Lue keskustelun säännöt.
Oon järkyttynyt, synnyttäneiden ryhmässämme lähes kaikki jättävät ehkäisemättä
21.03.2012 |
Meillä on siin ryhmä, jossa kaikilla laskettu aika oli tammikuussa. Tuli puhetta ehkäisystä, olin ainut joka stressasi mitä vaihtoehtoa sitä alkais käyttämään, pillerii, kierukkaa, kapselii jne. Suurin osa sanoi että toinen tai kolmas lapsi saa tulla jos on tullakseen, pienellä osalla oli jo lapsiluku täys ja piuhat katkaistu / menossa katkaisuun...
Mulla on ensimmäinen lapsi ja ei tulis pieneen mieleenkään alkaa toista edes suunnittelemaan. Ei sillä, lapsi on todella ihana ja todella "helppo" ollut tähän asti... haluan kuitenkin pitää häntä ainokaisena ainakin pari vuotta, mutta miehen kanssa puhuttiin jopa 4-5 vuodesta... Nauttia tästä vauva-ajasta ja antaa vauvamme nauttia olostaan meidän silmäteränämme ja ainokaisenamme. Olen oikeasti järkyttynyt. Tai sitten olen vain niin mukavuudenhaluinen (ja itsekäs!!) että nautin myös tästä omasta ajasta kun vauva nukkuu ja itse juon kahvikupposen ja datailen av:llä..
Kuinkakohan moni tuostakin ryhmästä tulee tänne vuoden kuluttua kitisemään että voi voi kun on rankkaa?
Anteeks, toi vika lause meni vähän yli, mutta ymmärtänätte pointin? Olenko yksin ajatusteni kanssa???
Kommentit (43)
terkka ehdotti sterilisaatiota, nyt kun tuli perhe kerta heitolla, kaksoset tyttö ja poika. antakaa te ihmisten lisääntyä omassa tahdissaan, ei kuulu teille ollenkaan muiden elämät ja perheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olimme saaneet esikoisen, päätimme, että mitään ehkäisyä ei käytetä. Saimme kolme lasta runsaassa kolmessa vuodessa ja sitten mies meni steriloitavaksi.
Syitä tähän oli mm. ikämme (olimme yli 30v. kumpikin), halu hoitaa lapset itse kotona olematta silti pois työstä 10 vuotta sekä tietysti oli mukavaa, että lapsilla oli ja on vieläkin seuraa toisistaan. Myös tavaroiden kierrätys oli helppoa.
Itse en ollut väsynyt, mutta mulla olikin mies täyspainoisesti mukana perheen arjessa.
..No palataan vähän taaksepäin, eli meillä kolme lasta joilla 2,5 v ikäerot, eli ei mitenkään älyttömän pienet.
Mutta kyllä mä jälkikäteen olen miettinyt välillä, että aika uhkarohkeaa on laittaa koko perhe niin koville. Me tosin vielä rakennettiin siinä talokin, oikeasti omin käsin.
Sitä kun ei koskaan voi tietää, tuleeko niiden kahden ensimmäisen perään monikot ( lähipiirissä 3 tapausta, ei ole mennyt kovin mukavasti), saati pahempi vaihtoehto, syntyy sairas lapsi, joka vie vanhempien huomion pidemmäksi aikaa. Tuollaisen tilanteen kanssa pärjää paljon paremmin, jos edelliset lapset ovat vähän isompia.
Itse koen tämän lapsiarjen varsinaisesti raskaaksi vasta nyt, kun esikoinen on jo kohta 9v., ja kaikilla lapsilla alkaa olla harrastuksia. Tiedän, että kaikki eivät annan lastensa harrastaa, itse tahdon lasten voivan elää siten, että heidän ei tarvitse kärsiä äitinsä vauvavillityksestä. Eli saavat harrastaa sen minkä tykkäävät, ja me vanhemmat tässä kohtaa joustetaan.
Itse olen ajatellut, että jos meille vielä tulee lapsi, niin vasta sitten kun kuopus menee kouluun.
Ja nämä ovat siis vain omia mietteitäni kun olen tätä elämää elänyt ja läheisten elämää ja elämänkohtaloita seuraillut.
Kun neuvolantäti jälkitarkastuksessa kysyi, että ollaanko ajateltu toista lasta, pudotin alaleukani hämmästyksestä. Olin yhä kipeä ja traumatisoitunut ensimmäisestä synnytyksestä, olin todella, todella univelkainen huonosti nukkuvan vauvan valvomisten vuoksi ja muistin vielä paremmin kuin hyvin sen järkyn pahoinvoinnin, närästykset ja harjoitussupistukset raskausajalta. Koko ajatus toisesta lapsesta tuntui aivan absurdilta!
Nyt lapsi on puolitoista vuotias, enkä edelleenkään ole valmis toiseen lapseen. Olen kyllä alkanut hieman lämmetä ajatukselle, mutta käytännössä alamme yrityksen todennäköisesti aikaisintaan vajaan vuoden päästä, jos silloinkaan. Olishan se ihana tietysti saada lapset lyhyellä ikäerolla, mutta itse en ole sellainen ihminen, että tämän jaksaisin. Ei ole voimavaroja, eikä todellista halua, vaikka ajatuksen tasolla kaksi pienokaista tuntuukin ihanalta.
Kaikki me ollaan erilaisia ja kaikkien meidän raskaudet ja synnytykset on erilaisia.