Tuntuu, että nyt kolmevitosena elämä on eletty

Menetkö nukkumaan samaan aikaan kun lapsesi menevät? Oma lapseni menee nukkumaan 20-21 Reikäleipä joten minulle jää 4-5 tuntia päivässä omaa aikaa. En ymmärrä miten et saa edes tuntia viikossa aikaa?

Moni mies heittäytyy vaimon huollettavaksi palaten henkisesti lapsuudenkotiinsa. Vaimo muuttuu miehen äidiksi ja huolenpitoa pidetään itsestäänselvänä.

Sille joka käski ap:n mennä töihin -ap:han on jo töissä!

Sinuna, ap, tekisin niin että lakkaisin huolehtimasta miehen pyykeistä ja laittamasta hänelle ruokaa. Huolehtisin vain lapsista ja siinä kaikki, jos mies ei kerran tee teillä itse mitään kenenkään hyväksi.

Neuvolasta en apua saanut, mutta onko perheneuvola jokin oma yksikkönsä? Siis sellainen mistä saisi apua tälläisiin? En itse tiedä ollenkaan asiasta..

Olen tämän aamun varrella jo päättänyt, että mies saa hoitaa omat pyykkinsä yms. Se on niin henkisesti raskasta, kun mies olettaa minunkin pesevän pyykkinsä, tekevän HÄNELLE ruokaa jos se lapsille tehty ruoka ei nyt vain kelpaakaan. Täytyy kysyä päiväkodista jos lapsi voisi olla siellä joku kerta tunnin pidempään. Kävisin vaikka kirjastossa katsomassa lehtiä.

Sille apinaa leikkivälle miehelle vielä.. on hienoa, että leikit lapsesi kanssa. Minun päälle kaatuu KAIKKI hommat päivätyön lisäksi eikä aikaa ole lapsen kanssa apinan leikkimiseen tai energiaakaan, kun mies katoaa vain jonnekin ja minä teen kotitöistä lähtien kaikki. Älä hei kommentoi, jos et ymmärrä toisen tilannetta.Minun mies ei osallistu mihinkään, vaikka sinä (niin kuin muutkin järkevät isät) niin teetkin.

Samanlainen vätysmies hänellä ja lopulta tuli siskollani raja vastaan. Lakkasi pesemästä miehen pyykkejä, vaihtoi petivaatteet vain omalle puolelleen, teki ruokaa vain itselleen ja lapsille. Jätti kaupasta ostamatta miehen haluamat jutut (tietyt jugurtit, lempi leivän, meetwurstit, olut, tupakan, miesten shampoot, dödöt, sipsit, kahvin ym ym). Ennen tätä sanoi miehelle, että nyt loppui passaaminen, jos ei kotielämään osallistu, niin hänkin jättää osallistumatta miehen elämään ja passaamiseen. Siskoni myös lakkasi valittamasta ukolle mistään, lähti vain lasten kanssa jonnekin sanomatta ukolle mitään, kävivät leffassa, hop lopissa, kaupungilla, mummoloissa jne. Pelasi lasten kanssa lautapelejä iloisena ym. Ukkonsa katsoi vierestä.



JOnkun aikaa ukko jaksoi elää ja asenne oli "hällä väliä", mutta jo parin viikon kuluttua alkoi ääni kellossa muuttua.. Alkoi käydä kaupassa koko perheelle, siivosi aamupalat pöydästä jne. Sitten, kun siskoni näki että vihdoin ukolle oli valjennut asian laita, otti hän asian vakavasti puheeksi. Istuivat keskenään ja sisko sanoi, että nyt jos mies alkaa riidellä asiasta, hän lähtee lasten kanssa lopullisesti.



Kyllä se siitä sitten alkoi sujua ja nykyään mies on edelleen vätys, mutta osallistuu perhe-elämään kyllä ja antaa siskolleni omaa aikaa, sisko käy pari kertaa viikossa iltaisin lenkillä ja vloppuisin kaverinsa kanssa kahvilla. Lisäksi mies käy lasten kanssa ulkona ja sisko saa rauhassa sisällä vaikka lukea lehden tai leipoa.



