~~ ELOTÄHKÄT vko 24 ~~

*TarjaMamma*:voi kurja tuo kastelu:(vie varmasti paljon voimia jo nyt ja sitten vielä kun pikkanen syntyy niin huoh!Täältäkin virtuaalihalaus..Mun pojalla 4.v. on mennyt toistaiseksi hyvin mutta hän käyttikin vaippoja 3 vuotiaaksi asti koska ei pysyny kuivan..yhtäkkiä sitten se vaan lopetti kastelut...



Täälläkin alkaa jo olla kypsä tähän raskauteen ja haluis jo ns.tositoimiin:)unettomuus ja suonenvedot kiusaa ja pitäs magnesiumia hakea apoteekista mutta,ei..pitää taas sataa:S



Minulla meni yliaikaa vain 4 päivää esikoisesta mutta ne oli oikeasti 4 maailman tuskallisen pisintä päivää:)neuvolatäti zemppasi kyllä että tää ei onneksi yliaikaa tule menemään mun selän takia...(käynnistetään luultavimmin rv 38-40 välillä)Ja synnytys tulee olemaan kuulema lyhyt,koska edellinen synnytys oli 6 tuntia..noh eipä noihin oo uskomista:)



Huomenna neuvolaan ja sit alkaa se runba,eli 2vko:n välein neuvolaan ja sit neuvolalääkäri kertaa2 ja äippäpolille..



Niin minäkin sain siivous inspiksen ja kun pönttöä kuurasin ja luuttusin niin supisteli ikävän tuntusesti,joten ei noita inspiksiä saa kovasti tulla:)mulla muuten on tullu hassu raskausoire:Drakastan ylikaiken perunakellarin hajua:D



Mutta nyt kahvia ja odottamaan josko tuo sade hellittäisi..mukavaa päivänjatkoa kaikille ja jaksuja!<3

Mulla oli aivan ehoton ykköshaju viime kesänä laastin/betonin tuoksu - saatoin raksalla haistella meän tulevaa leivinuuni/takkaa vaikka kuinka ja kauan sekä muita muurattuja paikkoja. Toinen mikä oli, nii CIF Power Lemon keittiönpuhistusaine ja nuorimmaiselta oli myös ihme hinku pestä hampaita, vissiin se maistui niin mukavalta suussa ja saman ilmiön muuten huomasin nytkin, ko aamulla jynssäsin hampaitani ;) Mutta seuraava on aika paras eli saatoin loppuajasta syyä niitä Multitabsin närästystabuja, vaikkei aina nyt niin närästänytkään. Se himo on vaan jotain käsittämätöntä, oijoi!



*Snowflake* Mulle kans sanottiin viime synnytyksen jälkeen, että seuraava tulee varmasti tapahtumaan vieläkin nopeammin. No joo, jos pari tuntia meni viimeksi (synnytysten väli siis ykkösen ja kakkosen välillä 11 vuotta), nii mun varmaan tarttee sitten parkkeerata hyvissä ajoin synnärin parkkikselle ;)



Ei maar, nyt pitää joutua kyläileen, joten son morot!



-AJ-

Mä olen nyt eilisillasta asti kärsinyt yht äkkiä alkaneesta vasemman käden kovasta kivusta joka lähtee olkavarresta ja menee sormiin asti , sormia pistelee ja ne puutuu, otin yöllä 3panadolia, kun särky vain ylty, ihan kuin jouku painaisi tuonne hermoon tai vastaavaa..soittelin siitä terveyskeskukseen, mutta eipä ne osannu mitään sanoa, kun ajattelin vaan että tuo puutuminen ja pistely on juuri tuossa kohdassa kättä missä on ollut kovaa kutinaa.Mutta nyt takerruin tuohon -AJ- kun mainitsit noita lieveilmiöitä ja siinä tuo käsienpakotus..eli ihan ko tämä kuuluu asiaan? kolmatta odotan ja eipä tällästä ole ennen ollut selkä ja issias vaivannu, mutta ei koskaan käsi..sano mikä ihmeessä tätä helpottaa, kun koko ajan on tunne että käsi on puristuksessa ja huonossa asennossa, mutta eipä sitä tästä irtikään saa...:)

On tää kiva, kun joka päivä tulee jotain uutta pientä avivaa, niin eipä käy aika pitkäksi..



miijo 31+3( viikotkin menee jo niin sekasin, että laitan ihan mitä sattuu välillä)

