Miten ihmiset uskaltavat tehdä lapsia niin nopeasti?

Puolen vuoden päästä tapaamisesta olin jo raskaana ja ihan harkitusti. Päätimme, että lapsi saa tulla jne...

Saimme siihen samaan syssyyn toivotusti muutaman lapsen lisääkin ja elimme härdellielämää suhteemme alkuajan. Lapset ovat nyt toisesta päästä lähdössä maailmalle ja olemme nyt joskus siunailleet, että aika hulluja me oltiin. Onneksi uskallettiin olla niin hulluja :)

Elämä on ollut ihanaa. Mutta en suosittele koskaan toisille, sillä meillä oli hyvä tuuri kun kumpikin sattui olemaan vastuuntuntoinen ja perhesidonnainen ihminen. Puolen vuoden tuntemisen perusteella ei voi toisesta sanoa mitään. Olisihan sitä toinen saattanut olla vaikka millainen kusipää.

Eikö moni todella tiedä pikkulapsiajan olevan rankkaa? Että olisi hyvä tuntea se kumppani vaikeinakin aikoina ja jaksaa katsella sitä naamaa vaikkei aina olisi niin hyvä päivä. Miten tällaisen voi tietää jos on vielä rakkauden ensihuumassa?

Nykyään tuntuu olevan taas joku trendi tehdä lapset todella nopeasti seurustelun alettua. Monelle raskaus tulee "yllätyksenä", eli onko ehkäisy siis vain unohtunut ja lapsi päätetään pitää.

Harmittaa, että niin monet eroaa lapsen ollessa 1-2 -vuotias. Useammin varmaan ne, jotka eivät ole kovin kauaa ehtineet olla kaksinkaan.