Sinun ei tarvitse hyväksyä tilannettasi, on aika lyödä miehellesi kortit pöytään.

Jos mies ei hoida lapsia, onko sulla ketään, jonka luokse voisit viedä lapset hoitoon, jotta itse pääsisit joskus jonnekin? Sukulaisia, tuttavia tai varaa palkata lastenhoitaja, joka vaikka veisi lapset ulos siksi aikaa?



Sinulla on oikeus elämääsi. Jos miestä ei kiinnosta "auttaa", hanki apu muualta. Pidä huolta itsestäsi, vaikket mieheltä voisi mitään odottaakaan.



Näyttää siltä, että miestä et saa puheillasi muuttumaan. Silloin voit muuttaa ainoastaan itseäsi. Järjestä omaa aikaa (joo, ei se helppoa ole) ja kieltäydy jämptisti mutta ystävällisesti passaamasta aikuista miestä. Jos keskustelu ongelmista ajautuu aina samoille raiteille, onko jotain, jota itse voisit muuttaa? Reagoisitkin toisin kuin yleensä?

oikeasti TEHNYT NIIN että lähdet johonkin miehen tullessa kotiin? Kysymättä lupaa, vaan oven avautuessa, sanoit että nyt mä meen ja tulen X tunnin kuluttua. Mitä tapahtui? Tulit kotiin ja lapset oli yksin, mies lähtenyt johonkin? Sehän on heitteillejättö.



Vai onko kuitenkin niin että kysyit luvan ja mies "kielsi"? Jumalauta nainen. et kysy lupaa vaan lähdet.

Pelko siitä, että arvellaan miehen olevan niin arvaamaton, että mitä tahansa voi tapahtua tilanteen muuttuessa. Pakko tilanteen on kuitenkin ennen pitkää muuttua.

Lähdet ilman lupaa, jos oma naiseni ei haastaisi minua olisin juuri tämmöinen "vätys".

Moni mies heittäytyy vaimon huollettavaksi palaten henkisesti lapsuudenkotiinsa. Vaimo muuttuu miehen äidiksi ja huolenpitoa pidetään itsestäänselvänä.

Sille joka käski ap:n mennä töihin -ap:han on jo töissä!

Sinuna, ap, tekisin niin että lakkaisin huolehtimasta miehen pyykeistä ja laittamasta hänelle ruokaa. Huolehtisin vain lapsista ja siinä kaikki, jos mies ei kerran tee teillä itse mitään kenenkään hyväksi.

Neuvolasta en apua saanut, mutta onko perheneuvola jokin oma yksikkönsä? Siis sellainen mistä saisi apua tälläisiin? En itse tiedä ollenkaan asiasta..

Olen tämän aamun varrella jo päättänyt, että mies saa hoitaa omat pyykkinsä yms. Se on niin henkisesti raskasta, kun mies olettaa minunkin pesevän pyykkinsä, tekevän HÄNELLE ruokaa jos se lapsille tehty ruoka ei nyt vain kelpaakaan. Täytyy kysyä päiväkodista jos lapsi voisi olla siellä joku kerta tunnin pidempään. Kävisin vaikka kirjastossa katsomassa lehtiä.

Sille apinaa leikkivälle miehelle vielä.. on hienoa, että leikit lapsesi kanssa. Minun päälle kaatuu KAIKKI hommat päivätyön lisäksi eikä aikaa ole lapsen kanssa apinan leikkimiseen tai energiaakaan, kun mies katoaa vain jonnekin ja minä teen kotitöistä lähtien kaikki. Älä hei kommentoi, jos et ymmärrä toisen tilannetta.Minun mies ei osallistu mihinkään, vaikka sinä (niin kuin muutkin järkevät isät) niin teetkin.

Siellä selvitellään parisuhteen ja perheen ongelmia. Toinen vastaava ilmaista keskusteluapua tarjoava paikka on perheasiainneuvottelukeskus. Googleta.