Mulla esiinty just kakkosen ootuksessa tota käsien puutumista, pistelyä, pakotusta, jne, varsinkin öisin ne vaivasi melkoisesti ja tää käsihomma tuli jossain loppuvaiheessa eli yli 30 viikkoa oli jo mennyt raskaudesta. En käynyt lääkärissä vaivan takia, ko luin netistä sen kuuluvan näihin raskauden lieveilmiöihin. Kärsin ja kituutin itteäni asian vuoksi ja öisin hieroin/voimistelin käsiäni, joka hieman aina auttoi. Ja sitten synnytyksen jälkeen kaikki oireet katosi :) Hain silloin tietoa rannekanavaoireyhtymästä, koska oireet passas niin ko. juttuun. Tässä yks juttu asiasta, jonka nappasin sulle netistä:



"Ranteet hellinä. Jos ranteesi ja sormesi ovat kipeät tai tunnottomat, älä huolestu. Monille raskaana oleville naisille kehittyy rannekanavaoireyhtymä, johon liittyy turvotusta ranteen hermojen ympärillä. Yleensä oireyhtymä aiheutuu toistuvista liikeradoista, kuten esim. koneella kirjoitettaessa, mutta sinun tapauksessasi syynä on nesteen kerääntyminen elimistöön. Rannekanava turpoaa samalla tavoin kuin jalkasi ja nilkkasi. Se puristaa ranteen ja sormien välisiä hermoja. Kipu ja turvotus luultavasti katoavat synnytyksen jälkeen.



Voit kuitenkin helpottaa oloasi muutamilla tavoilla. Jos oireet vaivaavat sinua öisin, kuten yleensä, asetu nukkumaan niin ettet paina käsiäsi etkä ranteitasi. Käytä rannetukea, joka pitää ranteesi ojentuneena. Jos mahdollista, yritä välttää toistuvia liikkeitä kuten konekirjoitusta tai pianonsoittoa. Elleivät kipusi lievity näillä keinoilla vaan ehkä jopa pahenevat, lääkärisi voi antaa sinulle kipua lievittävän ruiskeen. Muista kertoa äitiysneuvolassa kaikista tuntemistasi kivuista."



Sulla kuitenkin kuulosti vaiva olevan ihan olkapäästä lähtien...Voiskohan sulla olla hermot pinnetilassa siinä vaivaavassa kädessä?!? Oiskohan sun kohalla apua hierojasta? Toivottavasti tästä mun sepustuksesta oli ees jotain apua sulle :)



-AJ-

(Mitä tämä sivusto meinaa, heitti kirjoitukseni ihan omaksi aloituksekseen, hieno homma!)



On tullut oltua hiljainen pitkän aikaa, ei muka ole kerinnyt kirjoittelemaan. Ihan aluksi olin mukana. Sori :( Tosi pitkälle raskautta pääsin ihan ilman mitään oireita, minimaalista närästyksen tapaista oli iltaisin vaan yhdessä vaiheessa. Mutta nyt on tullut varmaan niitä kohdun kiinnikekipuja, vasempaan puoleen mahaa sattuu kävellessä tosi paljon ajoittain. Pitää ottaa iisimmin... Viime yönä veti suonta pohkeessa, se oli raskauden aikana 2. kerta. Ei sitten oikein muuta ole. Raihnainen olo silti tuon kivun takia ja kävely sen mukaista.



Niinkuin palstalla kirjoittelinkin (ja apua kyselin), niin se on nyt kovasti mietityttänyt, että miten pehmeästi opettaa 3v. esikoista nukahtamaan itse. Vauvan tultua olisi varmaan aika rankkaa nukutella, kun hän hyväksyy vaan minut nukuttajaksi ja haluaa, että heilutan pyllystä jne. Pitää alkaa se projekti heti töiden loputtua (TJ4).



Myöskin se stressaa, että mihin esikoinen menee sitten, kun synnytysreissu tulee. Ei ole mummit+papat lähellä, eikä sitten muita niin läheisiä tuttuja, että tyttö viihtyisi kylässä ilman meitä. Jos sattuu synnytys olemaan päivällä, niin saatan vanhaa naapurintätiämme kysyä, hänen kanssaan on ollut ultrien ajan, joten se saattaisi olla ok. Mutta jos tulee yöreissu, niin minusta sitten mies joutuu jäämään tytön kanssa kotiin. Itse ei varmaan haluaisi, mutta minkäs teet. En halua tyttöä paikkaan, jossa itkee reppana koko pitkän yön. (Tällä hetkellä kun itkisi jo ilman minuakin) Tietty jos viikonloppuna synnytellään, niin pyydän vanhempiani lähtemään ajelemaan tännepäin pikapikaa, kestää muutaman tunnin. Viikolla kun ovat töissä. Harmi, kun sitä ajankohtaa ei tiedä :)



Mutta tuo minua nyt jännittää synnytyksessä eniten, ei itse synnytys yhtään. Ja siihen mennessä tosiaan olisi kiva tytön oppia nukahtamaan ilman minua, en haluaisi sitä asiaa murehtia sairaalassa yöllä vauvan kanssa ollessani. (Paitsi perhehuoneeseen ollaan menossa Haikaranpesään, jonne tyttö mukaan, ellei nyt mitään komplikaatioita tms tule. Mutta pitää olla varasuunnitelma.)



