Lue keskustelun säännöt.
Oon järkyttynyt, synnyttäneiden ryhmässämme lähes kaikki jättävät ehkäisemättä
21.03.2012 |
Meillä on siin ryhmä, jossa kaikilla laskettu aika oli tammikuussa. Tuli puhetta ehkäisystä, olin ainut joka stressasi mitä vaihtoehtoa sitä alkais käyttämään, pillerii, kierukkaa, kapselii jne. Suurin osa sanoi että toinen tai kolmas lapsi saa tulla jos on tullakseen, pienellä osalla oli jo lapsiluku täys ja piuhat katkaistu / menossa katkaisuun...
Mulla on ensimmäinen lapsi ja ei tulis pieneen mieleenkään alkaa toista edes suunnittelemaan. Ei sillä, lapsi on todella ihana ja todella "helppo" ollut tähän asti... haluan kuitenkin pitää häntä ainokaisena ainakin pari vuotta, mutta miehen kanssa puhuttiin jopa 4-5 vuodesta... Nauttia tästä vauva-ajasta ja antaa vauvamme nauttia olostaan meidän silmäteränämme ja ainokaisenamme. Olen oikeasti järkyttynyt. Tai sitten olen vain niin mukavuudenhaluinen (ja itsekäs!!) että nautin myös tästä omasta ajasta kun vauva nukkuu ja itse juon kahvikupposen ja datailen av:llä..
Kuinkakohan moni tuostakin ryhmästä tulee tänne vuoden kuluttua kitisemään että voi voi kun on rankkaa?
Anteeks, toi vika lause meni vähän yli, mutta ymmärtänätte pointin? Olenko yksin ajatusteni kanssa???
Kommentit (43)
On liian helppoa jäädä veronmaksajien elätiksi kun sopivasti kakaroita tehtailee.
Mulla kaikki lapset alle 4 vuoden, hoidin kotona ja sitten menin töihin.
Jos olisi ollut esim. kolmen vuoden ikäerot, niin tosiaankin olisin "maannut kotona" sen 9 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut 4 lasta ja väliä tullut kullekkin noin 4 vuotta. Onneksi en jäänyt odottelemaan.
7 vuodessa, toivottuja.
Enkä ole koskaan valittanut elämääni. Ihanaa tamä on: nytkin 3 nukkuu päiväunia ja isommat koululla. Juon kahvía ja syön lapsien kanssa leipomaa pullaa.
Mutta tee sinä seuraava lapsi 5 vuoden päästä jos siltä tuntuu.
Haluan päästä helpolla Ja teen siksi lapset niin peräkkäin kun on tullakseen. Seuraa toisistaan, ei jää vauvatavarat tai muutkaan pölyttymään seuraavaa odotellessa, vaatteet, pyörät yms. eteenpäin seuraavalle ja ei tarvitse odotella 5 vuotta seuraavaa murrosikää kun hoitelee kaikki kerralla :D
Minusta kyllä olisi ollut jotakin aivan muuta kuin helppoa olla raskaana samalla, kun valvoin vauvan kanssa. Tai hoitaa uutta vauvaa, kun edellinen puree jokaikisen paikan rikki ja kiipeilee ja yrittää taitaa niskansa. Nytkin jo on jouduttu poistamaan keittiöstä tuolit, kun niiden kanssa kaatuiltiin. Ja on vieläpä aika varovainen lapsi ja ihan toista maata kuin enemmistö tuntemistani samanikäisistä.
Minulle on siis ykshailee, miten muut tekevät. En kuitenkaan itse tekisi toista hetiperään.
olisin voinut tehdä toisen heti perään, mutta onneks mies ei suostunut :)
Lopulta suostui toiseen lapseen, ja ikäeroksi tuli yli 6 vuotta.
Lapset ovat nyt 2 ja 8 vuotta ja leikkivät keskenään, ja myös tappelevat. Normaali sisaruspari siis :)
Minusta oli ihanaa olla vain sen yhden äiti niinkin pitkään. En kokenut sitä mitenkään rasituksena, että seuraava vauva-aika tuli niin pitkän ajan päästä, päinvastoin.
Musta sisarussuhteissa yks tärkeimmistä asioista on se, että sisaruksen ovat ystäviä keskenään aikuisina. Ja siihenhän me vanhemmat emme voi aina vaikuttaa.
En koskaan osannut ajatella, että tekisin toisen lapsen, että siitä olisi sitten seuraa esikoiselle. Kavereita on riittänyt muutenkin. Eri asia sitten joillakin, jotka asuvat jossain jossa leikkikamut on pitkien välimatkojen takana.