Tuo apinamies ei elä sinun todellisuuttasi. Miehet voivat usein heittäytyä vain leikkimään lasten kanssa, kun naiset taustalla huolehtivat kaikista epämukavista rutiineista mitkä liittyy kodin- ja lastenhoitoon.

Tarvitset nyt oikeasti omaa aikaa ja tilaa. Sääli että tilanteenne on päässyt lipsumaan noin pitkälle, miehesi nimittäin haluaa varmaan pitää tiukasti kiinni siitä vapaudesta johon on jo suhteessanne ehtinyt tottua.

Mieluiten niin, että käyvät jossain samassa jutussa (partio, jumppa, jokin kerho tms.), jolloin sinulla on silloin se aika käytettävissäsi ihan yksin oloon. Käyt vaikka kävelemässä.



Sitä paitsi, lastenkin kanssa voit puuhailla vaikka ja mitä. Ei teidän tarvitse jäädä neljän seinän sisälle märehtimään surkeaa kohtaloanne. Lähtekää uimahalliin, ulos pulkkamäkeen tai vaikka kirjastoon. Tai käykää herkuttelemassa kahvilassa tai pitsalla. Kertakin silloin tällöin piristää ja luo välillenne yhteishenkeä. Ehkä lapsetkin tappelevat sitten vähän vähemmän.



Tervellisellä ruoalla, ulkoilulla ja liikunnalla on ihan mieletön vaikutus mielialaan. Suosittelen, että tarkistat vähintäänkin nämä perusasiat, koska kuulostat oikeasti masentuneelta.



Onko teillä ketään, jonka luokse voisitte matkustaa vaikka viikonlopuksi?



Lopeta surkuttelu. Jätä mies ilman huomiota. Anna sen pestä omat pyykkinsä tai jättää pesemättä. Hän on aikuinen ihminen, jolle sinun ei tarvitse leikkiä äitiä. Jos mikään ei auta, hommaudu eroon miehestä, jos se noin hyödytön yksilö on.



Fakta on kuitenkin se, että kukaan muu kuin SINÄ ei voi elämääsi ruveta mieleisempään suuntaan muokkaamaan. Lapsesi taas ovat aarteesi ja voimavarasi, vaikka siltä ei ihan joka hetki tuntuisikaan. He ovat ne ihmiset tässä maailmassa, jotka varauksetta rakastavat sinua. Enemmän kuin mitään muuta.

Kyllä mä tunnen empatiaa ja paljonkin. Mutta en tiedä miksi mun pitäis tuntea sitä elämäänsä kyllästynyttä ihmistä kohtaan. Mikä sun ongelma on? Arkea täällä jokainen elää.



Oikeesti ihmisillä on oikeitakin murheita ja kriisejä mm lapsi kuollut, puoliso loukkaantunut vakavasti, itse koettu syöpä. Että jaan mielummin empatiani näille. Jännä juttu, että tällaiset ihmiset ei kitise turhasta ja heille normaaliarki olisi todella toivottua.

Elän yksin.

Jos olisin tiennyt minkälaista elämä tulee olemaan, niin en olisi ottanut meistä enkä tehnyt lapsia. Tämä on kuin pitkäkestoinen, kiduttava henkinen kuolema.

Minä ole 37 v. eikä ole miestä eikä lapsia. Tympeää se elämä on täälläkin, joskin eri syistä. Aina yksin kotona käkkimistä, ei ole rahaa harrastaa tai matkustaa, eikä raskaan työn jälkeen jaksaiikaan. Elämä pyörii rundia istu yksin kotona, nuku, mene töihin, syö, istu yksin kotona... Minä aina toivon että olisipa edes mies ja lapsia, jotain elämää ympärillä.

Moni mies heittäytyy vaimon huollettavaksi palaten henkisesti lapsuudenkotiinsa. Vaimo muuttuu miehen äidiksi ja huolenpitoa pidetään itsestäänselvänä.

Sille joka käski ap:n mennä töihin -ap:han on jo töissä!

Sinuna, ap, tekisin niin että lakkaisin huolehtimasta miehen pyykeistä ja laittamasta hänelle ruokaa. Huolehtisin vain lapsista ja siinä kaikki, jos mies ei kerran tee teillä itse mitään kenenkään hyväksi.