Joten kertokaahan tekin vinkkejä sinne pinoon kovasti, jos on kokemusta tai muuten vaan ajatuksia/neuvoja asiasta. Kiitos paljon :)



Eilen aloin järjestelemään suurta määrää vauvanvaatteita. On tullut niin paljon ostettua kirppiksiltä uutta, että ei tytön vanhaa enää paljoa ole mukana, ei vaan, on sitäkin. Laitoin koon mukaan eri pinoihin, vaikkakin harmittaa se, että kokolappuihin ei voi luottaa ollenkaan, eri valmistajien koot vaihtelee niin paljon. Vielä haluan ostaa erikseen ihka uuden kotiutumisasun. Tytönkin oma on taulussa seinällä ja on niin ihana muisto.



Miehen veli sai tänään vauvan ja voi kun tuli sellainen "mulle kans!"-olo. Tulen varmaan olemaan tosi herkkänä sitten, kun vauva syntyy, koska kuvioissa on nyt tyttömmekin. Verrattuna viime kertaan, kun ei muita lapsia ollut. Varmasti niiiin liikuttavaa sitten, kun tyttö näkee vauvan ekaa kertaa jne. Nyt jo ajattelen sitäkin.



Hyviä vointeja vaan ja jaksamisia kaikille! Koitan nyt ryhdistäytyä ja ilmoitella itsestäni enemmän. Tosi mukava on ollut lueskella teidän oloista ja oireista jne.



Seiskaseiska rv30+3

Minäkin ehdin kirjotella.. Oli anoppi kylässä ja vaikka mukava ja ihana kun onkin niin jotenkin mua on alkanu ärsyttää hänen tapansa ilmaista asioita.. Ja jotenkin tuntuu että hän tietää miten pitää tehdä ja mitä pitäisi hommia.. Luulen että johtuu raskaudesta, mutta huomaan itsessäni tätä että ärsyynnyn helposti. Vaikka kukaan ei pahalla varmaan tarkoittaisikaan..

Tänään on ollu selkä kipeä ja pää ja nyt illalla huomasin että on kai flunssa tulossa..Toivottavasti ei ole kun on lauantaina häät juhlittavana ja huomenna on juostava kaupungissa ostoksilla, miksi kaikki pitää aina jättää viimetinkaan?

Onko teillä muuten ollut tuollaista ärsyyntymistä? Vaikka normaalisti se ei ärsyttäisi niin nyt ärsyttää.. Mä loukkaannun nyt oikeestaan ihan kaikesta, jos on ollut hyvä päivä niin sitten en.. Harmillista..

Nyt tulee taas mojotusta että taidan mennä ulkoiluttamaan koirat vesisateesee jos pikkujätkä rauhottuisi, en siis tiedä että tuleeko tyttö vai poika mutta kiva sanoo sitä jätkäksi.. Niin sanon kyllä narttukoiraammekin=)

Illan jatkoja..

Sisuliini

-AJ- kiitos kyllä oli apua kovastikkin, ihan tutuilta oireilta kuulosti..kävin sauvakäveleen, niin helpotti hiukan, katsoo nyt miten ens yö sujuu.

Se on aina kun tulee jotain uutta, mitä ei ennen ole kokenut, niin aina tulee kauhea epävarmuus, vaikka ei suoranaisesti raskauteen vaikuttaisikaan, niin eii sitä kaikesta tiedä, on tämä sellanen erikoinen tila, että voi olla ihan "hassuja" oireita.:)



sisuliini: Itse ainakin olen huomannut ärsyyntyväni erittäin herkästi, kun myös muut tunnetilat ovat erittäin pinnassa.Eilen illalla ärsyynnyin niin kauheesti mieheeni, koska kun tuota kättäni särki ja satuin valittamaan sitä ääneen, niin mieheni ilme oli just sellanen " vali vali, kun ei vois vähempää kiinostaa" ilme, niin mä loukkaannuin niin syvästi, kun aina olen sitä hoivaamassa, kun selkävaivaa tms...nyt saa kyllä ukko tunkee seuraavankerran mobilaattinsa suoraan sinne, minne ei valo paista! kun ei voinut eilen laittaa kylmägeeliä mulle..kun pyysin.

