Lue keskustelun säännöt.
Saako eronnut avioitua uudestaan?
23.03.2012 |
Tämä kysymys lähinnä kristityille, jotka ymmärtää tän problematiikaan. Siis tiedän kyllä ne tulkinnat Paavalin KOrinttolaiskirjeestä ja muista, että uskottomuuden takia saa olla aloitteellinen erossa.
Ja tiedän, että vaimo ei saa muusta syystä jättää miestänsä ja jos ero tulee, ei saisi avioitua miehen eläessä uudelleen.
Haluaisin aina välillä erota, mutta pelkään loppuelämän selibaattia, miten jaksaisin, koska en varmaan uskaltaisi avioitua uudellee, jos se kerran on JUmalan tahdon vastaista....
Kommentit (10)
eli vihkii eronneita. Muista, että Paavali kirjoitti kirjeensä lähes 2000 vuotta sitten. Maailma muuttuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elättekö Jumalan tahdon mukaista avioliittoa? Eli miksi haluat erota?
En halua tai jaksa nyt irvailuposteja RAamatun muuttumisesta tms. koska monissa herätyskristillisissä piireissä lut. puolella ja myös sitten vapaissa suunnissa nämä ovat todellisia kysymyksiä.
Olen avioliitossa, ollut kohta 15 vuotta ja tasaiseen tahtiin parin vuoden välein ehkä enemmän ero on ollut aina välillä mielessä. Käyn nyt perheasiain neuvottelukeskuksessa ja vähän huolestuin kun neuvoja sanoi ekan kerran jälkeen, että minun kannattaa varautua, että nuo keskustelut saavat eroasiat vahvistumaan mielessä... Ollaan käyty myös kaiken maailman avioliittoleireillä, jotka ovat kyllä auttaneet... Mutta huonoina hetkinä ja aikoina aina välillä meinaa usko loppua ja mietin, että vaikka ero olisi huono juttu ja kipeä kaikin puolin, olisiko yhteistuska kuitenkin helpompi kuin vielä monenkymmenen vuoden mahdollinen kituutus, vaikka on meillä hyviäkin hetkiä... Tiedän, että Jumala voi auttaa, mutta emme saa edes yhdessä enää rukoiltua/ hyvä jos yksin joskus, syvällä tavalla emme osaa kohdata, emme ole oikein koskaan osannee, kaikki parisuhteen hooitoasiat ja riitojen sopimiset on minun kontollani, mies suutuspäissään haukkuu ulkonäköäni joka minulle arka paikka jne. On monia juttuja... Mutta tosiaan mietin, että vaikka kirkko antaakin avioitua ja moni muu, mietin ajattelisinko niin koasti aina, että se on tosi paha juttu, jos avioituisin uudelleen (jopa myös silloin, jos mies jättäisi, siitäkään en ole varma mitä kohdat tarkittavat) että en haluaisi mistään hinnasta elää koko loppuelämääni ilman imestä ja läheisyyttä, seksiä jne.
Ajattelen näin.
Omalla kohdalla esimerkiksi, ei ero tule oikeasti kysymykseenkään. Enkä näkisi oikeaksi sitä, että jos ero tulisi, menisin uusiin naimisiin. Ei. Se on mahdottomuus. Elämäni mies on aviomieheni. Teen sen eteen kaiken voitavani, että meidän suhteemme säilyy rakkauden täyteisenä ja yhteisenä yrityksenä. Rukoilen myös siunausta liitollemme. Huonojen aikojen ohi päästyä on helpompi taas uskoa meidän "yritykseen".
On kamalaa jos miehesi haukkuu sinua suutuspäissään. Mutta onneksi on anteeksianto ja asiat voi sopia. Ehkä olet kertonut miehellesi kuinka herkkiä asioita nuo ovat.
Voimia sinulle! Kyllä avioliiton onnistuminen edellyttää molempien täydellistä sitoutumista.
Ainakin meidän kohdalla voitaisiin avioliitosta käyttää myös nimitystä keskustelusuhde. Koska välillä se tuntuu siltä. Vaikeiden asioiden kaivelulta, oman itsensä ja toisen heikkouksien hyväksymiseltä jne. Ei todellakaan helppoa, mutta sen arvoista.
olisi parasta kysyä oman kirkkokuntasi edustajalta.
On ihan tarpeeksi hämmentävää selata läpi maailman uskontojen suhtautumista asiaan, saatikka opetella vaikkapa kristinuskon eri tahojen kantaa.
Kysymys on henkilökohtainen, jos ap olet jonkun yhteisön jäsen, kysy sieltä. Jos et ole hengellisesti sitoutunut tiettyyn yhteisöön, kysy useamman, sinulle läheiseltä taholta tuntuvalta lähteeltä mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kummankin pidä tehdä töitä avioliiton eteen sekä perheen eteen? Siihen ei mielestäni kuulu toisen ulkonäöstä arvosteleminen.
Voisitko ajatella, että miehesi on sinut jo hylännyt, jos/kun ei osaa elää kanssasi tasaveroisessa avioliitossa, jossa on molemminpuolinen kunnoitus ja rakkaus?
pohtia minkä ratkaisun kanssa hän pystyy elämään eikä tehdä miten joku kirkkoisä sanoo. Hänhän voi käskeä jäämään avioliittoon, jossa mies pahoinpitelee, koska vaimon paikka on miehen luona.
olisi parasta kysyä oman kirkkokuntasi edustajalta.
On ihan tarpeeksi hämmentävää selata läpi maailman uskontojen suhtautumista asiaan, saatikka opetella vaikkapa kristinuskon eri tahojen kantaa.
Kysymys on henkilökohtainen, jos ap olet jonkun yhteisön jäsen, kysy sieltä. Jos et ole hengellisesti sitoutunut tiettyyn yhteisöön, kysy useamman, sinulle läheiseltä taholta tuntuvalta lähteeltä mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskeeko tuo käsitys avioerosta minuakin?
Menin naimisiin maistraatissa. Onko jumala yhdistänyt siltikin? Erosin rakkaasta miehestäni vastoinkäymistemme kasvettua ylivoimaisen suuriksi ja jatkuttua vuodesta toiseen. Yhdyinkö mieheni kanssa yhdeksi lihaksi, jos en kertaakaan saanut orgasmia hänen kanssaan, mutta koin henkistä läheisyyttä ja rakastin aivan valtavasti ja jopa erosinkin rakkaudesta häneen? Seksi oli fyysisesti täydellistä, mieheni oli komea, mutta hän ei suhtautunut minuun tasa-arvoisena kumppanina, eikä huolehtinut asioistaan niinkuin aikuiset tekevät, joten en halunnut tai kyennyt täysin antautumaan hänelle. Ap, väitätkö aina ulkopuolisille, että sinulla on ollut hyvä avioliitto? En jaksa, kun joku kokee olemvansa riittämätän ja ruma. Minua on sentään rakastettu. Olen siitä varma.
väliä?
Tehdään kuten itselle hyvältä tuntuu.
Vittuun kaikki ikivanhat opukset...
Saako silloin avioitua uudelleen?