Neuvolasta en apua saanut, mutta onko perheneuvola jokin oma yksikkönsä? Siis sellainen mistä saisi apua tälläisiin? En itse tiedä ollenkaan asiasta..

Olen tämän aamun varrella jo päättänyt, että mies saa hoitaa omat pyykkinsä yms. Se on niin henkisesti raskasta, kun mies olettaa minunkin pesevän pyykkinsä, tekevän HÄNELLE ruokaa jos se lapsille tehty ruoka ei nyt vain kelpaakaan. Täytyy kysyä päiväkodista jos lapsi voisi olla siellä joku kerta tunnin pidempään. Kävisin vaikka kirjastossa katsomassa lehtiä.

Sille apinaa leikkivälle miehelle vielä.. on hienoa, että leikit lapsesi kanssa. Minun päälle kaatuu KAIKKI hommat päivätyön lisäksi eikä aikaa ole lapsen kanssa apinan leikkimiseen tai energiaakaan, kun mies katoaa vain jonnekin ja minä teen kotitöistä lähtien kaikki. Älä hei kommentoi, jos et ymmärrä toisen tilannetta.Minun mies ei osallistu mihinkään, vaikka sinä (niin kuin muutkin järkevät isät) niin teetkin.

Siellä selvitellään parisuhteen ja perheen ongelmia. Toinen vastaava ilmaista keskusteluapua tarjoava paikka on perheasiainneuvottelukeskus. Googleta.

Tuo apinamies ei elä sinun todellisuuttasi. Miehet voivat usein heittäytyä vain leikkimään lasten kanssa, kun naiset taustalla huolehtivat kaikista epämukavista rutiineista mitkä liittyy kodin- ja lastenhoitoon.

Tarvitset nyt oikeasti omaa aikaa ja tilaa. Sääli että tilanteenne on päässyt lipsumaan noin pitkälle, miehesi nimittäin haluaa varmaan pitää tiukasti kiinni siitä vapaudesta johon on jo suhteessanne ehtinyt tottua.

Kiitos.Koitan alkaa googlettamaan näitä.

Kyllä mä tunnen empatiaa ja paljonkin. Mutta en tiedä miksi mun pitäis tuntea sitä elämäänsä kyllästynyttä ihmistä kohtaan. Mikä sun ongelma on? Arkea täällä jokainen elää.

Oikeesti ihmisillä on oikeitakin murheita ja kriisejä mm lapsi kuollut, puoliso loukkaantunut vakavasti, itse koettu syöpä. Että jaan mielummin empatiani näille. Jännä juttu, että tällaiset ihmiset ei kitise turhasta ja heille normaaliarki olisi todella toivottua.

On ollut kohdallani vakava sairaus ja toinenkin vakava tilanne. Joskus ne ihmisen voimavarat vain ovat nollassa.

Kyllä mä tunnen empatiaa ja paljonkin. Mutta en tiedä miksi mun pitäis tuntea sitä elämäänsä kyllästynyttä ihmistä kohtaan. Mikä sun ongelma on? Arkea täällä jokainen elää.

Oikeesti ihmisillä on oikeitakin murheita ja kriisejä mm lapsi kuollut, puoliso loukkaantunut vakavasti, itse koettu syöpä. Että jaan mielummin empatiani näille. Jännä juttu, että tällaiset ihmiset ei kitise turhasta ja heille normaaliarki olisi todella toivottua.

On ollut kohdallani vakava sairaus ja toinenkin vakava tilanne. Joskus ne ihmisen voimavarat vain ovat nollassa.

siinä on että ihmisen pitää kokoa jotain tosi draamaattista ennenkuin saa valittaa? Niiden elämässä sentään tapahtuu jotain...

Itse vetäsin kyllä suorilta jotain kahvaa että sais edes 5.v elämää eteenpäin ja pois tästä kuolettavasta tylsyydestä. Moni lopettaa elämänsä tylsyyteen onkohan se tarpeeksi dramaattista että jotain jaksaisi sitten kiinnostaa...

että ajattelit jo 35:na tollai.