Halusin toisen lapsen, koska lapset ovat kivoja.
Esikko oli ns. helppo lapsi. Tämä toinen ei niinkään. Näin jälkikäteen voin sanoa, että vauvavuosi oli rankaa, lähinnä yöheräilyjen vuoksi. En osaa sanoa kuinka rankkaa olisi ollut, jos olisi ollut toinenkin pieni hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdin myös olla kaksi vuotta töissä tuossa välissä, mikä piristi kummasti ja sen parin vuoden jälkeen olikin taas ihana jäädä äitiyslomalle!
[/quote]
kaksivuotiasta hoitoon. Toisaalta olisi ollut aika tylsää olla kotona _yhden_ kaksivuotiaan kanssa, minulla on sellaiseen aivan liikaa energiaa. Siispä meillä onkin kolme lasta, joista vanhin on 5 ja nuorin 2. Ei ole todellakaan ollut tylsää, mutta ei kyllä mitenkään erikoisen raskastakaan.
Ja kyllä, minäkin kuulun joukkoon 30+ eka lapsi. Mies halusi useamman lapsen, minä taas en halunnut niitä enää 4-kymppisenä kantaa, synnyttää ja hoitaa. Siksikin meillä näin. Nyt meillä on hyvä tiimi koossa, tuskin enää tulee enempää (en mene vannomaan kyllä...). Ja lapset hoidan edelleen kotona, mutta teen freelancetöitä siinä samalla. Kuten olen tehnyt tähänkin asti jokaisen vauvan kohdalla.
Eiköhän kaikkien kannata tehdä niinkuin itselle (siis perheelle) sopii, eikä niinkin on "muotia" tai mitä naapuri parhaimpana pitää. Ei siis myöskään venyttää ikäeroja, ettei kukaan pääsisi sanomaan miten väsynyt on, kun piti putkeen tehdä lapset.
kaksi ekaa lausetta lainattuna, laatikko jäi pois :)
Lisättäköön vielä, että meillä kyllä käytettiin ehkäisyä, ja lapsi sai tulla sitten kun meille sopi. Onneksi aina tulikin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä kuherruskuukausi uuden elämänvaiheen kanssa menossa. Vauvavuosihan voi oikeasti olla aika helppo, jos on hyvin nukkuva, hyvin syövä käärö, jota kuskata milloin mihinkin keskustelupiiriin tai mammajoogaan oman tahtinsa mukaisesti. TOista on sitten kun nukutaan enää yhdet päiväunet ja loppu päivä kontataan ja kiipeillään, poetaan eroahdistusta, omaa tahtoa alkaa löytyä jne. Siinä menossa onkin sitten mukavaa kun on uusi tissitakiainen jo roikkumassa mukana.
kun vauva oli 6kk halusin toisen ihan heti. Kahden kuukauden kuluttua oli toinen ääni kellossa :). Raskaaksi tulin uudestaan kun esikoinen oli 1v 4kk.
ja vielä kuherruskuukausi uuden elämänvaiheen kanssa menossa. Vauvavuosihan voi oikeasti olla aika helppo, jos on hyvin nukkuva, hyvin syövä käärö, jota kuskata milloin mihinkin keskustelupiiriin tai mammajoogaan oman tahtinsa mukaisesti. TOista on sitten kun nukutaan enää yhdet päiväunet ja loppu päivä kontataan ja kiipeillään, poetaan eroahdistusta, omaa tahtoa alkaa löytyä jne. Siinä menossa onkin sitten mukavaa kun on uusi tissitakiainen jo roikkumassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on muotia saada lapset pienellä ikäerolla. Varmasti taustalla on myös se, että samaa äitiysrahaa saa kuin ekasta jos ikäero alle 3v ja ollut kotona putkeen... Ei tule niin kalliiksi jos toinen vauva syntyy heti eikä vasta 3v päästä (jolloin kotihoidontukiaika olisi aika pitkä). Lisäksi se, että synnyttäjät on usein 30+ eikä halua ihan vanhoilla päivillään enää lapsia tehdä.
Mutta muotia, muotia... Onhan se söpöä kaksi pikkuista rattaissa vierekkäin.
Olihan noita lapsia pienellä ikäerolla omassakin ikäluokassa hoidossa ja koulussa aikoinaan.
Itselläni on 1v2kk nuorempi sisko ja on parasta mitä tiedän!
