaatio syö ne. Mukaan ei niitä saa kun kerran menee hautaan. Elämää voi elää vain kerra ja raha on tarkoitettu ostovälineeksi että voi kokea ja elää.

Jep, täälläkin ärsyynnytään. Itse ollaan tällä hetkellä miehen kanssa tosi tiukoilla rahassa, sen takia nuukaillaan. Ymmärrän täysin myös muita nuukailijoita.



Meidän perhe oli mun lapsuuteni ajan aika köyhä. Laman iskiessä kumpikin vanhemmista jäi työttömäksi, lainat maksettavana jne. Asuttiin silloin kerrostalossa. Muistan kun mentiin pihalle grillailemaan muiden perheiden kanssa. Yksi erittäin hyvin toimeen tuleva perhe tykkäsi tulla aina norkoilemaan siihen grillin luo. Kun perheemme ja muut olivat syöneet, katsoivat aina josko joltain olisi jäänyt makkara syömättä ja kinusivat itselleen. Ei sanaakaan, että olisivat itse ostaneet sen makkarapaketin edes kerran kesässä ja nauttineet muiden kanssa. Oli jotenkin häiritsevää se norkoilu siinä muiden grillatessa ja syödessä...



Mulla on myös eräs kaveri, joka on todellinen nuukuuden huippu. Meillä vietettiin tyttöjen iltaa, johon ostettiin ruoat ja herkut ja maksettiin porukalla. Maksettavaa tuli about 3 euroa naama, mikä on tosi vähän! Tämä kaverini, meistä ainoa työssäkäyvä, ei sitten osallistunut tähän huviin. Hän osti Trip mehun itselleen kaupasta ja katsoi sitten meillä kun muut kokkailtiin, syötiin ja herkuteltiin. Jäi vähän sellainen tyhmä olo.

Jep, täälläkin ärsyynnytään. Itse ollaan tällä hetkellä miehen kanssa tosi tiukoilla rahassa, sen takia nuukaillaan. Ymmärrän täysin myös muita nuukailijoita.

Meidän perhe oli mun lapsuuteni ajan aika köyhä. Laman iskiessä kumpikin vanhemmista jäi työttömäksi, lainat maksettavana jne. Asuttiin silloin kerrostalossa. Muistan kun mentiin pihalle grillailemaan muiden perheiden kanssa. Yksi erittäin hyvin toimeen tuleva perhe tykkäsi tulla aina norkoilemaan siihen grillin luo. Kun perheemme ja muut olivat syöneet, katsoivat aina josko joltain olisi jäänyt makkara syömättä ja kinusivat itselleen. Ei sanaakaan, että olisivat itse ostaneet sen makkarapaketin edes kerran kesässä ja nauttineet muiden kanssa. Oli jotenkin häiritsevää se norkoilu siinä muiden grillatessa ja syödessä...

Mulla on myös eräs kaveri, joka on todellinen nuukuuden huippu. Meillä vietettiin tyttöjen iltaa, johon ostettiin ruoat ja herkut ja maksettiin porukalla. Maksettavaa tuli about 3 euroa naama, mikä on tosi vähän! Tämä kaverini, meistä ainoa työssäkäyvä, ei sitten osallistunut tähän huviin. Hän osti Trip mehun itselleen kaupasta ja katsoi sitten meillä kun muut kokkailtiin, syötiin ja herkuteltiin. Jäi vähän sellainen tyhmä olo.

Siis ymmärrän raha pulan takia nuukailijoita!

Täällä tämmöinen inhottava nuukailija hei!



Minä olen pihi, kitsas ja nuuka, mikäli kyseessä on turhat menot ja etenkin joihinkin muihin ihmisiin kuin omaan perheeseen liittyvät rahamenot.



En juurikaan ostele tutuilleni lahjoja ja tuliaisia, sillä en itsekään välitä turhasta krääsästä, mitä ihmiset, joilla on tyystin erilainen maku, antaisivat minulle.



Ja jos on pakko mennä johonkin kahvilaan, saatan joskus jättää välistä pullat ja kahvit, ihan siitäkin syystä että en halua lihoa ja juoda kofeiinia ylenmäärin.



