Lue keskustelun säännöt.
Ruumiista irtautuminen
20.08.2013 |
Onko kukaan täällä kokenut sitä? Millaista se oli? Missä tilanteessa?
Itselleni on käynyt niin monta kertaa ja aina unihalvauksen yhteydessä. Keho on halvaantunut, ja kun lähden liikkumaan, olenkin irtautunut. Nousen vain yleensä istumaan sängylle ja sitten nousen sängystä. Yleensä vain kävelen asunnossani sisällä ihmettelemässä. Keho makaa sängyssä. On samanlainen olo kuin valveilla. Tunnen myös aina jonkinlaista vetoa takaisin kehoa kohti. Sitä on vaikea kuvailla. Mulle on käynyt niin sen verran usein, että tiedän koko ajan, mitä tapahtuu. Olo on rauhallinen ja tyyni. Kerran lähdin ikkunan ja seinän läpi ulos vähäksi aikaa. Pystyn lentämäänkin, mutta se vaatii henkisiä ponnisteluja.
En tiedä, mitä uskoa asiaan liittyen, enkä halua väitellä, onko tuo kuviteltua vai totta. Haluaisin vain kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (121)
Oletteko koskaan pelänneet, että palaaminen ei onnistuisi? Miltä kehossa jälleen oleminen on aluksi tuntunut, onko kokemuksia siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännästi sanottu, että "tiedät olevasi oman pääsi sisällä". Minä taas koen, että tietoisuus ei alkujaankaan ole pään sisällä vaan ympäriinsä, ja jaamme tietoisuutemme muiden kanssa. Sen takia mm. telepatia on mahdollista, koska ajatuksemme niin sanotusti leijailevat ympärillämme ja pystymme aistimaan myös muiden ajatuksia. Ja kehosta poistuessa (ja esim. unessa) jätämme fyysisen kehomme kokonaan ja tietoisuutemme lähtee siitä erilleen -ei suinkaan "syvemmälle" sen sisään.
En varsinaisesti suosittele laittomia päihteitä koskaan kenellekään, mutta ap vaikuttaa juttujensa perusteella siltä, että suosittelen edes teoriatasolla tutustumaan psykedeelisiin päihteisiin (LSD ja psilosybiinisienet). Ne liittyvät vahvasti mainitsemiesi kokemusten olemassaoloon ja tuovat niihin paljon järkeä ja selkeyttä. Lue aiheesta, ei ole pakko kokeilla :D Mutta sienestyskausi on nyt ennen pakkasia kuumimmillaan, jos innostutkin.
Miksiköhän viesti poistettiin?
Keskustelu tietoisuudesta sensuroitu, johan on kumma...
jaa suosituksen takia sensuroitiin...
Toukokuu vai kesäkuu 1976 oli umpisuoli puhki ja suolistotukos.olin meilahti. Siskolleni Marialle,jolla 2 lapstani hoidossa, sanottu ennen leikkaus 50 % kuolee tai 50% mahdolisuus selvitä. Katselin itseäni katonrajassa leikauspöydällä..Lääkärit sanoi jälkikäteen, selvisin valtavan elämän tahtoni takia. Elämäni elämän tahtoni , 2 lastani , elämän lahjat !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa mennä useimpien mielestä aika höpönlöpöksi ja new age -huuhaaksi, mutta omaan maailmankuvaani ja näihin omiin "yliluonnollisiin" kokemuksiini olen saanut paljon tukea ja selityksiä ykseyden kautta. Siis, että kaikki olemme yhtä ja samaa energiaa ja loppupeleissä emme ole mitenkään erillisiä toisistamme -tähän liittyy myös tuo kehon ja tietoisuuden erillisyys. Konseptia voi olla vaikea käsittää, mutta jos se kiinnostaa, niin suomeksi siitä voi lukea esim. tällä sivustolla: http://yhdenlaki.wordpress.com/ . Englanniksi The Law of One.
Täsmennän vielä, että omat kokemukseni ja maailmankuvani muodostuivat ennenkuin luin tästä Yhden laista -se vain täydensi ja selitti jo syntynyttä maailmankuvaani, tavallaan yhdisti kaiken ja naksautti puuttuvia palasia paikalleen.