:) anoppipuoleni saa erittäin monta kertaa vereni kiehumaan, ja raskaana vielä enemmän..joten on ihan hyvä vaan kun ei pahemmin oltas puheyhteyksissä...vaikka eipä mun miehen porukoita paljoon meiän perhe/lapset kiinosta...välimatkaa 35km, niin n.2 krt/vuodessa käyvät, kun kuulemma on aina tärketä tekemistä, ja vanhimman tytön synttärit jäi viimeksi väliin, niin etteivät edes ilmottaneet.Mut sit akalla on kuiteskin pokkaa soitella ja esittää jotain aivan ihme asioita...no ei enempää siitä, rupeaa muuten verenpaine nousemaan pelkästä kirjoittamisesta...



mutta nyt peitteleen tyttöset....

Miijo 31+2, joka kerta eri kun tää muisti pätkii...

Tai aamupäivää..

Kiva että muillakin on tuollaista ärsytystä.. Jotenkin nuo anopit ovat sellasia.. Minun on ehkä hieman liiankin kiinnostunut elämästämme ja sieltä tulee sitten kyllä ulos myös ne mitkä olen tehnyt hänen mielestään väärin.. Ja usein mieleni pahoittaa sillä että väittää ettemme välitä hänestä.. Ja että vauvan synnyttyä emme kaipaa häntä..Ja oikeestaan syyttää meitä siitä että saamma vauvan vaikka väittää olevansa onnellinen.. Viimeisin taisi olla että tuon lisäksi että mieheni isän vaimo(molempien vanhemmat ovan eronneet) olisi miehelleni tärkeämpi kuin äitinsä.. No sanotaan näin että anoppi asuu 300km päässä ja käy kerran kk ja on puol tuntii kun ei kuulemma kerkee olla kauempaa.. Eipä se lapsen synnyttyä muutu.. Tiedän sen hyvin mutta turha hänen on meitä siitä syyttää.. Kerran hänelle olen suoraan asiat sanonut ja silloin laittoin 3kk välit poikki.. Aika kummallinen tuo anoppini on.. Ei voi muuta sanoa.. Välillä kyllä jää suu auki katsomaan kun hän meuhkaa jostain mikä ei edes mene niin..

Tulipas taas purettua ja valitettua.. Mutta iloisempiin aiheisiin.. =)

Täällä on viikon sade putki katkennus ja aurinko paistaa.. Pitää varmaan mennä ulos kun vielä voi.. Tiedättekö tuleeko lämmin vai kylmä kesä?

Mutta hyvää perjantaita



Sisuliini ja olisko 30+5 lähelle ainakin

Kvia *Miijo* että sait tekstistäni jotain irti :)



Kukas se kysykään sitä ärsytys-asiaa?! Viime raskaudessani olin aivan hirveä ihminen, suoranainen hormoonihirviö ja koko lähipiiri joutui kärsimään - nyt onneksi menee kaikki siinä sivussa ja olen ollut ihmeen rauhallinen ja seesteisä ;) Ainoastaan oma isäni sai sappeni kiehumaan tossa viime viikolla ja me ei kyllä mahuta saman katon alle, ko ite oon raskaana. Ollaan jotenkin niin samanlaisia sarvipäitä eikä kumpikaan kestä vastaansanomisia, vaikka eihän isäni raskaana ole, mutta ite oon, nii hänen suustaan kuultuna tuolloin asiat ovat jotenkin aivan järettömiä. Onneksi meillä on kuitenkin välimatkaa eikä olla kovin useasti tekemisissä :p



Ja mitä anoppiin tulee, nii mulla on se puoli oikeastaan aika hyvin. Mieheni äiti on kuollut (en ole häntä koskaan edes tavannut ja en siis tarkoita, että hänen kuolemansa olisi hyvä asia) ja tää appiukkoni nykyinen vaimoke on todella mukava ihminen ja nähään ehkä kerran, pari kuussa, jos niinkään usein. Eli he eivät tukkeudu meän elämään ollenkaan ja neuvoa saa, jos sitä kysyy. He eivät ole joka päivä soittelemassa ja itseasiassa se meneekin niin, että ite soitan tälle anoppipuolelle, ehkä kerran parissa viikossa/ kerran kuukaudessa. Mulla oli x-avioliitossani aivan mahoton anoppi, joka muuttui meän esikon syntymän jälkeen sellaiseksi, että aivanko tämä lapsi olisi ollut hänen. Onneksi olen päässyt tuosta suvusta irti - oli se sen verran hirvittävää. Kukaan ei varmaan uskois, jos kertoisin niistä kaikista hommista, mitä tapahtui, mutta jätän nuo asiat pois, koska niistä tuli moniosainen kirja :p



Jaksamisia kaikille anoppien ja appiukkojen kanssa ja hyvää vointia! Lähen imuroimaan...



