Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä jotain 39-vuotiaalta, elämäänsä tyytyväiseltä naiselta :)!
20.03.2012 |
Hetken ehdin vastailla! Kysy ihmeessä, voit vaikka itsekin oppia jotain ;)
Kommentit (24)
Olen lähes täsmälleen saman ikäinen, ja aika lailla sama elämäntilannekin kun sinulla. Ja iltatähtikin mietinnässä. Herättääkö tämä asia sinussa huolta - ikää meillä kuitenkin jo jonnin verran... Itseäni mietityttää, onko sittenkään enää viisasta.
No, kyllähän tämä iltatähtiasia muakin vähän mietityttää. Mies on puhunut asiasta jo pidempään mutta itse olen ollut enemmän harkitsevalla kannalla. Iän puolesta mietityttää lapsen mahd. sairaudet ja ehkä omakin terveys. Olen myös pohtinut isompien lasten suhtautumista asiaan. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta (ed. kysyjälle tiedoksi :)) ja itse olin jo luopunut ajatuksesta, että meille tulisi vielä lapsia. Enemmän ehkä odottanut sitä kahdenkeskistä aikaa nyt, kun lapset ovat jo isompia. Toisaalta ollaan hyvin perhekeskeisiä kotona nysvääjiä eli eipä me kaksinkaan varmaan kauheesti esim. reissattaisi ;). Enemmän varmaan oltaisiin mökillä ja siellähän pärjää kyllä taas vauvankin kanssa! Toisaalta, eihän sitä edes tiedä, suodaanko meille enää sitä iltatähteä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viettää 40 v synttärit?
Mitään suurempia juhlia en aio järjestää, koska kaikki juhlat on yleensä mulle aika pakkopullaa. On niissä sitten vieraana tai järjestäjänä.
Perheen kanssa siis voitais olla ihan vaan kotona tai sitten lähteä jonnekin pienellä matkalle. Riipppuu siitä, millaisessa kunnossa olen silloin. Täytän loppuvuodesta ja haaveissa meillä on tällä hetkellä iltatähti :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa elämä tosiaan hymyillä, toivottavasti se iltatähtikin vielä tulee onnea täydentämään. Onko työasiat kunnossa, oletko tyytyväinen myös työhösi jos olet töissä? Olen noin saman ikäinen ja mulla ne asiat ei ole hyvin.
Itse uskon, että tyytyväisyyteni johtuu ainakin perheestäni (parisuhde ja lapset), työstäni, vaatimattomuudestani ja yksinkertaisuudestani ;). Pidän huolta kunnostani ja jaksamisestani, en kadehdi toisia. Mikäli elämässäni on epäkohtia, pyrin ratkaisemaan ne enkä jää märehtimään menneitä. Nuo nyt äkkiseltään tuli mieleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työelämässä ja koen, että saan tehdä työtä juuri sillä omimmalla alallani.
Ulkoiselta olemukseltani olen melko pitkä ja hoikka (173cm, 58kg), minulla on vaaleat, puolipitkät hiukset ja vihreät silmät, usein myös silmälasit.
ap
Mun aamupala on aina joko tosi iso lautasellinen kaurapuuroa tai maustamaton viili/jogurtti luomumyslillä. Lisäksi syön aina raejuustoa mehukeitolla. Juon myös (liian) monta kuppia kahvia maidolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun täytät 40v, niin näet/koet asiat aivan uudella tavalla?
Arvaa miksi? No siksi, koska susta tulee v a n h a.
Näin se vaan on, valitettavasti. Kun olin - vielä viime kesänä - 39v, tunsin ihan todella, että olen vielä aika näppärän ikäinen, enkä nyt niin ovin vanhakaan...mut ans olla, kun tuli joulukuu ja sen päivän aatto, jolloin täytin vuosia, niin mä todellakin
" menin nukkumaan nuorena ja heräsin vanhana".
Se tunne on niin kokonaisvaltainen, sitä ei voi paeta. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että "ei jumalauta, mä olen neljä-hiton-kymmentä - ja hitto - se on jo PALJON!!!".
Toki on titenkin syytä olla onnellinen kaiken ikäisenä joo, mutta ihan totta, tää ikäjuttu tulee ihan varmasti yllättämään myös sinut.