Kirjoitin yliluonnollisen heittomerkkeihin tuossa aiemmin siksi, että mielestäni ei ole olemassa mitään yliluonnollista. Kaikki on luonnollista mitä tapahtuu, ja se, että jotain ei voida luonnontieteillä todistaa tai että valtaosa ei aisti ja koe samoja juttuja, ei kuitenkaan tee aiheesta mitenkään yliluonnollista tai luonnotonta. Se tekee aiheesta vain aiheen, jota ei tieteen keinoilla vielä voida todistaa.
Ilman ensimmäistä ja toista kappaletta, olisin luullut tekstiä omakseni!
Vierailija kirjoitti:
Irtosin kerran ruumiistani hiljattain huumeiden vaikutuksen alaisena, mutta en kauas, eikä niin ole käynyt ennen sitä, eikä sen jälkeen. Pelästyin ihan helvetisti, koska luulin, että kuolen.
Ehkä kuolitkin, jossain määrin, mutta avin vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä kokemuksia tuppaa tulemaan sitä enemmän, mitä enemmän asia on esillä.
Olen fyysikko, enkä pysty mitenkään hyväksymään ajatusta, että ihmisen tietoisuus ja aistit voisivat toimia kehon ulkopuolella mitenkään. Yhtäkään tällaista tapausta ei ole todistettu luotettavalta taholta.
Sinun jos jonkun pitäisi voida ajatella out of the box (emme ymmärrä paljon kvanttifyysiikasta).
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lukuisia unihalvauksia; näitä on ihan laidasta laitaan monenlaisia. Mm. olen ollut ilmassa ruumiini yläpuolella ja nähnyt sieltä huoneen ja olen tuntenut "vetoa" seinää kohti/palannut kuitenkin omaan vartalooni. Kerran unihalvauksessa tunsin kuinka onnistuin kääntymään toiselle kyljelleni ja puristin/yritin puristaa vieressäni nukkuvaa täysillä käsivarteen avunpyynnöksi. samalla heräsin, mutta olinkin oikeasti kääntynyt toiseen suuntaan kyljelleni, eli puristuskin oli kuviteltua. Aamulla taas selvisi, että vieressäni nukkunut oli yöllä kanssa tuntenut outoa puristusta käsivarressaan.
Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku tuntisi vetoa muuta kuin kehoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei varmaan ole enää lukemassa ketjuaan. Mutta on aika outoa, että ketju on täynnä jotain arvailuja sielukokemuksista tai muusta mystiikasta.
Ap:han vain kuvaili ihan klassisen dissosiaatiohäiriön oireen.
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan kerran irronneeni ruumiistani. Olin juossut fyysisesti rankan juoksulenkin ja jossain vaiheessa yötä havaitsin käveleväni tai leijailevani makuuhuoneen viereisessä huoneessa. Oli yö, mutta valaisin ympäristöä hohtamalla valkoista valoa. Ajatukseni tuntuivat ihan lapsen tasoiselta tai sitten olin vain niin ihmeissäni ennenkokemattomassa olotilassani. Ihmettelin kovasti valkoista valoa, enkä oikein ymmärtänyt edes että mitä se oli kunnes palasin takaisin ruumiiseeni. Ruumis veti voimakkaasti puoleensa, en oikeastaan pystynyt itse määräämään liikkumistani lainkaan. Näin makuuhuoneen mustana laatikkona yläpuolelta ja hetken kuluttua musta laatikko imi minut sisäänsä. Tulin makuuhuoneeseen sängynpääty seinästä ja ruumiini pompsahti istumaan hyvin voimakkaasti. Olin ihan ällikällä, että missä olen. Heräsin ja kokeilin hämilläni käsilläni ympäristöä, kunnes ymmärsin olevani sängyssäni. Outo kokemus, johon en ole päässyt toistamiseen vaikka olen kuinka yrittänyt tehdä fyysisesti rankkoja juoksulenkkejä.
Tämän jälkeen olen kyllä nähnyt jotain enteellisiä unia, mutta niitäkin vain kerran tai pari.