-AJ-

Toivottavasti illallakin olisi sateeton sää, niin saisi loppuja kukkajuttuja tehtyä. Huomenna on varhainen lähtö viikonloppureissuun Lappeenrantaan. Koko viikko on mennyt turhan vähillä unilla, eikä reissussakaan tule kuitenkaan kunnolla nukuttua. Mutta vapaita kohti mennään, jäljellä kaksi työviikkoa...



Synnytyksistä: Kotisynnytystä ei onneksi tarvitse edes harkita, kun matkaa sairaalaan on yli 60km. Samasta syystä polikliininenkin tuntuu huonolta ajatukselta. Ei niinkään mietitytä se, että olisi jotain hätää, mutta tuntuu turhauttavalta lähteä ajamaan parin päivän ikäisen vauvan kanssa käymään näytillä sairaalassa. Kuopukselta kotiuduin kaksi päivää synnytyksen jälkeen, eli aika varhain kuitenkin. Siinä ajassa ehdittiin kuitenkin vauvan vointia seurata, ja itsekin sai koottua voimia ennen arjen kuvioihin palaamista. Toisaalta jos huonekaveri sattuu kuorsaamaan, alkaa ehkä nopeasti kaivata kotisänkyä...



Viime viikolla puhuttiin talviturkeista. Kävin kuin kävinkin uida mulahtamassa viime perjantaina. Kovin kauan en kyllä järvessä viihtynyt. Saa nähdä, lämpenevätkö säät ja vedet yhtään, että pääsisi vielä toisenkin kerran uimaan.

Ihanaa kun aurinko paistaa taas...huomaa hyvin että sitä itekin jaksaa jotenkin paljon paremmin kun on hieno ilma. Toisaalta en tiiä ehtiikö tuosta auringosta kovin paljon viikonloppuna nauttia kun pitäis makuuhuoneen remppaa alotella...toinen makuuhuone saatiin just valmiiks. Mieluummin tekee nyt ku sitten kun vauva on maailmassa..



Ärsyyntymisestä on ollu puhetta. Mulla ainakin ärsyyntymiskynnys on huomattavasti matalampi ku silloin ku en ole raskaana. Erityisesti oon huomannu että isääni ärsyynnyn aika helposti. Viimeks olin heittämässä sitä jo melkein pihalle kun tulivat kylään..ja sit jälkeenpäin mietityttää että mitä tuli taas sanottua. Hormoonimyrskyt ei ole kyllä kivoja=)Välillä miettii että mies parka kun saa kuunnella...onneks on ohi menevää.



Tässä oli miehen kanssa yks ilta puhetta että pitäis vissii alkaa vauvalle nimeäkin miettimään. Tai ollaan jo vähän mietitty mutta tiedä sitten...päästääkö koskaan yhteisymmärrykseen. Onko teillä muilla jo nimet valmiiks päätetty uudelle tulokkaalle?Toisaalta onhan sitä aikaa vielä syntymän jälkeenkin miettiä..



Nyt välipalalle ja pyykin laittoon. Viikonloppuja kaikille!



S rv 31+6

*Neuvolakuulumiset:*Poika on vihdoinkin omannut raivotarjonnan<3toivotaan nyt että pysyykin...tuntuu paljon kivuliaammalta toi selkä vaan nyt...sf mitta oli 29-30,painoa oli tullut viikossa mulle 1,3kg!!mutta se on kuulema lapsen kasvua ei minun:Dkoska ei ole turvotusta ,sokeria pisussa,tai proteiinia..joten kaikki on kunnossa!nyt sitten 2 viikon päästä neuvolaan taas,ja katsotaan että onko poika vielä rt:ssä,jos ei niin ylimääräinen lääkäri muuten normaalisti rv 36 asti ja sit neuvolalääkäri ja synnytystapa arvio..lääkäri antaa arvion jne sitten käynnistyksestä...



Ihana ilma on ollu ja on jotenkin pirteempi olokin:)vaikka yö oli taas levoton..Itselläni hermot on ollut aika kovilla tuolle 4 veelle:)olen muuten aika rauhallinen ollut...nyt syömään!



Oikein mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille ja koitetaan jaksaa!

