mä en ikinä löydä onneani...

on nimittäin lähempänä kuin luuletkaan.

ja tuomittu tyhmyyteen.

joten luovutin muutama vuosi sitten.

Eikä haikaile koko ajan muuta.



Jos on kyse parisuhteesta, niin minua ärsyttää miten sinkut eivät tajua että parisuhteessakin on arki ja omat ongelmat, joita ei sinkkuna taas ole. Eli puolensa ja puolensa. =)

joka tekee sinut onnelliseksi...otathan huomioon että se on aikamoinen turn off miehille. Kuka haluaisi rinnalleen ripustautuvan ihmisen, joka ei kanna vastuuta omasta onnellisuudestaan?

mutta kyllähän täälläkin saa lukea kuinka rakkaus tms tekee onnelliseksi. Olen kiitollinen siitä mitä on mutta se ei auta kaipuuseen mitään.



ap

eli odotet rakkauden tekevän sinut onnelliseksi. Kun minä lakkasin etsimästä, rakkaus juoksi minua päin bussipysäkillä.

eli odotet rakkauden tekevän sinut onnelliseksi. Kun minä lakkasin etsimästä, rakkaus juoksi minua päin bussipysäkillä.

TÄLLÄISIÄ LISÄÄ NYT ROMANTIIKAN NÄLKÄISELLE AP:LLE.

Itse varmaan oisin juossut karkuun siinä tilanteessa enkä tajunnut onneani.

ap

tai sen puutteesta? Miten muuten koet elämäsi, oletko tyytyväinen niihin puitteisiin, jotka sinulla on?



Kun itse erosin pitkästä liitosta, koin tietysti välillä epätoivon tunteita, että noni, oliko se nyt ainoa mitä maailmalla on mulle tarjota, löydänkö enää miestä kehen voin rakastua ja diipa daapa. Olen siis tosi heikko ihastumaan, ja kävinkin paljon treffeillä mutta kyllä mä vanhanaikaisesti odotan jonkunlaista "kolahdusta", enkä lähde tapailemaan jotakuta vain siksi, että pitäisi. Toisaalta näin tämän aina voimavaranani: kun (!) sitten kohtaan sen, kuka kolahtaa, niin minä tyttö se olenkin ihan vapailla markkinoilla ryhtyä suin päin suhteeseen! =)



Mutta ensin piti käsitellä se vanha suhde alta pois ja oikeasti opetella olemaan onnellinen yksin. Nauttia niistä yksinäisistä aamuista, vapaasta ajasta tehdä mitä haluan. Koko ajan tietysti tiedostin, että kaikki se olisi vielä ihanampaa jonkun rakkaan ihmisen kanssa, mutta ei niissä yksinkään mitään vikaa ole. En siis _tarvinnut_ ketään, minä vain halusin. Vissi ero... =)



Kun olin siinä onnen tilassa, aloin odottaa seikkailua. Mulla oli joka hetki sellainen kutkuttava jännitys, jotain ihanaa voi tapahtua mulle juuri tänään. En jätä menemättä tilaisuuksiin ja tapahtumiin, koska sen ihanan tapahtumisen mahdollisuus kasvaa huomattavasti sen sijaan, että venailisin sitä kotona. Koin enemmän ja vähemmän mukavia seikkailuja, uusia ihmisiä, bändejä, harrastuksia - kaikki ne antoivat mulle JOTAIN, vaikka miestä ei löytynytkään (enkä mä nyt pelkästään miestä ollutkaan hakemassa, vaan sitä jotain mielekästä sisältöä ja uusia tuulia). Koskaan en menettänyt toivoani, koska en halunnut tehdä sitä. Jotain tapahtuu, jos ei tänään, tällä viikolla, tänä vuonna, niin joskus. Kuulostaa varmaan valtavan naiivilta, mutta mä uskon niin paljon positiiviseen energiaan, joka vetää puoleensa positiivista energiaa!



Ja niin siinä kävi. Ihan tavallinen illanvietto ystävän kanssa, ilta jolta ei odotettu sen kummempaa kuin sitä jotain ihanaa tapahtuvaksi - no se tapahtui. Kolme vuotta yksin oloa, nyt kolme vuotta ihanaa parisuhdetta. Kyllä kannatti odottaa, mitä siitä olisi tullut jos olisin luovuttanut ja jäänyt kotiin, en ainakaan olisi tätä rakasta ihmistä koskaan tavannut! =)



Onnea ja iloa kevääseen. Etsi, älä luovuta.

Onni on sun korvien välissä.

Niin käy aika monelle kun on vähän sinisilmäinen ja vietävissä.

Olin yli kolkyt, juolupäivänä palelevin sormin hyppäsin junaan menossa tyhjään kotiin. Olin jo luopunut ajatuksesta perheestä. Ravintolavaunussa sitten tapasin kivan jampan ja se olikin sit menoa.



Siitä on nyt 5 vuotta. Meillä on kiva koti ja ihanat lapset ;).



Niin että kyllä se elämä saattaa yllättää.

Minä jotenkin aina odotin että kunhan elän tavallista elämääni niin se oma mies löytyy kohdalle ihan itsestään ja sitten mennään naimisiin, saadaan lapsia jne. Mutta minulle sitä ei sitten koskaan vaan löytynyt. Osaan totisesti olla yksin, kun olen jo 38-vuotias enkä ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa, pari kertaa seurustellut jonkin aikaa kyllä. Ei elämäni myöskään silkkaa kärsimystä ole yksinäisyyteni takia mutta kyllä toivon että sen olisi saanut elämänkumppanin kanssa jakaa. Enää en kyllä jaksa ketään etsiä, kun olen läski, ryppyinen ja harmaa ruma ämmänharakka jo, kukapa minut huolisi.