Lue keskustelun säännöt.
Työ uuvuttaa
24.03.2012 |
Alan olla ihan puhki. Ei vain enää rahkeet riitä. Mitä voin tehdä?
Kyse ei ole siitä, että minulla olisi liikaa työtehtäviä. Olen ollut yli 10 vuotta samassa työpaikassa, ja vaikka työtehtävät ovat lisääntyneet, olen aina kyennyt tekemään työni, jos hiukan uhraan ylimääräistä vapaa-aikaani siihen. Ei kuitenkaan kohtuuttoman paljon.
Olen asiakaslähtöisessä ammatissa, ja kaikilla meillä on suunnilleen sama määrä asiakkaita. Nyt vain on käynyt niin, että omani ovat paljon työllistävämpiä kuin keskimäärin monen muun. En saa hoidettua normaaleja rutiineja, kun poikkeustapaukset työllistävät, ja siksi olen koko ajan jäljessä töissäni, vaikka olenkin tehnyt parina iltana viikossa ylitöitä. Näistä en saa korvausta, koska meillä ylitöistä ei makseta vaan kyse on siitä, että olen huono työntekijä, jos en selviä töistäni, koska muutkin selviävät. Esimies on huomannut tilanteen, koska osa tapauksista koskettaa häntäkin ja työllistää häntä. Hän on kovasti säälitellyt ja yrittänyt joitain pieniä juttuja siirtää pois minulta, mutta ei siis mitään ratkaisevaa helpotusta ole siitäkään tullut.
Nyt en enää öisinkään osa olla ajattelematta työjuttujani. Perjantai oli niin raskas päivä, että en vain kyennyt ottamaan mitään töitä kotiin vaan päälle jäi täysi kaaos. Koko päivä meni erään asiakkaan kanssa, kaikki rutiinityöt jäivät tekemättä ja odottavat nyt tekijäänsä (työpäiväni koostuu siis näistä rutiinitöistä ja asiakastapaamisista mutta selvitettäviin juttuihin ei ole laskettu aikaa ja näistä siis koko perjantai koostui.
Olen niin puhki, että iltaisin vain itkettää. Aamuisin tekee mieli jäädä kotiin "sairastamaan", mutta sittenhän vasta ne työt kasaantuisivatkin! Toiset kyllä hoitaisivat asiakastapaamiset mutta kaikki muu odottaisi siellä tekijäänsä...
Mitä siis voin tehdä? Onko tästä ahdingosta mitään poispääsyä?
Työpaikan vaihtoa en harkitse. Alani töitä harvoin löytyy näin läheltä enkä perheeni takia voi muuttaa. Lisäksi työt ovat samankaltaisia kaikkialla, minulle vain nyt on sattunut huono tuuri. Kaiken huipuksi työkaverit ovat mielettömän ihania. Usein tällä alalla näin hyvää tuuria ei ole.
Kommentit (21)
Nyt alat miettiä pakkaa uusiksi! Opiskelet vaikka lisää tai jotain ihan muuta alaa ja etsit uuden duunin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaiset suhteet sinulla on esimiehen kanssa? Voisitko puhua täysin avoimesti tilanteestasi ja jaksamisestasi? Jos suhde on hyvä, kehoittaisin rehelliseen keskusteluun ja töiden järjestelyyn ensimmäisenä. Olet jo aika väsyneen kuuloinen, mutta uskoisin, että työjärjestelyillä jaksamisesi kohenisi. Esimiehellä on velvollisuus pitää huolta työntekijöiden hyvinvoinnista.
Sairasloma ei ole ratkaisu, mutta suosittelisin keskustelemaan työterveyslääkärin kanssa. Yksi mahdollisuus on myös pitää yhteispalaveri lääkärin ja esimiehen kanssa. Kaikkien etu on, että pystyt jatkamaan töissäsi, mutta ilman uupumista.
Jaksamista! Olen itse käynyt läpi kaksi vakavaa burnoutia.
Viimeiset viikot ovat olleet sellaisia, että olen joutunut tinkimään harrastuksista, yhteisestä ajasta perheen kanssa ja jopa yöunista, koska olen tehnyt tauotta töitä. Kun katson aamuisin peiliin, kaikki tuo näkyy kyllä kasvoiltani. Aina ajattelen, että seuraava viikko on helpompi, mutta ei se koskaan ole. Oon varmaan sairaslomalla kohta...