Naposteltiin suolaisia herkkuja juuri mieheni kanssa ja tuloksena saan varmaankin turvotuksen.. Mutta oli kyllä namia.



Anoppikeskusteluun: mulla on aivan ihana anoppi. Hän ei tuppaa, mutta on aina appiukkoni kanssa apuna ja tukena kun heitä tarvitaan. Appiukkoni on hoitanut kaks viikkoa lapsia ja on vielä ens viikon lastenvahtina. MUn anoppi on lastenhoitajana lastenosastolla, ja hänestä oli korvaamaton apu, kun neitimme syntyi huuli-ien-suulakihalkionsa kanssa. Anoppi osasi tuoda oikeat pullot ja opetti meitä syötöissä. Mun appivanhemmat myös vei meidät heidän kanssaan Kreikkaan viime kesänä ja olivat sekä maksumiehinä että auttelivat lasten kanssa. Ei niin, että rahalla hyvää suhdetta luotais, mut on vaan ollut ihanaa huomata, miten appivanhempani oikeasti haluavat viettää aikaa, myös lomia, lastenlastensa kanssa. Ja minäkin kyllä tukeudun heihin usein, kun tuossa lähellä asuvat. Omat vanhempani ovat kyllä myös läheisiä.. eli olemme tosi onnellisessa asemassa tukiverkoston suhteen.



Joku laittelikin just noista nimistä. Mieheni kyseli tänään, että mikäs tuolle meidän Untamolle tulee nimeksi. Meillä on lista nimiä valmiina, joten eiköhän vauva syntyessään "kerro" että keneltä näyttää.



Ystäväni jäi tänään lomalle. HÄn odottaa esikoistaan ja la on päivän ennen mua, eli 23.8. Muistan, miten ihanaa aikaa oli tuo esikoisen odotus ja äitiysloman alku. Oli aikaa tehdä vaikka mitä ja aikaa olla vaan, jos siltä tuntui. NYt tuo loma on hieman erilaista. Ihanaa toki olla isompien lasten kanssa, mut pakko myöntää, että edes viikko pesää rakentaessa olis aika ihanaa.



Mitähän piti vielä kommentoida.. Ai niin, ärtyneisyyttä.. Mä oon kyllä ajoittain tiuskinut ukolleni tai (hävetttää myöntää) lapsilleni. Mut usein nuo äyskimiset on olleet väsymyksen eikä niinkään hormonien syytä. Alkuraskaus oli mielialavaihteluiden osalta "kulta-aikaa".. Nyt oon seesteisempi.



Nyt hissukseen levolla ja viikonloppu saa jatkua leppoisasti.

Täällä taas aurinkoista ja piristystä huonon yön jäljeen.. Tai huonon eilisen päivän jälkeen.. Supisteli melkeenpä koko päivän, eivät olleet kipeitä.. Kaupungilla kun oltiin ja pti juosta kaikkialla.. No onneksi saatiin kaikki hommattua, tänään on tosiaan serkun häät ja eilen oli vielä melkeen kaikki ostamatta..

Nimistä kyseltiin, meillä on molemmille nimet valmiina siis tytölle ja pojalle.. Ne oikeestaan päätetiin jo alkuraskauden aikana.. Pojalle kyllä keksittiin eka..

Mä heitin karvaturkin viikko sitten ja oli muuten kylmää vettä..

Mutta täytyy tästä kömpiä parturiin.. Kauheeta juoksemista heti aamusta..

Hyviä viikonloppuja kaikille ja jaksamisia..

Sisuliini 30+6

Mun löhöloma vaihtuikin kys:n keikaksi. Kävin torstaista perjantaihin sokerivuorokausikäyrässä, jossa kaikki arvot oli kunnossa. Jätkän kasvukin oli tasaantunut, yläkäyrillä kasvaa, mutta nätisti käyrällä! Joten siltä osin ei mitn hätää.



Sitten kerkesin juuri ja juuri kotiin kun lensi eka kerran laatta ja eilisen illan sitten oksensin koko ajan, aivan hirveä olo, nyt vielä vähän kuumetta mutta ruuat on pysynyt sisällä. Kauhea hätä oli päästä pois sairaalasta (pahaolo siis jo siellä) koska arvelin että eivät laske jos siellä alan oksentelemaan (äitini oli aloittanut yöllä oksentamisen ja muutenkin täällä sitä liikenteessä, joten ei sen suuremmasta taudista kyse ole). Mutta siis pääsin onnellisesti kotiin, jossa odotti ikävöivä perhe, esikolla tuli ihan itku kun äitin näki, mutta äitistä ei juuri ollut kyllä iloa, makasin kyllä täysin pellit kiinni, ei voinut liikahtaakkaan ilman että laattaa lentää ja arvannette kuka ei mahassa pysynyt todellakaan paikallaan!!! =) Eipähän tarvinnut kyllä liikkeitä laskeksella eilen, eikä tänään, en tiedä mikä jumppapäivä on menossa.