Minulla on kuitenkin varaa periaatteessa ihan mihin tahansa mitä haluaisin ostaa tai tehdä, ja perhettäni hemmottelenkin. Ehkäpä juurikin siksi, koska en tunge rahojani kaikkeen pieneen turhaan kokoajan.



Itse inhoan "köyhiä" ihmisiä jotka hassaavat vähäiset rahansa jatkuvasti kaikkeen turhaan tavaraan ja hamstraavat rojua nurkkiinsa. Just ne tarjoustaloissa ja muissa senttikaupoissa mehupillejä, rumia posliiniesineitä ja turhia kosmetiikkatuotteita ostelevat "säästäjät".

Sellainen tervehenkinen säästäväisyys ja harkinta ostoksilla on tosi iso plussa, mutta jos edes kahvilla ei voi käydä vertailematta litrahintaa(!) niin ehkäpä sitten alkaa tökkimään...



Yksi nuukailija on hyvässä työssä ja ostelee surutta itselleen kaikkea kallista. Perheensä ruokkii skeidalla, pitää erilliset rahat miehestään jne. vaikka on perheellinen (siis ettei ole taloustiliäkään tms.). Mies taas tienaa tosi hyvin ja ostelee tälle nuukailijalle lahjoja usein, joita nuukailija arvostaa kyllä muttei vahingossakaan palauta palvelusta...surettaa kiltin miehen puolesta, kun vaimo kamala pirttihirmu ja rahasta pitää kirjaa.

mutta et käytä sitä kuitenkaan. Mitä iloa rahoista sitten pn? Ihailetko ja saat tyydytystä isosta pankkitilistä?



Eikö mukavampaa olisi käydä kahvilla, ostaa tuliaisiksi vaikka kukkia ja elää vähän tätä elämää? tietysti jos saa jonkinlaisen henkisen orgasmin pankkisaldosta niin ok. Ihmettelempä vain.

ja ihmettelin että miksi sitten nuuhkit :-D

En vaan jaksa viihtyä ihmisten kans jotka ei käytä rahaa mihinkään vaikka sitä olisi. Usein nämä on myös ylemmyydentunteisia ja tykkää katsella vierestä miten toinen #tuhlaa# ja tuntea samalla mielihyvää kun omat sentit säästyvät taskun pohjalle. Nuukuus liittyy mun mielessä muutenkin perfektionismiin eli äärimmäiseen kontrollointiin ja itsekkyyteen, siis että halutaan kaikki hyvä itselle eikä mitään anneta toiselle. Siksipä en nuukien kanssa vietä aikaa.

rahankäyttäjiä. Jos ei lapselle jää perintöä - häpeäksi on! Itse säästän joka tilistä, jotta lapseni pääsisi vähemmällä kitsastelulla.

Nuuka ihminen on yleensä muutenkin tarkka, tylsä, ahne jne. Eli kaikkia ikävää.

Samoin, ellei sitten kyseessä ole oikeasti rahapulan sanelema nuukuus. Silloin vain sympatiseeraan.

Kaikki on vaikeaa ja mitään mukavaa ei koskaan voi tehdä, kun aina pitää nuukailla. Esimerkiksi reissussa oleminen tuollaisen kanssa on tuskaa. Rahapula on ihan toinen juttu, silloin voisin itsekin hienotunteisesti, ohimennen joskus tarjota jotain.



Ja vielä tuotakin oksenttavampi piirre on nuukuus yhdistettynä loisimiseen. Jotenkin ymmärrän, että on nuuka, mutta hyväksikäyttäminen on sen päälle todella ärsyttävää. Esimerkkinä: pitkällä ajoreissulla pysään tälläisen nuuka-Liisan kanssa liikenneasemalle tauolle. Ostan itselleni kahvin ja pullan. Toinen sanoo, ettei viitsi ottaa, kun on niin kalliita... paitsi lisää nauraen: "paitsi jos sä tarjoat". Heh. Minä maksan bensat, mun autolla liikutaan ja pitäisi vielä kahvitkin maksaa päälle. Hänellä on ihan hyväpalkkainen työ ja miehelläänkin.

Samoin, ellei sitten kyseessä ole oikeasti rahapulan sanelema nuukuus. Silloin vain sympatiseeraan.

