Lue keskustelun säännöt.
Kauan kestää suru?
21.03.2012 |
Olen muuttamassa miehestä erilleen. Mulla on oma asunto jo vuokrattuna. Lähtö tuntuu tosi vaikealta ja turhalta. Minusta kaikki jäi kesken ja ongelmat olisi voitu voittaa. Olen yhä rakastunut.
En yksinään voi kantaa tätä suhdetta näiden vaikeuksien yli, miehelläni ei ole voima tehdä omaa osuuttansa.
Mistä saan voimia? Alkaako parempi kausi vasta, kun koen romahtavani ja luovun kaikesta toivosta.
Kommentit (8)
mutta halusin kertoa että olen samanlaisessa tilanteessa. Juuri eroamassa, vastentahtoani. Minusta ongelmamme olisivat olleet selvitettävissä, mutta hän ei ole kiinnostunut...
Minulla auttoi ns. varasuunnitelmien tekeminen. Mieti mitä asioita menetät erossa ja miten voisit ne korvata. Esim. itse olisin halunnut pysyä yhdessä jotta perustaisimme perheen. Nyt olen suunnitellut "varasuunnitelman" sen varalle miten saan perheen perustettua ilman miestäni...
Elättelen toivoa, että etäisyys toisikin meidät takaisin yhteen. Kait niinkin on joskus käynyt?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitelman lisäksi, hanki ammattiapua jos siltä tuntuu. Ammattiauttajan kanssa keskusteleminen voi olla erittäin hyvä juttu tuossa tilanteessa.
Kyllä nuo taitaa olle melkoisen tapauskohtaisia. Itsellä tuo kesti aikalailla 3kk. Ei se suru siitä minnekään kadonnut mutta sen kanssa oppi elämään. Minulle tosin tuli täydellinen romahdus, eikä toivoa edes ollut. Mies nimittäin oli kyllästynyt elämään minun kanssani ja uusi nainen oli jo valmiina.
Minä olin rakastunut.
Mutta sitä kun ihminen osaisi olla murehtimatta huomisesta. Luottaisi vain siihen että asiat järjestyy niin melkoisen helpolla sitä pääsisi.
Jos uudestaan pääsisin tuohon hetkeen niin hankkisin itselleni harrastuksen, alkaisin tekemään asioita enemmän itselleni. Nauttisin siitä yksiolosta nimittäin ei tuota kestänyt kuin 6kk ja sain asiat järjestykseen. (Mies tajusi mitä oli menettänyt ja halusi korjata virheensä) Asuin kuitenkin vielä seuraavat puolivuotta yksin ja aloitimme suhteen tavallaan alusta, ei muutettu yhteen heti vaan käytiin toisella kylässä kun siltä tuntui. Otin todella paljon etäisyyttä.
Mutta nyt sitä ei pääse toisesta eroon kulumallakaan eikä saa hetkeäkään olla yksin. Kyllä sitä on ollut tyhmä kun ei ole osannut nauttia siitä yksinolosta silloin kun siihen oli mahdollisuus.
Mutta toivotan todellakin voimia sinne. Yritä laittaa ne aivot narikkaan ja ala harrastamaan jotain. Kuntonyrkkeily on aika hyvä tapa purkaa hermojaan. Asiat järjestyy aivan varmasti, uskoipa siihen tai ei.
Käytännön asiat kyllä hoituu. Se tulevaisuus, mitä hänen kanssaan halusin, ei tunnu kenenkään muun kanssa mielekkäältä. En osaa ajatella ketään toista lasteni isäksi.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lähdet jos et haluaisi?
Miehellä on omat ongelmansa ja todella vaikea olla. Hän ei jaksa yrittää. Meidän välimme on tulehtuneet eikä yhteistä eloa ole ollut moneen viikkoon.
Toivon, että etäisyys saisi tilanteen rauhoittumaan ja meidät näkemään metsän puilta.
Niin sen kuuluukin olla ettei heti tee mieli uuden kelkkaan hypätä. Joskus voi käydä niinkin, että palataan yhteen kun ensin on erottu. ja varmaan on tärkeä osa prosessi että saa pitää sen toiveen oljenkortenaan. Ellette yhteen palaa, alkaa oljenkorsi pikkuhiljaa menettää merkitystään. Alat luultavasti ajattelemaan että parempi näin. mies menettää hohtoaan silmissäsi niinsanotusti. Jonain päivänä huomaat että oletkin valmis uusiin kuvioihin. Ja p.s. ei sitä miestä ihan välttämättä tarvita perheenperustamiseen. "hätätapauksessa" sen voi tehdä yksinkin. Tsemppiä! ja muista avautua kavereille. Yksin hautomalla asiat tuntuu liian synkiltä...
mutta halusin kertoa että olen samanlaisessa tilanteessa. Juuri eroamassa, vastentahtoani. Minusta ongelmamme olisivat olleet selvitettävissä, mutta hän ei ole kiinnostunut...
Minulla auttoi ns. varasuunnitelmien tekeminen. Mieti mitä asioita menetät erossa ja miten voisit ne korvata. Esim. itse olisin halunnut pysyä yhdessä jotta perustaisimme perheen. Nyt olen suunnitellut "varasuunnitelman" sen varalle miten saan perheen perustettua ilman miestäni...