En tajua sitäkään ettei ikinä saisi valittaa. Ihmiset valittavat eri valinnoistaan kaiken aikaa, töistään, autostaan, kotitöistään, vanhemmistaan, ukostaan, miksei myös lastenhoidosta saisi silloin tällöin valittaa.
Enkä koe että tämä 15kk ja 2v9kk:n ikäisten kanssa nyt mitenkään erityisen rankkaa olisi, välillä väsyttää eikä tiedä kumpaa hoitaisi ensin, mutta se on vain elämää.
Tunnut sitäpaitsi tietävän, mitä tarvitset pysyäksesi henkisesti hyvässä kunnossa, ja se on lapsesikin edun mukaista, aivan ehdottomasti.
Viimeinen lauseesi on toki ikävähkö, mutta saatat olla hyvinkin oikeassa. Tunnut tietävän, mitä haluat ja hyvä niin, kaikki eivät ole yhtä onnellsessa asemassa. Ihanaa kevättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä kuherruskuukausi uuden elämänvaiheen kanssa menossa. Vauvavuosihan voi oikeasti olla aika helppo, jos on hyvin nukkuva, hyvin syövä käärö, jota kuskata milloin mihinkin keskustelupiiriin tai mammajoogaan oman tahtinsa mukaisesti. TOista on sitten kun nukutaan enää yhdet päiväunet ja loppu päivä kontataan ja kiipeillään, poetaan eroahdistusta, omaa tahtoa alkaa löytyä jne. Siinä menossa onkin sitten mukavaa kun on uusi tissitakiainen jo roikkumassa mukana.
Sääli, että monet tajuvat sen vasta liian myöhään. Minä, jolla esikoinenkin on vasta tuloillaan, olen kyllä iloinen, että luin tämän teorian. Koetan muistaa sen, jos olen hormooneineni ajautumassa tuohon suuntaan...
koe ja tunne asioita niin kuin sinä. Jokaisen raskaudesta palautuminenkin on yksilöllistä.
Samaa olen ihmetellyt omassa tuttavapiirissäni. Tosi moni kertoo ettei käytä ehkäisyä ollenkaan synnytyksen jälkeen, heti perään vaan toinen.
Musta olisi ihan hirveää olla raskaana kun kroppa ei olisi vielä edellisestäkään synnytyksestä palautunut, pitäisi sekä imettää että olla raskaana samaan aikaan, paikat vielä kunnolla palautumatta ja mielialat vielä edellisen raskauden ja synnytyksen jäljiltä sekaisin.
Kun periaatteessahan se voi olla mahdollista tulla raskaaksi vaikka kun vauva on vasta 1 kk. Kaikilla ei onnistu, muttei voi etukäteen tietää miten omalla kohdalla.
Kyllä mä sen ekat 4-6 kk VÄHINTÄÄN käyttäisin ehkäisyä.
Mulla esim. alkoi menkat jo 1 kk päästä synnytyksestä, joten olisi periaatteessa kait voinut raskaaksi tullakin jo. Olisi kyllä ollut kamalaa niin pian perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä olekaan enää pelkkä vaunuissa köllöttelevä, harmiton otus, joka syö ja nukkuu. siinä vaiheessa kun on toinen jo tulossa niin voi vähän hirvittää, vaikka tokihan siitäkin voi selvitä.
1v 4kk. Häntä kadutti, että meni tekemään toisen niin nopeasti. Kamala rumba kuulemma. Ikääkin kaverilla on vasta 24 vuotta, joten olisi helposti voinut odotella vielä vuoden tai toisenkin.
eikä olekaan enää pelkkä vaunuissa köllöttelevä, harmiton otus, joka syö ja nukkuu. siinä vaiheessa kun on toinen jo tulossa niin voi vähän hirvittää, vaikka tokihan siitäkin voi selvitä.
ei se nyt mitään kauheeta ole. Kumpikin saa olla ihan omia ykislöitään. Ja nyt kun ovat isompia heistä on todella paljon seuraa toisilleen esim. lomamatkoilla touhuavat keskenään ja kun muutimme ulkomaille asumaan alussa ennen kuin tutustuivat muihin leikivät tiivisti yhdessä. Ei pieni ikäero ole mikään kauhistus.
samoin kuin sä (ton esikoisesta nauttimisen ja mukavuudenhaluisuuden), ap, mutta voihan muut kokea toisin, eikö? Ei kaikki ole yhtä mukavuudenhaluisia tai tarvitse pitkää sopeutumisaikaa uuteen tilanteeseen (mä tarvitsin).
