Miten ihmiset uskaltavat tehdä lapsia niin nopeasti?
Eikö moni todella tiedä pikkulapsiajan olevan rankkaa? Että olisi hyvä tuntea se kumppani vaikeinakin aikoina ja jaksaa katsella sitä naamaa vaikkei aina olisi niin hyvä päivä. Miten tällaisen voi tietää jos on vielä rakkauden ensihuumassa?
Nykyään tuntuu olevan taas joku trendi tehdä lapset todella nopeasti seurustelun alettua. Monelle raskaus tulee "yllätyksenä", eli onko ehkäisy siis vain unohtunut ja lapsi päätetään pitää.
Harmittaa, että niin monet eroaa lapsen ollessa 1-2 -vuotias. Useammin varmaan ne, jotka eivät ole kovin kauaa ehtineet olla kaksinkaan.
Kommentit (61)
Lisäksi ihmetyttää se, kun kysyy naimisiinmenosta (sellaisilta joilla on jo lapsia) niin sanotaan vähän silleen ettei olla ihan varmoja halutaanko sitoutua niin vakavasti.. wtf?? kyllä mun mielestä pitäis olla valmiita oleen loppuelämä yhdessä ennen ku aletaan lapsia tekeen.
onko tuossa ongelmaa. Tuntuu, että usein ongelma pikemminkin siinä, että lasten hankintaa siirretään liian kauas.
Lisäksi ihmetyttää se, kun kysyy naimisiinmenosta (sellaisilta joilla on jo lapsia) niin sanotaan vähän silleen ettei olla ihan varmoja halutaanko sitoutua niin vakavasti.. wtf?? kyllä mun mielestä pitäis olla valmiita oleen loppuelämä yhdessä ennen ku aletaan lapsia tekeen.
Eivät kaikki ole riippuvaisia toisista ja laske onneaan puolison varaan. Hyvin harva pari on loppuelämän yhdessä, oli lapsia tai ei.
ei siinä ole mitään tiettyä kaavaa millainen liitto kstää
Kyllä se vaan niin on, että vaikka olis ollut 20 v yhdessä, lapsiperheen arki saattaa silti lyödä naamalle kuin märkä rätti ja ero tulla. Monta kertaa käy niin, että se toisen puoliskon oikea luonne paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun oikeasti pitäisi jaksaa, päivä toisensa jälkeen, huolehtia muistakin kuin itsestään. Toiset meistä taas kestävät "yksinhuoltajuuden parisuhteessa" paremmin kuin toiset, eikä ero tule niin helposti kuin toisille.
Pääasia on se, että molemmat vanhemmat tai ainakin toinen ovat lapsia hankkiessa sitoutuneet pitämään heistä huolta. Muuten tulevaisuutta on vaikea ennustaa.
n40
Lapsia kyllä tehtaillaan, mutta puolisoon ei uskalleta sitoutua. Äly hoi.
kyllähän ne 10-20v yhdessä olleetkin parit eroavat...
Ja toki noin onkin. Mutta miksi on niin kiire (etenkin jos ikä ei paina) kun voisi oikeasti ensin tutustua puolisoonsa edes että se pahin ensihuuma tasaantuu, ja vasta sitten miettiä niitä lapsia. Kyllä se varmaan oikeasti auttaisi että tuntisi toista osapuolta ennen kuin lapset tuodaan kuvioon.
ap
Mä tulin - vahingossa joo - raskaaksi parin kuukauden tuntemisen jälkeen vaan eipä tullu onnellista pikkuperhettä mulle tuolla konstilla, vaan mies lopetti suhteen. Muille vaikuttaa kuitenkin siunaantuvan se onnellinen ydinperhe siihen samantien...
Mä tulin - vahingossa joo - raskaaksi parin kuukauden tuntemisen jälkeen vaan eipä tullu onnellista pikkuperhettä mulle tuolla konstilla, vaan mies lopetti suhteen. Muille vaikuttaa kuitenkin siunaantuvan se onnellinen ydinperhe siihen samantien...
Tekeväthän monet lapsia ihan tarkoituksella yksinkin. Mitä mieltä heistä olette?
Jos ei ole kumppania eikä puolisoa lähimaillakaan ja vauvakuume on kova, niin en osaa syyllistää. Nainen ottaa raskaan taakan kantaakseen, ja onhan se aina surullista jos lapsella ei käytännössä ole toista vanhempaa.
Kaikkimullehetinyt-asenne näkyy lastenteossakin.
Ei varmaan ole hyvä lykätä lastentekoa pitkälle yli kolmenkympin, mutta se että lapsia on pakko tehdä lyhyisiin suhteisiin on johtanut eittämättä siihen että niitä on sitten elämän aikana monen eri ihmisen kanssa, mikä mielestäni on väärin.
niin se ehkäisyn käyttäminen tuntuu olevan todella vaikea asia monille.
tapaamalleni miehelle niin ei sillä olisi mitään merkitystä tulisiko ero vai ei. Olisihan minna lapsi, joka olisi koko elämäni. Miehiä tulee ja menee, mutta ne lapset ansaitsevat aidon rakkauden... miehistä viis.
miksi kumppani täytyy tuntea hyvin ja elää arkea jonkin aikaa kaksistaan ennen kuin hankkii lapsia. Kyllä minä ainakin hankin ne lapset, koska haluan lapsia enkä siksi, että haluaisin lasten isäksi jonkun "täydellisen" miehen. Ero voi tulla milloin vaan. Ei ole häpeä olla yksinhuoltaja vaan ylpeyden aihe, johon harvat pystyvät.
Me oltiin tapailtu alle kuukausi, kun tulin vahingossa raskaaksi. Mentiin seuraavana vuonna naimisiin ja nyt lapsia on jo kaksi. Voi siinä käydä onnellisestikin. :)
----Harmittaa, että niin monet eroaa lapsen ollessa 1-2 -vuotias. Useammin varmaan ne, jotka eivät ole kovin kauaa ehtineet olla kaksinkaan.
[/quote]
Vastuuttomat, joille elämä on leikkiä yhteiskunnan tuella hankkivat leluja itselleen kun ´´olisi niin kiva sellainen ihana vauveli´´!! Eikä sitten niin minkäänlaisia kykyjä elää perhe-elämää, jossa lapset kukoistaisivat!
kyllähän ne 10-20v yhdessä olleetkin parit eroavat...