Sairaalassa petitoverini oli juuri synnyttänyt 1,5 kg pojan, la oli elokuun 10. !!!!! Mulle iski oikeesti paniikki että tämäkin jätkä saattaa syntyä hetkenä minä hyväänsä. Anteeksi uutisen paljastus jos olet tällä sivustolla olet!! Mutta äiti ja lapsi voivat hyvin! =)



TarjaMamma: Voimia ja kestävää pesukonetta sinulle!!! Ja ihana että joku muukin kypsyy aina välillä, muuten niin rakkaisiin lapsiin!!



Sismus: Me mietitään nimiä kummatkin tykönämme, mutta vasta syntymän jälkeen ääneen puhutaan. Mitä lie taikauskoa, samoin kummien suhteen, ollaan periaatteessa päätetty, mutta kysytään vasta syntymän jälkeen.



Appivanhemmista on ollut puhetta. Omiin palaa hermot harvase päivä, mutta ovat kyllä oikeesti suuri apu, myös minun vanhemmat asuvat tuossa aikas hollilla, joten sieltäkin löytyy apua. Lisäksi kummi ja ystävä + muu suku (miehen) asuu tässä aikas hollilla ja ollaan tekemisessä sen verta paljon, että jos oikeesti hätä tulisi niin melkeispä kenet vain voisi pyytää esim. lapsia katsomaan ja ei tartteis pelätä etteikö huolta pidettäisi! Sinäänsä aivan ihana, mutta toisaalta n i i n rasittava!! =)



Mutta nyt olen tainnut olla hetkeksi taas tarpeeksi tolpillani, takaisin sohvalle!! Vielä aikas voimaton olo!



-E- 29+

Täällä myös kärvistelty kammottavassa mahataudissa :( Keskiviikko iltana jo alkoi ja vasta tänään pystynyt kunnolla sängystä nouseen. Eilen oli jo pakko soittaa neuvolaan, että onko nyt ihan ok ku mikään pysy sisässä moneen päivään... no eihän ne etes vastannu! Synnyttäjien vastaanotosta kävi sitten käsky, että jos ei tähän aamuun mennessä hellitä, niin sinne tarkistukseen... No, oksentaminen loppui siihen puheluun... Pikku hiljaa elämä taas voittaa, kunhan toipuis tuo ukko-kultakin, jonka se tauti eilen sitten löi. Peukut pystyssä, että lapset säästyis, esikko onki mummun ja papan kanssa mökkireissulla ja vaan tuo pieni tuossa pyörii... ja käsiä desinfioidaan ahkeraan.



Meillä on vaaville nimi valmiina, mutta niin oli tuolle kakkosellekin jo hyvissä ajoin, eikä ikinä sitä nimeä kuitenkaan saanut, kun ei ollut yhtään nimen näköinen... että sen näkee sitten synnytyksen jälkeen, että oliko se nimi sittenkään niin valmiina :) Meillä myös kummit kysytään vasta kun lapsi on onnellisesti maailmassa, sen verran tuota taikauskoa löytyy täältäki.



Nyt tulikin äkkilähtö, kun tuo pieni seisoo vessan ovea takoen vaippa nilkoissa ja huutaa, jotta kakka...



Elmi 32+1

Terveisiä täältäkin. Loppumassa oleva viikko on ollut aika kiireistä, kaupungissa olin koko viikon ja perjantaina haettiin pappa meille "kesäloman viettoon". Maanantaina vien hänet takas. Ei pysty nyt tässä "pöllin- ja soranajon lomassa" oikeen lukemaan näitä viestejä ajatuksella, jotenka palaan asiaan sitten tiistaina. Sillon onkin neuvola-aika.



Maksusitoumuksen sain neuvolakäynneille, synnytys- ja äpkl-käyntejä varten vielä oottelen lappua toiselta instanssilta... Ei ihan heittämällä mene sekään asia, kun on kuntayhtymiä ja sairaanhoitopiirejä.



Mukavaa juhannuksen odotusta Elotähkille!