Allekirjoitan täysin. En ole AP, mutta inhoan myös nuukia ihmisiä. Kaikki pihit känisijät ovat olleet sellaisia joilla se pankkitili ei olisi siihen muutamaan kolikkoon tyhjentynyt. Hyvänä esimerkkinä yksin asuva mies, joka laskee kyllä jokaisen sentin. Muuten mukava, mutta OLIT EURON VELKAA kolmekymppisen, työssäkäyvän suusta on jotenkin koomista. :)

Eräs toinen esimerkki on työkaverini. Jos on suuret juhlat olleet, niin pitää se olutpullon puolikaskin saada sitten jälkikäteen sieltä hänelle, heh. Työssäkäyvä mies (luonnollisesti, jos työkaverini), ja hänen vaimonsakin ihan hyväpalkkaisessa työssä. On muutenkin tässä miehessä samoja piirteitä kuin ensimmäisessä esimerkissäni, MÄÄ MAKSOIN KAKSKYT SENTTIÄ ENEMMÄN TOSTA PYSÄKÖINNISTÄ KYLLÄ SE ON SUN VUORO ENS KERRALLA. ...Eeeeh.

Nojoo. Kohta jäävät taakse nämäkin ihmiset. Ehkä ihan hyvä.

Itse olen antelias ja välillä vähän huikentelevainenkin rahan suhteen. Kuitenkin se nuukakin puoli löytyy, nimittäin tarjouksien kohdalla. Suunnittelen viikon ruokalistan kaupan tarjouslehti kädessä (kuitenkin niin, että joka viikko on lihaa, kalaa ja kasvisruokaa) ja ylpeilen miehelleni, mitä pienempi viikon ruokalasku on. Vaatekaupassa tongin aina alerekin sisällön ja ilahdun suuresti löytäessäni jotain ihanaa edullisesti. Lahjoista en säästä enkä pihtaile esim ravintolassa syödessäni, mutta arkipihtailu on syvään juurtunutta.

Nuukia inhoavat ihmiset ovat mielestäni vain kateellusia surkimuksia jotka tuhlaavat omat rahansa turhanpäiväisyyksiin. He eivät mitään kokoon. Kuinka halveksinkaan heitä.

Ei se ole mielestäni nuukuutta, jos on saita ja itara ja pihi.

Nuuka on vain tarkka haaskaamisesta.

Minusta on tullut sellainen pitkän köyhyyden kautta.

Huuhtelen maitopurkin kahvimukiini. Tekee pahaa ajatus, että huuhtoisin sen turhan päiten viemäriin. Toisaalta säästän työtäkin, en lähde yhden maitotipan takia tekemään ekstraa kuitenkaan.

Olen liiankin antelias tuloihin nähden. Mutta se lisää elämänlaatua kun köyhiä ollaan, että voidaan laskea toistemme varaankin jotain.

Systeemi lakkasi toimimasta heti, kun otin pihin miehen. Ensimmäisenä jouluna en saanut mitään. Seuraavana sain tekokuitupipon. Miehelle jos antaa jotain, se kostaa sen heti jollain tapaa, koska sitä selvästi vituttaa jäädä kiitollisuudenvelkaan. Vaikka apuni olisi sille tärkeää.

Älkää ihmiset pihistelkö tunteitanne. Ja opetelkaa luottamaan toisiinne ja antamaan arvoa sille. Jos täällä tulee köyhiä aina vain lisää, pitää opetella sellainen elämänasenne, että saadaan autettua toisiaan. Kätevä neuloo naapurillekin villapaidan, ja saa itse pottuja pitkin talvea. Vaikkei menisi ihan tasan, niin olo on paljon rikkaampi, kun tietää ettei ihan kaikkea tarvitse tehdä itse ja silti eletään.

Yksin pärjäävän elämä on todella ankeaa. Ja meillä on yhteiskuntamalli, jossa köyhä eristetään kuutioon ja kielletään kaikenlainen avartautuminen. Se köyhdyttää henkisesti, mutta ennen kaikkea sosiaalisesti. Seurauksena iskee turvattomuudentunne. Miksi emme edes puhu sosiaalisesta köyhtymisestä, vaan keksimme sille ääliömäisen nimen syrjäytyminen?