Miten lihavat äidit jaksavat hoitaa kotona pieniä lapsia?
Olen viimeisillään raskaana ja painoa on tullut paljon. Tämä käy polville, nilkoille, lihaksille, selälle... kahden pienen kanssa puuhaaminen käy todellakin voimille. Mutta tämähän on todellisuutta ylipainoisille äideille, jatkuvasti! Siis, miten jaksatte, lihavat äidit, vaativaa lapsen perushoitoa?
Ei ole tarkoitus ilkkua, vaan myötätunnosta kyselen, minusta tämä on ainakin tosi raskasta!
Kommentit (5)
ja ihan hyvin oen jaksanut. :)
Ei reistaa polvet, ei nilkat ei selkä... Liikun paljon yksin ja lasten kanssa.
-168/116 kahden pienen lapsen äiti-
mä jaksan lapseni hoitaa kotona ja kydä vielä iltaisin töissä (seisomatyö). Ei ole ollut millään tavoin raskasta. Lapsikin on aika vilkas. Ulkoillaan paljon aamuisin lapsen kanssa. Minulla ei ole kyllä ainakaan ollut selän eikä minkään muunkaan paikan kanssa ongelmia. Raskausajankin kävelin noin yhdeksän kilometriä neljä viisi päivää viikossa. Painoa tuli kyllä raskaudenaikana 5 kg. En kyllä miellä itseäni kovin huonokuntoiseksi vaikka ylipainoa onkin.
eikä kroppasi ole siihen sopeutunut yhtä nopeasti. Lihava ihminen taas usein lihoaa pikkuhiljaa ja kroppakin siihen sopeutuu.
Toisaalta lihavakin voi olla ihan hyväkuntoinen, liikkuu riittävästi ja syö terveellisesti. On lihaksia ja painon jaksaa kantaa. Ja on notkeakin ehkä ja ennen kaikkea hallitsee kroppansa.
Itse olen ollut lihava jo 15 vuotta. Tällä hetkellä peruskunto hieman heikko, koska en ole innokas talviliikkuja mutta voimaa mulla on vaikka kuinka. Jaksan tehdä fyysisesti raskaita töitä, kantaa ja nostaa painavia taakkoja. Olen myös melko notkea, pääsen kyykkyyn ja ylös oikein hyvin, taivunkin moneen suuntaan, voin kiivetä ja hyppiä. Kroppani on sopeutunut kiloihin.
Lenkillä juokseminen on ainoa mitä en tee, pieni pyrähdys onnistuu kyllä esim. karkaavan lapsen kiinni ottaminen.
Olen 174 cm ja painan n. 120 kg
Huojentuiko mielesi? Saitko vaivaavan asian pois mielestäsi??
"huh huh, no hyvä juttu että LIHAVATKIN pärjäävät lastensa kanssa"
Myötätunnolla kyselen, miksi ahdistut ja olet huolissasi toisten pärjäämisten kanssa? On se varmaan vaikeaa elää elämäänsä kun ei enää omat murheet riitä, vaan pitää ihan ajatella toisten ihmisten pärjäämistä.
Olisitko salaisesti hieman ylemmyydentuntoinen?? Mieti, miksi tarkkailet muita äitejä ja heidän elämäntilannettaan. Saatko siitä jotain ylemmyydentunnetta itsellesi??
Joka ihmettelee jo raskauskilojen katoamista ennen jälkitarkastusta niin sun pitäisi miettiä onko sun elämä kovin terveellistä.