Itse en oikein tiedä mihin uskoa. Kirkosta olen eronnut, koska en usko sellaiseen mitä kirkko paasaa. Luulen, että Jeesus on korkeintaan voinut olla humanoidi. Uskon kai vaan jonkinlaiseen maan ulkopuoliseen elämään. Olen koko lapsuuteni nähnyt unta ufoista ja humanoideista, jotka näyttävät ihmisiltä, ja jotka mm. vierailivat unessa kotonani. Ehkä uskon myös tuohon ihmisen henkiolentoon (sielu) kun sen olen itse nähnyt, mutta ihmettelen, että miksi ajatukseni olivat silloin niin lapsen ajatuksen oloisia, ehkä olen henkisen kehityksen alkupäässä elämäni kiertokulussa.
Tiedän, että aloitus on vanha, mutta kiinnostaisi tietää, miten koetaan seinän läpi meneminen (näkeekö seinän läpi, tuntuuko vastusta, tms.). Ja minkä värisinä humanoidit nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei varmaan ole enää lukemassa ketjuaan. Mutta on aika outoa, että ketju on täynnä jotain arvailuja sielukokemuksista tai muusta mystiikasta.
Ap:han vain kuvaili ihan klassisen dissosiaatiohäiriön oireen.
Miksi tahansa sitä halutaankin kutsua - kehostapoistumiskokemus, unihalvaus, dissosiaatio, jokin muu - ilmiö on kiehtova, ja minusta yllättävän moni pystyi antamaan oman vastaavan kokemuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Irtauduin ruumiistani (?) kun olin kovassa kuumeessa matkalla. Kaipasin yöllä kovasti kotiin ja lähdin sinne. Näin itseni ilmasta "kartalla", kultainen lanka yhdisti minut paikkaan, jossa ruumiini sijaitsi. Menin koko matkan kotiin, muistan tarkasti yksityiskohdat. Kotona kävelin ympäriinsä, kunnes palasin takaisin. En tiedä, mitä tapahtui, sillä vanhempani sanoivat minun palattuani matkalta, että isä heräsi yöllä ja sanoi äidilleni:" X tuli kotiin." ja äiti totesi, että X:hän on reissussa. Mutta isäni sanoi, että oli kuullut askeleeni ja kokenut läsnäoloni. Sen kuultuani sanoin heille, että niin kävinkin kotona ja kerroin, mitä olin kokenut. Mystistä.
Jännä toi lanka! Vähän niin kuin kreikkalaisessa mytologiassa, siinä tosin oli punainen lanka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta olis kun yhtäkkiä lähtis leijailemaan tuulen mukana. Joskus unessa olen katsellut asioita "yläpuolelta". Eipä se herättyään tuntunut enää ihmeelliseltä.
Niin. Mikään materiaali ei pidättelisi.
fdsfddsf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei edes omaa telepaattisia kykyjä, siihen en mäkään usko. Irtaantumista voi sen sijaan tapahtua. Olis hauska tietää koska sielu ja henki saavuttaa uuden elämän. Onko sekin asia joka kasvaa ruumiin mukana?
Tuo on sama kuin sanoisi, etten usko lohikäärmeisiin, mutta yksisarvisia kyllä on. Come on.