Ratkaisu löytyy jostain niistä vaihtoehdoista joita et halua eli alan vaihto, työpaikan vaihto. Keskustellakin voi pomon kanssa.otaksun että olet sen vaihtoehdon käynyt läpi. Tarvitsisit apulaisen. Tosiasia on että vaativat asiakkaat eivät tuo firmaan yhtään enempää rahaa kuin normaalitkaan. Siksi firman johto ei tee asialle mitään. Yksi vaihtoehto olisi se että olet asiakkaille paljon topakampi etteivät pompota sinua.
voi jutella esimiehen kanssa asioista...aika outuoa jos et voi...meillä töissä tarkistetaan aika ajoin että kaikille riittää töitä ja ettei kenelläkään ole liikaa vastuullaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaiset suhteet sinulla on esimiehen kanssa? Voisitko puhua täysin avoimesti tilanteestasi ja jaksamisestasi? Jos suhde on hyvä, kehoittaisin rehelliseen keskusteluun ja töiden järjestelyyn ensimmäisenä. Olet jo aika väsyneen kuuloinen, mutta uskoisin, että työjärjestelyillä jaksamisesi kohenisi. Esimiehellä on velvollisuus pitää huolta työntekijöiden hyvinvoinnista.
Sairasloma ei ole ratkaisu, mutta suosittelisin keskustelemaan työterveyslääkärin kanssa. Yksi mahdollisuus on myös pitää yhteispalaveri lääkärin ja esimiehen kanssa. Kaikkien etu on, että pystyt jatkamaan töissäsi, mutta ilman uupumista.
Jaksamista! Olen itse käynyt läpi kaksi vakavaa burnoutia.
Ydinjuttu siis kohdallasi on siirtyä ongelmakeskeisestä ajattelusta ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Tilanne voi tuntua toivottomalta, mutta istupa hetkeksi alas ja kirjaa itsellesi vaihtoehtoja, mitä voit asialle alkaa tekemään. Sen jälkeen alat toteuttamaan listaa. Tärkeintä on ymmärtää, että et voi jatkaa näin. Mikään - ei kerrassaan mikään - työ ole oman terveyden uhraamisen arvoista!
Kuten sanoin, työssä on aina riskinä nämä ylimääräistä työtä tuovat tietyntyyppiset asiakkaat. Sama voisi tapahtua toisessa työpaikassakin. Nyt sentään minulla on ihanat työkaverit ja ymmärtäväinen esimies. Entä jos uudessa työpaikassa nämä puuttuisivat mutta työ olisi lähes yhtä uuvuttavaa?
Ja sairasloma... Kun ne työt eivät katoa. Ja myönnettäisiinkö edes sairaslomaa noin hepposin perustein? Ettei vain jaksa? Vai saanko heti leiman, että en pysty ja osaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkan vielä, että olen toki kiitollinen saamastani palautteesta ja tajuan itsekin, että en edes halua ratkaista tätä ongelmaa. Olen 10 vuotta ollut tyytyväinen työhöni. Se on rankkaa mutta myös antoisaa ja asiakkaat vaihtuvat tiettyjen vuosien jälkeen.
Kyse ei ole yksityisestä yrityksestä vaan kunnan työpaikasta, jota täällä av:llä ei arvosteta ja josta saadaan aina se ketju, että turhat vinkumiset pois ja pitäisi vain jaksaa. Siksi en aloittanut ketjua kertomalla ammatistani.
Ratkaisukeskeinen ajatus on se, että minun pitäisi luopua asiakkaistani ja kuormittaa heidät jollekin työkaverilleni. En pysty siihen. Sama tapahtuisi, jos jäisin sairaslomalle. Nyt vain tilanne on se, että en oikein jaksa ja esimieheni tietää, että tilanne on tukala. Hän ei tiedä, etten jaksa mutta tietää kyllä, että olen uupunut. Hän on tehnyt voitavansa. Mietin vain sitä, että ainoa apu, mikä minulle voisi nyt olla, olisi se, että saisin ihan rauhassa viikon tai kaksi hoitaa perustehtäväni kuntoon. Sen jälkeen voisin taas jatkaa asiakkaiden parissa. Mutta asiakkaiden siirto toiselle kollegalle olisi hirveä teko...
Olette oikeassa, en vain halua asiaan mitään ratkaisua, kun en voi myöntää, etten yksinkertaisesti selviä siitä, mistä monet muut.
Ap joka alkoi itkeä
Isket pomolle nyrkkiä pöytään ja huudat kuin Reino Nordin. Johan alkaa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isket pomolle nyrkkiä pöytään ja huudat kuin Reino Nordin. Johan alkaa tapahtua.
Miksi on niin vaikea myöntää, että työtä on liikaa? Mitä enemmän teet, sen enemmän sulle tuupataan vielä lisää. Niin se menee, jos nielet kiltisti kaiken.
Isket pomolle nyrkkiä pöytään ja huudat kuin Reino Nordin. Johan alkaa tapahtua.
Miksi on niin vaikea myöntää, että työtä on liikaa? Mitä enemmän teet, sen enemmän sulle tuupataan vielä lisää. Niin se menee, jos nielet kiltisti kaiken.