Järkyttävänä pitäisin sitä, jos ihmiset selittäisivät että "emme halua toista lasta, mutta emme nyt käytä mitään ehkäisyä kun kyllähän se imetys riittää" tms. itse asiassa luulin ketjua avatessani, että tästä olisi kyse.
pienillä ikäeroilla (1.5v). Ei ehkäisty.
Mielestäni tuo on ihmisestä itsestään kiinni miten haluaa tehdä. Moni äiti osaa ja ennenkaikkea nauttii siitä lasten kanssa kotona olemisesta. Meillä näiden kahden kanssa on todella helppoa ollut ja nyt kun nuorempikin kohta 1.5v, noista on ihan tosissaan leikkikaveria ja seuraa toisistaan.
Ajattelen asiaa näiden kahden kohdalla että "Jos jotakin olen oikein osannut tehdä niin tämän pienen ikäeron."
Mutta nyt kolmannen kohdalla vähän huolehdin siitä miten pääsen kulkemaan niin että pääsen tuon 3-vuotiaan kanssa käymään kerhoissa ja jossakin "harrastuksissa" ihan vain kahdestaan. Tämäkin toki on täysin järjestelykysymys ja onnistuu varmasti, varsinkin kun meillä on sen verran suuri tukiverkosto.
Olen sen verran perhekeskeisestä suvusta että meillä lastenhoitoon osallisuu myös isovanhemmat ja minun sisarukset. Jos tulee jotain tällaisia harrastus- , kulkemis- tai lastenhoito-ongelmia, saan aina jonkun.
Eniten koen raskaakse tämän raskausajan ja pahoinvoinnin. Tästä kun selvien en valita mistään, ainakaan hetkeen.
Niin ja tästä kitisemisestä; Minä puran monestikin lapsiperhearjen haastavuutta, ongelmia tai aikuisen seuran puuttumista. (Tosin en täällä vaan muiden tuttavien kanssa jotka samassa elämäntilanteessa, kitistään yhdessä, se on jonkinlaista terapiaa) Ei se silti tarkoita sitä että olisin kyllästynyt tähän. Valitsen tämän mielellään ja nautin nyt lasten kanssa olemisesta ja siitä ettei tarvitse ressata mistään työasioista. En koe ettei aikani riittäisi kaikille, tykkään kun on vilinää ja vilskettä.
Niin ja meillä mies osallistuu vähintäänkin yhtäpaljon kuin minäkin. Muuten en jaksaisi.
eiköhän jokainen kuitenkin suhteellisen harkitusti näitä päätöksiä tee. Me päätettiin jo ennen ensimmäisen lapsen yritystä, että haluttaisiin vähintään kolme lasta, luultavasti neljä, ja sne jälkeen pitäisi sitten miettiä, josko lisää. Ja silloin jo päätettiin, että seuraava saa tulla heti kun on tulossa. Niinkin lähellä kuin veljeni perheessä kaksi vanhinta lasta on 1 v. 4 kk ikäerolla niin, että äiti tuli raskaaksi imettämisestä huolimatta ennen ensimmäisiä kuukautisia, joten riskit oli tiedossa. Esikoisen jälkeen näki miten oma kroppa toimi, heti kun lopetin imetyksen n. kuukauden päästä siitä tuli kuukautiset ja tuliko niitä yhdet vai kahdet ja sitten olin raskaana. Sopi meille hyvin, ikäeroksi tuli 1 v 8 kk. Seuraavan kohdalla sama ikäero, koska se oli loistava ja halusin lopettaa imetyksen samaan aikaan kuin esikoisen kanssa. Kolmannen imetyksen jälkeen tulikin kaksi ihan alkuraskauden keskenmenoa joten kolmanneksi ikäeroksi tuli 2 v 1 kk. En usko koskaan valittaneeni, ennemminkin ihmetellyt niitä, jotka valittaa, kun lapsi herää yössä jopa 3 kertaa, kun meillä on nukuttu paljon huonommin enkä ole pitänyt sitä erityisen vaikeana. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuumme ja olemme pärjänneet todella hyvin - vaikkei näitä asioita voikaan suunnitella, niin meillä on mennyt kaikki toiveiden mukaan.
että nyt kun lapset ovat 6- ja 2-vuotiaat, he leikkivät paljon yhdessä, isosisko on ylpeä kun saa opettaa pikkusiskolle tyttöjen juttuja jne. Joten seuraa heistä on toisilleen, ikäerosta huolimatta.
21