Osuvasti sanottu. :)
Uskova sisar kirjoitti:
Jokainen, joka kokee irtaantumisen ruumiistaan on avannut portin pimeyden voimille. Itse olin myös tuossa 13-15v samassa tilassa, että pelotti oikein nukahtaa, kun tiesi, että irtaantuu taas ruumiistaan. Monesti yritin saada liikautettua itseäni hereille, vaikka olinkin tietoisesti hereillä, mutta ruumis halvaantuneena. Kun annoin elämäni Jeesukselle Kristukselle, niin pimeyden voimat päästä minusta irti, eikä sen jälkeen ole tullut ruumiista irtaantumista. Samalla lähti kuoleman ja pimeän pelkokin. Tuolloin 12-15v "leikkisin" pimeyden voimilla mm. Korteista ennustaminen, horoskooppeihin uskominen. Äitini kävi ennustajalla ja sekin vaikutti tuolloin elämääni. Ottakaa selvää mitkä asiat ovat okkulttisia ja sanoutukaa niistä irti Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä ja antakaa elämänne Jeesukselle ( Jeshualle) , jos ette, niin elämänne ei tule olemaan sisäisesti levollista, rauhaa ja yltäkylläisyyttä. Pahin on se, että pimeyden ruhtinas saatana tekeytyy valkeuden vaatteeksi ja lupaa kaikkea mikä kuulostaa sinusta ihanalta, mutta näin saatana saa sielusi vangituksi kuuluvaksi hänelle ja tulee runtelemaan sinua ja lopuksi vie sinun sielusi helvettiin kun kuolet. Naura pois vaan, koska sielunvihollinen on ovela ja olet joutunut jo vangiksi. Ainut tie, totuus ja elämä on Jeesus Kristus, kukaan ei pääse Isän tykö muuten kuin Jeesuksen Kristuksen kautta ja saatanakin tietää sen ja ei tietenkään päästä irti otettaan sinusta, että saa helvetin tuleen paljon ihmisiä. Tee sovinto jo tänään Jumalan kanssa ja pyydä Jeesusta tulemaan sydämeesi asumaan ja pyydä kaikki syntisi anteeksi, niin hän antaa ne anteeksi. Hanki raamattu ja ala lukemaan sitä evankeliumista lähtien Matteus, Markus ,Luukas,Johannes. Etsi hyvä seurakunta, jossa tunnustetaan Jeesus Kristus on Herra ja Pyhä Henki toimii siellä parantaen sairaita. Jeesus rakastaa sinua. Niin paljon Jumala on maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Jeesus itse on Jumala, joka nousi kolmantena päivänä kuolleista. Kuka hänet herätti?
Hyvä pointti.
Vierailija kirjoitti:
http://www.tv7plus.fi/olin-saatananpalvoja/
Tässä puhutaan ruumiista irtaantumisesta.
Hieno tarina.
Susi kirjoitti:
Minulla on yksi selkeä kokemus hengen irtautumisesta ruumiista. Olin 9-vuotias, kun minulle tehtiin nielu-ja kitarisaleikkaus. Nukutus sujui aivan normaalisti, kuulin aivan selvästi kun tuttu lääkäri sanoi, että nyt se ... jo nukkuu. Sen jälkeen katselinkin jo itseäni huoneen katosta tai jostain korkealta. Siis minun kehoni makasi leikkauspöydällä lääkäri ja hoitajat ympärilläni. Itse vain katselin itseäni ja huonetta, jonka yksityiskohdat muistan selvästi. Kehoni nukkui, mutta minä en. Heräsin aikanaan henkeni ollessa kehossani ihan normaalisti.
En ole kertonut kokemuksestani kenellekään, koska luulin että kaikki kokevat samoin. Itse en ole kokenut samaa myöhempien nukutusteni aikana. Tuo lapsuuden kokemus on säilynyt kristallinkirkkaana muistissa elävänä. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Mutta jos joku sanoo, että näit unta en tyydy siihen selitykseen. Se ei ollut unta, vaan kokemus hengen irtautumisesta kehosta.
Jännää, että näitä yleisanestesiapotilailta ei kysytä, muistaako mitään operaatiosta.
Susi kirjoitti:
Minulla on yksi selkeä kokemus hengen irtautumisesta ruumiista. Olin 9-vuotias, kun minulle tehtiin nielu-ja kitarisaleikkaus. Nukutus sujui aivan normaalisti, kuulin aivan selvästi kun tuttu lääkäri sanoi, että nyt se ... jo nukkuu. Sen jälkeen katselinkin jo itseäni huoneen katosta tai jostain korkealta. Siis minun kehoni makasi leikkauspöydällä lääkäri ja hoitajat ympärilläni. Itse vain katselin itseäni ja huonetta, jonka yksityiskohdat muistan selvästi. Kehoni nukkui, mutta minä en. Heräsin aikanaan henkeni ollessa kehossani ihan normaalisti.
En ole kertonut kokemuksestani kenellekään, koska luulin että kaikki kokevat samoin. Itse en ole kokenut samaa myöhempien nukutusteni aikana. Tuo lapsuuden kokemus on säilynyt kristallinkirkkaana muistissa elävänä. En tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Mutta jos joku sanoo, että näit unta en tyydy siihen selitykseen. Se ei ollut unta, vaan kokemus hengen irtautumisesta kehosta.
Nukutus on muuten feikkitermi. Kysehän ei ole unesta.
Mitä on minä?