Kuitenkin vuosien saatossa on useimmat työkaverit ehkä olleet samassa asemassa. Aina silloin tällöin on vaikeampia asiakkaita, ja kaikkea pitäisi kestää, koska meillä on kuitenkin tiettyjä etuja, joiden pitäisi korvata rankatkin kokemukset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sairasloma ei ole ratkaisu mutta sitä ei ole missään nimessä myöskään työpaikan vaihtaminen. Tottakai se työpaikan vaihtaminen päästäisi sinut irti nykyisestä tilanteesta mutta kun pidät periaatteessa työstäsi niin ei siinä ole järkeä.
Näen kaksi vaihtoehtoa tilanteesi ratkaisuun:
1. kollegasi auttavat sinua rutiinitöissä sen aikaa kun sinulla on nämä erikoisen kuormittavat asiakkaat hoidossasi ja/tai
2. joku/jotkut kollegasi ottavat yhden tai useamman näistä kuormittavista asiakkaista omalle vastuulleen
Siinä ei ole mitään järkeä, että katsotaan pelkkää asiakkaiden lukumäärää jos osan kanssa selviää 5 minuutissa ja toisen kanssa menee puolikas päivä. Keskustele asiasta esimiehesi kanssa ja mahdollisesti tarvittaessa myös työterveyden. Työterveys ei ole paikka jossa automaattisesti kirjoitetaan vaan sairaslomaa vaan sieltä voidaan myös olla yhteydessä esimieheesi ja palaveerata yhdessä kun koitetaan löytää ratkaisu tilanteeseen.
okei, testaa se käytännössä: marssi puheille ja sano, ettet jaksa ilman saikkua tai apua. Firmahan joka tapauksessa joutuu maksamaan siitä, että tilallesi tulisi uusi uuvutettava työntekijä (hänen koulutuksensa, oppiaikansa - ja uupumuksensa). Töitä ei viedä kotiin! Ei se ole sinun huonommuuttasi, jos sanot, että tähän tahtiin asioita ei voi tehdä. Katkaise kierre!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isket pomolle nyrkkiä pöytään ja huudat kuin Reino Nordin. Johan alkaa tapahtua.
En nyt nyrkkiä pöytään lyö mutta kyllä kaikki tietävät, että mulla on rankkaa. Olen kova valittaja ja varmaan ärsytän just sellaisia, joilla on myös rankkoja kokemuksia. En vain pysty pitämään suutani supussa, ja siksi siis esimieskin tietää asiasta.
Tajuan sen, että esimies ei oikein voi nyt tehdä asialle mitään tämän enempää. Hän on auttanut paljon, tehtäviä on jo siirretty muille ja nyt pitäisi rauhoittua mutta olen varma, että ei. Perjantai on siitä hyvä esimerkki.
Nyt tuntuu siltä kuin en saisi lainkaan ilmaa. Tajuan, että ensi viikolla on tärkeitä tapaamisia, joita en ole yhtään valmistellut. Mieskin pelästyi äsken, kun aloin vain itkeä. Vei sitten lapset alakertaan. Ei se mitään auta.
Ap
väsymys kapeuttaa ajattelua. Ihminen tarvitsee riittävästi palautumisaikaa, muuten hän ei jaksa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä pidemmän palautumisajan töistäsi tarvitset.
Tuntuu, sori vaan, että olet jämähtänyt ajattelemaan, ettei asialle voi tehdä mitään. Tottakai voi. Alalla kuin alalla asiakkaat ovat muuttuneet aiempaa vaativimmiksi. Hankalien ihmisten osuus tuntuu yhä vain lisääntyvän.
Ehdota esimiehellesi, että koko työporukka yhdessä kokoontuisi pohtimaan ratkaisuja tilanteeseen. Ja jos niitä ei omin päin löydy, palkkaatte ulkopuolisen henkilön avuksi.
Sinun on itse nostettava kissa pöydälle ja kerrottava avoimesti, mikä on tilanne. Perhettä ja omaa jaksamista ei kannata uhrata työlle. Jos tilanteesi ajatuuu uupumukseksi, joudut kuukausien sairauslomalle. Ja voi olla, ettet kuntoudu työkykyiseksi koskaan. Ihminen ei ole kone.
Minusta sairasloma ei ole ratkaisu mutta sitä ei ole missään nimessä myöskään työpaikan vaihtaminen. Tottakai se työpaikan vaihtaminen päästäisi sinut irti nykyisestä tilanteesta mutta kun pidät periaatteessa työstäsi niin ei siinä ole järkeä.
