Olenko tehnyt virheen hankkiessani lapsia nuorena?

olen 26 ja yritetään neljättä. Ihan normaaleja tuollaiset hetkittäiset ärtymiset, tietyissä rajoissa toki. Ja mikset sitten saisi nähdä niitä kavereita, ei kotona ja äitinä olo tarkoita, että se on ainoa mitä voi tehdä.



Onko miehesi tullut töistä? Jos on niin ei kun lapset hänelle ja mene kahville jonnekin.

jotakin liikuntaharrastusta minäkin suosittelen. Aloitin itse käymään jumpassa ja olen virkistynyt siitä paljon, pelkästään se että saa istua yksin bussissa on ihanaa.:D Saako udella muuten mistä päin olet? Me ollaan joku aika sitten muutettu Vantaalle eikä oikein ole tuttuja täältä, jos haluat seuraa.

Satakunnasta:/

jotakin liikuntaharrastusta minäkin suosittelen. Aloitin itse käymään jumpassa ja olen virkistynyt siitä paljon, pelkästään se että saa istua yksin bussissa on ihanaa.:D Saako udella muuten mistä päin olet? Me ollaan joku aika sitten muutettu Vantaalle eikä oikein ole tuttuja täältä, jos haluat seuraa.

kiva kun täällä on monia jotka on miettinyt samoja asioita, en siis ole tulossa hulluksi, tarvin vaan hengähdystä kaipa:(

ja olen pyörinyt samoiden tunteiden kanssa kuin sinäkin.

Uskon kuitenkin että olen tehnyt oikean valinnan, koska en ennen lapsiakaan "nauttinut nuoruudestani", en ollut silloin sen onnellisempi kuin nytkään, olen nyt paljon onnellisempi. Ja lisäksi uskon, että jos minulla ja miehelläni ei olisi lapsia, olisi minulla koko ajan vauvakuume. Uskon että olet vain väsynyt äitiyteen ja kaipaisit omaa aikaa.

Kun mietin omaa nuoruuttani niin kyllä, pienten

lasten aikaan otti tosi koville kestää.

Epäilen että voisi helpottaa jos vaikka laittaisit

muksut yö kylään ja rupattelisitte miehesi kanssa

että missä mennään ja tirauttaisit pienet kyyneleetkin niin miehesikin uskaltaisi paljastaa

kuinka paljon on kaivannut edes pientä hetkeä

ihan vaan kahdestaan saunan lauteilla.

Kannattaa kiinnittää huomiota yhteisiin hetkiin

ettei tule yllätyksenä se toinen nainen.

Myöhemmin sitten lisää lapsia ja olen ainakin itse nauttinut lapsista ja kotona olemisesta. Minulle se on ollut lähinnä ihana mahdollisuus olla kotona. Työt odottaa ja elämään mahtuu paljon!



Miksi olet kotona erilainen kuin kaupassa?



Harrastatko jotain?

Käytkö lapsien kanssa kodin ulkopuolella?

Onko sinun kanssa lapsien mukava olla? Enkä nyt tarkoita sitä että mukavaan tarvitsee saada iso lompakko, vaan sinun seura.

Koska miksi olet lapsia hankkinut jos et tahdo heidän kanssaan olla ja viihtyä?

Suoritatko ja pingotatko liikaa?



Ehkä sinulla on masennusta?



Jos juttelet neuvolassa niin miten kävisi? Saisitko apua? Vaikka aikaa päästä yksin uimaan?

Mene ihmisien pariin!



Miksi sinulla ei ole aikaa miehesi kanssa? Oletteko kyselleet hoitoapua? Vai odotatteko että joku sitä teille tarjoaa? Vai onko teillä sitä jotain vastaan?



Mikä sinusta tekee sitten huonon äidin?

Tai mikä tekee jostain hyvän?



Ei elämä ole katkolla kun lapset on pieniä. Se voi olla suuri aika jolloin keräät itsellesi voimaa ja kokemuksia pienien lapsiesi kanssa.



Oletko erilainen äiti kuin mitä tahdot olevasi?

Millä sen voisi kääntää sinulle hyväksi asiaksi.

Koska äiti olet aina. Ja sinä itse määrittelet millainen olet.

Saako äiti juhlia ja tavata ystäviä? Nauttia hyvästä parisuhteesta miehensä kanssa?



Vai onko siihen joku muu este; vaikka raha. Niin kylmää kuin se on niin joku on onnellinen materiaalista, eikä siinä ole mitään pahaa.