Ja tämänkin sanon vielä, että mikään pelkkä ulkonäköasia se ikäpaniikki ( tai mikä tää nyt sit onkaan ) ei ainakaan mulle ole, koska näytän ihan hyvältä edelleen - mutta se tietoisuus siitä, että nyt "olen vanha nainen" - se on jotain...se vaan vetää hiljaiseksi, musertaa.
Mutta - onneksi sinäpä olet VASTA 39v, joten malja sille!
kun täytät 40v, niin näet/koet asiat aivan uudella tavalla? Arvaa miksi? No siksi, koska susta tulee v a n h a. Näin se vaan on, valitettavasti. Kun olin - vielä viime kesänä - 39v, tunsin ihan todella, että olen vielä aika näppärän ikäinen, enkä nyt niin ovin vanhakaan...mut ans olla, kun tuli joulukuu ja sen päivän aatto, jolloin täytin vuosia, niin mä todellakin " menin nukkumaan nuorena ja heräsin vanhana". Se tunne on niin kokonaisvaltainen, sitä ei voi paeta. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että "ei jumalauta, mä olen neljä-hiton-kymmentä - ja hitto - se on jo PALJON!!!". Toki on titenkin syytä olla onnellinen kaiken ikäisenä joo, mutta ihan totta, tää ikäjuttu tulee ihan varmasti yllättämään myös sinut. Ja tämänkin sanon vielä, että mikään pelkkä ulkonäköasia se ikäpaniikki ( tai mikä tää nyt sit onkaan ) ei ainakaan mulle ole, koska näytän ihan hyvältä edelleen - mutta se tietoisuus siitä, että nyt "olen vanha nainen" - se on jotain...se vaan vetää hiljaiseksi, musertaa. Mutta - onneksi sinäpä olet VASTA 39v, joten malja sille!
Niin, mä en nyt oikein tiedä, mitä tähän vastaisi! Tiedän vastauksen varmasti vasta sitten, kun tuo päivä on jo ollut :).
Toisaalta iän karttumisesta ja ikääntymisestä on niin monta kokemusta ja mielipidettä kuin on ihmisiäkin. Iän kokeminen on kuitenkin aina subjektiivinen tunne ja siihen vaikuttaa aikaisemmat ja sen hetkiset kokemukset. En usko, että kukaan osaa tuohon antaa etukäteen kovinkaan tyhjentävää ja oikeaa vastausta.
Elämän laatuun kuitenkin vaikuttaa aina tyytyväisyyden ja hallinnan kokemukset omasta elämästä ja mikäli nuo säilyvät minulla samaan tapaan kuin nyt, en usko, että ajatukseni elämästä ihan kamalasti muuttuu tuon 40-vuotispäivän jälkeen...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä teet ja mitä miehesi tekee työksesi?
hyvä elämä minullakin. Joskin osittain olen tyytyväinen osin tyytymätön. Luulenpa että onnellisuutesi salaisuus on tuo vaatimattomuus ja oletko ehkä rauhallinen muutenkin? Onnellinen on se joka on onnen löytänyt.
Minä olen aina ollut vähän levoton, tai ennemminkin kiihkeä. Janoan elämää ja kokemuksia, haluan nähdä maailmaa ja ihmisiä, tai niin ainakin nuorena ajattelin. Toisaalta pelkään, että olen jo nähnyt kaiken (mikä ei varmasti ole totta). Arki, siinä on välillä kestämistä tasaisuudessaan ja rutiineissaan. Minä sain iltatähteni, joka on ihana sydänten valloittaja koko perheellemme! Hyvä mies, joka tosin jonkin sortin työnarkomaani. Olen hoitovapaalla, en tapaa paljoa ihmisiä koska asumme syrjässä. Mutta tämä arki, en tahdo jaksaa sitä. Siivoamista, ruoanlaittoa ja rutiineja. Oma elämä (ja hyvinvointikin) on sivussa, haluan antaa turvallisen ja onnellisen lapsuuden lapsillemme. Aina tuntuu kuitenkin olevan kiire. Tuntuu ettei elämässä ole sisältöä, vaikka onhan sitä. se ei vaan tahdo minulle riittää sellaisenaan.