Nyt nauti elämästä ja edes siitä, että olet vielä ihmisen näköinen. Tässä 40 toisella puolella tukka lähtee, rasvakerros ohene, jänteet alkaa näkyä ja muuta niin kammottavan vastenmielistä vanhenemisoiretta, että ei tosikaan.



Kuulostaa pinnalliselta ehkä varoitella jostain ulkonäköseikoista mutta oikeasti kun vanheneminen on päällä, niin pelottaa ja lujaa. Itse tässä vaiheessa harmittelen, että surin liikaa siinä sun iässä.



Ja lopeta se tupakointi!!!



Tilanteesi kyllä kuulostaa siltä, että masennusta on ilmassa. Jos kävisit tyttöjen kanssa ravintelissa vaihteeksi, niin yllättäen taas kotielämä tuntuisi kivalta. Lue myös juttuja täältä av:lta. Kun näkee, että on kohtalotovereita ja ennen kaikkea niitä, joilla on vielä kurjempaa, pettämistä, eroa ym., niin oma tilanne ei ehkä tunnukaan ihan niin pahalta. Ja ei tää yksinolokaan niin hohdokasta ole.



No, ei tämä varmasti lohduttanut, mutta tsemppiä kuitenkin! Kevät sentään tulee :)

parisuhde pelaa, teen itseä kiinnostavia juttuja ja lapsen (nyt 9 v) kanssa on vuosi vuodelta ollut mukavampaa.



-toinen 35-vuotias

siinä on että ihmisen pitää kokoa jotain tosi draamaattista ennenkuin saa valittaa? Niiden elämässä sentään tapahtuu jotain... Itse vetäsin kyllä suorilta jotain kahvaa että sais edes 5.v elämää eteenpäin ja pois tästä kuolettavasta tylsyydestä. Moni lopettaa elämänsä tylsyyteen onkohan se tarpeeksi dramaattista että jotain jaksaisi sitten kiinnostaa...

Sä taidat tykätä lillua tuossa itsesäälissä, vai mitä? Fine, vingu ja napise, jos saat siitä jotain kicksejä.

Siinä olet kyllä oikeassa, että tuo jankkaaminen ei kovin kauaa enää jaksa kiinnostaa (huomaa, että aika moni on avannut tämän ketjun ja aika monta ihmistä on tähän asti kiinnostanut!)

Meillä kaikilla on omat ristimme. Se nimenomaan on sitä elämää.

Jos ihan oikeasti haluat kohentaa elämäsi laatua, niin sulla on itselläsi siihen kaikki avaimet. Tämä ketju on pullollaan hyviä vinkkejä. Ala toimia.

Kotitöitä ja töitä... lapsia ja aina vain tätä samaa. Ei ole mitään ylimääräistä iloa, ei mahdollisuuksia harrastuksiin.. ei mitään. Mies tekee omia juttujaan ja ei auta sanominen - tappelu tulee päälle, joka kääntyy aina minun viakseni. Ainoa pakokeino kaikesta on, kun muutaman kerran päivässä käyn tupakalla.

Jos olisin tiennyt minkälaista elämä tulee olemaan, niin en olisi ottanut meistä enkä tehnyt lapsia. Tämä on kuin pitkäkestoinen, kiduttava henkinen kuolema.

Kotitöitä ja töitä... lapsia ja aina vain tätä samaa. Ei ole mitään ylimääräistä iloa, ei mahdollisuuksia harrastuksiin.. ei mitään. Mies tekee omia juttujaan ja ei auta sanominen - tappelu tulee päälle, joka kääntyy aina minun viakseni. Ainoa pakokeino kaikesta on, kun muutaman kerran päivässä käyn tupakalla.

Jos olisin tiennyt minkälaista elämä tulee olemaan, niin en olisi ottanut meistä enkä tehnyt lapsia. Tämä on kuin pitkäkestoinen, kiduttava henkinen kuolema.

mutta eihän tuo ikään liity vaan mieheesi ja ehkä myös väärään uravalintaan.