Sinä olet sellainen kuin olet.

Älä vertaa itseäsi muihin, heillä voi olla enempi ikää joka vaikuttaa tuloihin yms. Ei kaikkea voi saada kerralla. Pitää olla realistinen.

Rahaongelmiin auttaa työnteko tai satsaaminen tulevaisuuteen eli opiskelu.



Olisiko mahdollista vaikka ilta- ja viikonloppuopiskeluun?



Mitä siellä myöhäsemmässä vaiheessa elämää olisi?

Ei sen perään voi haikailla koska ei elämää voi päättää miten se menee. Voi olla että suhteesi miehen kanssa kaatuisi, toine sairastuu tai kuolee. Teillä on hyvä perhe nyt niin nauti siitä!



Vaikka opiskelisi niin voisi huomata että on väärässä ammatissa. Elämä on.

Sun pitää ymmärtää että sun elämä on tässä ja nyt, tälläistä ja olet itse vastuussa teoistasi ja valinnoistasi.



Vanhemmalla iällä on erilaisia ongelmia kuin nuorempana. Niistä pitää aina vaan päästä yli. Yhtähyvin joku vanhempi äiti voisi ulvoa kun lapset tuli tehtyä niin myöhään.



Keksi hyviäkin puolia mitä teillä elämässä on: mieheni sanoisi äkkiseltään että kun lapset on 10- vuotiaita ja malko itsenäisiä liikkumaan jo esim. harrastuksiinsa niin on vielä nuori itse ja jaksaa/tykkää mennä itsekin.



Hoitakaa parisuhdetta, suunnitelkaa tulevaisuutta ja haaveilkaa yhdessä, se kaikki voimistaa parisuhdetta.

Olet väsynyt, ei muuta. Minulla oli samoja tunteita kun esikoinen oli 2v ja kuopus syntyi. Jatkuvaa väsymystä ja univelkaa.. (ja ikää minulla oli noin 30v)



Olet täysin normaali nainen ja äiti. Nuo tunteet ovat täysin normaaleja. Ne menevät ohi, kun lapset kasvavat, saat univelkaa pois ja saat enemmän aikaa itsellesi. Muista pitää itsestäsi huoli, nuku ja lepää. Käy välillä ulkona yksin, näe kavereita jne jne. Puhu neuvolassa, jos sinulla on mukava terkkari.



Ja muista se, että olet vielä nuori, kun lapsesi ovat isoja. Osa vasta aloittaa 4-kymppisenä lapsenteon.

Alkuperäinen viesti lähetetty 2012. Olisi todella mielenkiintoista kuulla miten vuodet ovat menneet, mitä tämä äiti kokee tänään? Vastaa !!!!

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 25v ja minulla on kaksi aivan pientä lasta. Olen aivan puhki ja ärtynyt lasten kanssa kotona ympäri vuorokauden ja kun pääsen vaikka yksin kauppaan, olen kuin eri ihminen. Hyvät äidit eivät varmasti koe näin.. Välillä tuntuu että enpä olisi tehnyt lapsia näin nuorena, ehkä myöhemmin olisin ollut parempi äiti. Haluaisin välillä aikaa mieheni ja kavereideni kanssa, minulla on niiiin ikävä kaikkia aikuisia ihmisiä.. Olen paska paska paska paska äiti

Pää pois sieltä pensaasta. Jokaisella pienten lasten äidillä, mutta myös isällä  on oikeus ja mahdollisuus kokea välillä uupumusta ja tuntea itsensä maailman huonoimmaksi äidiksi / isäksi. Ei tämä ole mikään ikä kysymys. Sellaista ikää tuskin edes on, milloi voisi sanoa, että olisi oikea aika ja hetki saada lapsia, kun aina on jonkun mielestä joko liian nuori saamaan lapsia tai sitten liian vanha. Ja kaikki meistä edes onnistu saamaan lapsia, vaikka apuna olisi useampikikin tuki ja apukeino. Ei ole myöskään mitään väärää siinä, että välillä kaipaa ikäsitään seuraa. Tai vaikka olla välillä kokonaan yksin. Olet onnekas, jos sinulla ja lapsilla on myös toinen välittäjä vanhempi. - Surullisen moni joutuu kamppailemaan lasten huolehtimisesta yksin; joka toki saattaa olla helpompaa kuin, jos lasten lisäksi olisi "huolehdittavana" ja kestettävänä yksi täys-ikäinen hunsvotti, eikä vastuunsa kantava vanhempi.