Harmittaa etten osaa nauttia näistä ainutlaatuisista hetkistä mielestäni riittävästi. En suostu, enkä kykene tyytymään vaatimattomaan elämään. En kuitenkaan kaipaa rahaa, vaatteita ja mammonaa. Mitä ajattelet omasta näkökulmastasi minun elämästäni, osaisitko neuvoa jotain?
Ja ikä ei minua paina, tunnen itseni (riittävän) nuoreksi, sopivan ikäiseksi. olen niin kaunis ja seksikäs kuin haluan, ryppyineni makkaroineni. seksikkyys ja kauneus on pään sisällä. En ole riippuvainen ulkopuolisten arvioista tässä asiassa. Kun nuorin lapsi vielä kasvaa, uskon että ehdin elää aikuisen elämää vielä hyvinkin. En suostu olemaan vanha, varsinkin jos elän 90v tai yli. Mutta mitä se elämä olisi, sen olen kadottanut. Toistaiseksi.
Olen iloinen ap puolestasi, että olet onnellinen elämääsi ja osaat elää oman näköistäsi elämää. Hyvää jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse työskentelen yliopistolla tutkijana, mies kaupallisella alalla tj:na. Meillä on kolme lasta: 15-, 8- ja 7-vuotiaat; molempia sukupuolia :).
Eletään tosiaankin ihan meidän näköistä elämää. Joskus tuntuu, että muilla ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää meidän valintoja ja arvoja. Aikaisemmin meille yritettiin kovasti myös tuputtaa muiden mielestä ns. oikeita arvoja ja tavoittelemisen arvoisia asioita. Jopa niin paljon, että se aiheutti riitoja ja erimielisyyksiä parisuhteeseemme. Onneksi kuitenkin osasimme mieheni kanssa käsitellä näitä asioita ja ymmärsimme, että olemme yhdessä samassa veneessä, jota molemmat haluaa soutaa samaan suuntaan!
Olet elänyt pumpulissa ja onnittelut siitä.
ja onko seksielämäkin tyydyttävää?
Onkos tullut lipsahdettua vääriin lakanoihin?
Olet elänyt pumpulissa ja onnittelut siitä.
Itse taas olen toista mieltä. Olen kokenut lapsuudessa mm. vanhempien alkoholismia, toisen vanhemman itsemurhan ja joutunut tämän jälkeen kannattelemaan toista vanhempaa olemalla ns. kiltti tyttö. Olen myös sairastanut vakavan anoreksian. Aikuisiälläkin olemme kokeneet kaikenlaista mm. eriarvoisuutta suvun piirissä, oman, vakavan sairastumisen sekä valitettavasti pettämistäkin. Varmaan moni on kokenut elämässään vielä minuakin enemmän negatiivista ja vakavampaa mutta siis itse en koe, että olisin ainakaan liian helpolla päässyt.
Kaikista kokemuksista on jotain aina opittu eikä niitä ole jääty liiaksi märehtimään saati voivottelemaan. En myöskään ole antanut kokemusten oikeuttaa minua elämään ns. kurjaa elämää tai puolustellut niillä mahdollisia huonoja valintoja/tekoja tai epäonnistumisiani. Vastuu elämästä ja omista tekemisistä ollaan miehen kanssa kannettu kaksin ja niin tehdään yhä edelleen! Ehkä tämä nykyinen tyytyväisyys elämään kumpuaakin juuri siitä, että vaikeudet on osattu kääntää vahvuuksiksi ja osataan nauttia elämästä sen kaikessa yksinkertaisuudessaankin :)
Ap
Minullekin on tapahtunut kaikenlaista ikävää jo lapsuudesta lähtien. Viimeisestä ikävästä tilanteessa olen vielä toipumassa. Huomaan itsessäni katkeruutta ja synkkyyttä. Miten niistä pääsee eroon?
Olen lähes täsmälleen saman ikäinen, ja aika lailla sama elämäntilannekin kun sinulla. Ja iltatähtikin mietinnässä. Herättääkö tämä asia sinussa huolta - ikää meillä kuitenkin jo jonnin verran... Itseäni mietityttää, onko sittenkään enää viisasta.