Näen kaksi vaihtoehtoa tilanteesi ratkaisuun:
1. kollegasi auttavat sinua rutiinitöissä sen aikaa kun sinulla on nämä erikoisen kuormittavat asiakkaat hoidossasi ja/tai
2. joku/jotkut kollegasi ottavat yhden tai useamman näistä kuormittavista asiakkaista omalle vastuulleenSiinä ei ole mitään järkeä, että katsotaan pelkkää asiakkaiden lukumäärää jos osan kanssa selviää 5 minuutissa ja toisen kanssa menee puolikas päivä. Keskustele asiasta esimiehesi kanssa ja mahdollisesti tarvittaessa myös työterveyden. Työterveys ei ole paikka jossa automaattisesti kirjoitetaan vaan sairaslomaa vaan sieltä voidaan myös olla yhteydessä esimieheesi ja palaveerata yhdessä kun koitetaan löytää ratkaisu tilanteeseen.
Yksi asiakas on jo siirretty. Siksi nyt oletetaankin, että jaksan paremmin, mutta perjantai oli niin kova isku, että ei tunnu helpottavan. Lisäksi kun yksi lähtee, niin toisen vaateet kovenevat eli juuri alkuviikosta tuli taas yhden asiakkaan takia viikottain tapahtuvaa lisätyötä. Vaikka se ei ajallisesti ole paljon (ehkä 30-60 minuuttia viikossa), niin sen ajan repiminen ja tapaaminen ja siitä tehtävät raportit vievät aikaa pois monelta muulta pieneltä tehtävältä. Se tässä ongelma onkin, että kaikki ovat pieniä ja nopeita lisätehtäviä, jotka siihen arkirytmiin sujautettuina tekevät vain hommasta mahdottoman!
Olen ehkä nyt pois tolaltani, kun tuo perjantai oli järkky. Meillä oli torstaina osa päivää koulutusta ja minulla oli kolme äärimmäisen vaikeaa asiakastapaamista. Koulutus oli illalla ja pääsin kotiin todella myöhään. Töitä jäi rästiin ja ajattelin, että perjantaina saisin edes osan pikkujutuista tehtyä, mutta en saanut edes palaveriraportointia tehtyä (ja pitäisi tehdä se aina heti) eli nekin edelleen tekemättä.
Tämän viikon piti olla se rankin, mutta kun mietin ensi viikkoa, niin mitään en ole ehtinyt valmistella ja suurin osa rutiinihommista tekemättä.
Tiedän, että näin ei ole aina edes näiden asiakkaiden kanssa. Kohta helpottaa. Mutta juuri nyt se ei lohduta.
Tunnustan, etten oikein keksi ratkaisua tähän. Vaikka esimies suostuisi siihen, että en vähään aikaan hoida tiettyjä asiakkaita, jotta saan rutiinit kuntoon, niin joku toinen työkaverini kärsisi siitä. En halua sitä. Varmasti heille on jo rankkaa kuunnella valitustani. Osa saattaa olla jopa sitä mieltä, että en vain pärjää eli olen epäpätevä. Onneksi esimies ei toistaiseksi ole ollut sitä mieltä.
Jotkin kertomasi asiat sopisivat siihen..
Muut jaksaa saman verran kuin sullakin on hommia. Sun energia menee valittamiseen. Tee asioille jotain äläkä vain vingu surkeuttasi. Jos tuntuu, että pää hajoo, niin mene puhumaan jollekin, niin kuin täällä on neuvottu.
Työ on vain työtä, keino ansaita rahaa sitä oikeaa elämistä varten.
Mulla sama tilanne. Esimies tosin on kettumainen ja jakaa kiitoksia epätasa-arvoisesti. Yhdenvertainen kohtelu ei toteudu. Hänen kanssaan ei voi puhua koska reaktio kaikkeen on puolustus ja hyökkäys. Karttelen. Olen umpikujassa. Olo on paha mutta ei ilmeisesti niin paha että tekisin jotain asialle. Uusia töitä ei löydy. Töitä ei ole liikaa mutta koko ajan niitä lisätään ja uuden oppimista vaaditaan. Palkkaa ei nosteta. en jaksa.
Tuo ei tuosta ainakaan parane.
Sitten saikun aikana työpaikka vaihtoon, etit rauhassa uuden työn ja otat vanhasta loparit kun uusi työ varmistunut.
Mä jouduin 4 kk saikulle vähän samasta syystä, no taustalla oli myös ns työpaikkakiusaamista tavallaan ja mu niskaan kaadettiin hommia joita mun ei olis kuulunut hoitaa, liian vastuullisia tehtäviä yms...
Sain terapeutiltani vielä todistuksen siitä että mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa paranemisen kannalta kuin ottaa loparit ja että tarkoitus ei ole jäädä kotiin vaan mennä heti töihin kun sopiva työ tulee vastaan.
Tämän todistuksen ansiosta ei tullut työkkäristä karenssia vaaan aloin samantien saamaan soviteltua pävärahaa kun sain uuden työn joka oli osa-aikainen.