-Mimuska & Taavetti 30+3

Ei oo paljon joutanut koneella nyt istumaan - on mennyt melkein kaikki aika ulkona, kiitos hyvien ilmojen :) Ja nyt on meillä semmonen synttäri/bilesuma menossa, ettei oo tosikaan. Eilen oli yhet synttärit, ens viikolla toiset, sitten yhet rippijuhlat, sitten meän nuorimmaisen synttärit ja sitten taas yhet synttärit...Että huh huh, ei oikein tykkää toi mun sokrumittaus varmaankaan kovin hyvää näistä kaikista bileistä ;)



Omassa olossa ei oikeastaan mitään kummallista, paitsi viime yönä heräsin klo 4 aivan mahottomaan nälkään, joka onneksi meni yhellä jugurtilla ohi. Ja nyt oon saanu parina yönä herätä ja käyä vessassa eli tästä se nyt alkaa.



Ai juu, meillä on "Ellille" nimi EHKÄ valmiina, mutta jahka syntyy, nii näkee sopiiko ko. nimi neitille. Vielä ton ensimmäisen nimen kanssa pähkin ja arvon parin vaihtoehon välillä. Kummeja ei olla vielä juurikaan mietitty, sen aika tulee sitten myöhemmin.



Nyt taas ulos!

Viimeistä lomapäivää tältä erää viedään. Vointi on tänään ollut jo hyvä, kerrankin onneksi oli vielä tätä lomaa niin että oikeesti kerkiää taudista toipua ja sitten hieman lepäillä. Jaksaa sitten taas kummasti töitä paiskia.



Navassa on melkoiset jumpat edelleen, en tiiä mitä lie myllertää mutta oikeesti n i i n kipeetä tekee useaan kertaan päivässä! En tiiä oisko voinut jopa kääntyä perätilaan, kun on niin erillaisia nuo liikkeet ja monotukset. No eipähän tartte huolehtia että ollaanko siellä hengissä!!! =)



Sen verta korkealla jätkä vielä asustaa onneksi, että ei ole yöllä tarttennut vessassa ravata, aamulla kyllä het täytyy juosta, eikä toivoakaan että jäisi vielä makoilemaan! =)



AJ: Jogurtti ei ole muuten hyväksi sokruille!!! Opin juuri itse kys:n keikalla, vaikka kuinka ottaisi niitä sokerittomia ja kevyimpiä, niin maitotuotteet ei ole hyvä. Miten mun pienessä mielessä tämä on uutta tietoa ??? Jotenkin muistelen että jogurtteja passassa vielä vuosi sitten syödä.. Vai muistanko väärin.



Illalla pitäisi vielä käydä yksi valmistunut kukittamassa, ja ensi viikolla olisi sitten kummitytön synttärit ja tätin 6kymppiset, joten juhlia riittää. Itselläni on kuun lopussa synttärit ja sain lahjan etukäteen, sellaisen hierontatuolin, aivan ihana!! Varsinkin kun tuntuu että joka paikka on jumissa makailusta, niin on tehnyt aikas kutaa. Ihan alaselkää en ole uskaltanut sillä hieroa, mutta lapaluut ja kintut! Autuus!!!!



Mutta nyt täytyy mennä vähän ehostamaan itseäni, tuo oksentelu toi tosi kivat yrjöpigmentit naamalle ja kaulalle, jos olisi vieraampi kyläpaikka en ilkeis mennä =)



-E- 29+
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=f8c00880-3ae1-11dd-b9ae-…!

Emma04, ihana maha. Sulla taitaa olla sf-mitta jo aikamoinen. Oikein soma pyöreä pallo!



Mulle yksi naapurin pojista kommentoi tänään, että sulla taitaa olla lapsi mahassa kun sä oot noin pullea.. Somaa...



Neljä päivää töitä enää ja samalla kertaa on helpottunut, jännittynyt ja haikea olo. On ihanaa, kun ei tarvitse ainakaan reiluun vuoteen pähkäillä päideongelmaisten asioita eikä tartte pyörittää sitä työ-hoito-rumbaa.. siitä siis helpotus. On jännittävää astua kotiäidin tehtäviin taas kahden vuoden tauon jälkeen. On myös jännittävää nähdä, miten sitä jaksaa muksujen ja mahan kanssa kesän. Ja on haikeaa jättää oma tuttu aikuisyhteisö hetkeksi taakseen... Työkavereita tulee ikävä, vaikka toki heitä aika ajoin tulen tapaamaankin. Päällimäisenä on varmasti uuden odotus, sillä jälleen kerran sitä astuu ihan uuteen, kolmen lapsen äidin maailmaan.



Päänsärky meinaa pukata, joten taidan käydä läääkekaapilla ja sitten valmistaudun tulevaan viikkoon lepäämällä.



Lyle 30