Oletko ollut joskus puuttumatta työpaikkakiusaamiseen?

kaikki työtoverini olivat puuttumatta työpaikkakiusaamiseen, kun työnantajani aloitti minun sairaalloisen kiusaamisen.



Kyllä kahvipöydässä oltiin niin minun puolella ja kauhisteltiin (mutta samalla olivat tyytyväisiä että saivat jäädä itse rauhaan kiusaajalta).



Työnantajani oli myös kyseisen yrityksen omistaja/yrittäjä, eli hänelläpä ei ollut esimiestä, ja kun on vain sana sanaa vastaan, eikä kukaan uskaltanut puhua minun puolesta, jäin täysin yksin syytöksieni kanssa. Ja työnantajani sai jatkaa käytöstään aivan rauhassa.



Se siitä työpaikasta. Maine ja terveys meni, mutta yritinpähän taistella 6kk sitä kiusaamista vastaan. Mutta yksin jäin, ja jouduin irtisanomaan itseni. Työnantajani siis voitti.



Syy miksei kukaan asettunut minun puolelle, johtui ehidän pelosta menettää työpaikka ja joutua samanlaisen kiusan uhriksi.



Itse en ymmärrä tuollaista pelkuruutta.



Minä jouduin kiusaamisen kohteeksi, kun puolustin toista kiusattua, joka irtisanoikin itsensa ennen minua. Ja sen jälkeen alkoi minun kiusaamiseni.



Mutta eiköhän työnantajallani ole jo taas uusi uhri minun tilallani, jokin heistä joka niin pelkäsi joutuvansa uhriksi, eikä siksi uskaltanut avat suutaan. Toivottavasti nyt joku uskaltaa puolustaa häntä. :(

Olin vuosia töissä yrityksessä, jossa kiusaamista esiintyi jatkuvasti, kohde kyllä vaihteli. Itseäni yritettiin kiusata muutaman kerran, mutta pistin aika voimallisesti vastaan ja syyllinen vaihtoi kohdetta.



Puutuin työkavereihini kohdistuvaan kiusaamiseen useita kertoja työsuhteeni aikana, en kuitenkaan joka päivä/viikko, joten jokaista tapausta en ottanut erikseen esille. Olin kuitenkin se, joka etunenässä yritti nostaa kissaa pöydälle sekä kiusaajan että tämän esimiehen kanssa.



Aikani yritettyäni lannistuin, koska kiusaaja ei nähnyt toiminnassaan mitään väärää ja hänen esimiehensä (toimitusjohtaja/yrityksen omistaja) ei puolestaan uskaltanut tai osannut puuttua. Kiusaajalla oli hyvä asema yrityksessä, hänellä oli tärkeä rooli myynnissä ja asiakasrajapinnassa, mikä vaikeutti toimitusjohtajan puuttumista asiaan.



Irtisanouduin asian vuoksi, koska en voinut hyväksyä epäasiallista kohtelua, jota yrityksessä esiintyi, mutta en nähnyt mitään mahdollisuuksia asian ratkaisemiseen.

kannattaa välttää tietyn tyyppisiä yrityksiä. Selvisi tekstistäsi. Ja on tuttua. Saavat sitten tasoistaan työvoimaa..

kaikki työtoverini olivat puuttumatta työpaikkakiusaamiseen, kun työnantajani aloitti minun sairaalloisen kiusaamisen.

Kyllä kahvipöydässä oltiin niin minun puolella ja kauhisteltiin (mutta samalla olivat tyytyväisiä että saivat jäädä itse rauhaan kiusaajalta).

Työnantajani oli myös kyseisen yrityksen omistaja/yrittäjä, eli hänelläpä ei ollut esimiestä, ja kun on vain sana sanaa vastaan, eikä kukaan uskaltanut puhua minun puolesta, jäin täysin yksin syytöksieni kanssa. Ja työnantajani sai jatkaa käytöstään aivan rauhassa.

Se siitä työpaikasta. Maine ja terveys meni, mutta yritinpähän taistella 6kk sitä kiusaamista vastaan. Mutta yksin jäin, ja jouduin irtisanomaan itseni. Työnantajani siis voitti.

Syy miksei kukaan asettunut minun puolelle, johtui ehidän pelosta menettää työpaikka ja joutua samanlaisen kiusan uhriksi.

Itse en ymmärrä tuollaista pelkuruutta.

Minä jouduin kiusaamisen kohteeksi, kun puolustin toista kiusattua, joka irtisanoikin itsensa ennen minua. Ja sen jälkeen alkoi minun kiusaamiseni.

Mutta eiköhän työnantajallani ole jo taas uusi uhri minun tilallani, jokin heistä joka niin pelkäsi joutuvansa uhriksi, eikä siksi uskaltanut avat suutaan. Toivottavasti nyt joku uskaltaa puolustaa häntä. :(

jo monta vuotta eräs ammattitaidoton nainen on saanut olla johdossa. kiusannut, haukkunut ja syyllistänyt muita omista virheistään.

minä katsoin menoa jonkin aikaa ja sitten aloin kerätä todisteita. kun kysyin kuka haluaa tulla mukaan, vain 1 suostui vaikka kaikki ovat kärsineet.



menimme sitten tekemään valituksen ja nyt kaikki ovat iloisia siitä että meillä oli rohkeutta tehdä se.

Toivoisin että ihmiset puolustautusivat, puolustaisivat itseään ja muita eivtäkä vain yrittäisi elää ikävän asian kanssa ja kärsiä. Ei työelämä saa olla tällaista.

Ton takia kannattaa välttää tietyn tyyppisiä yrityksiä. Selvisi tekstistäsi. Ja on tuttua. Saavat sitten tasoistaan työvoimaa..

kaikki työtoverini olivat puuttumatta työpaikkakiusaamiseen, kun työnantajani aloitti minun sairaalloisen kiusaamisen.

Kyllä kahvipöydässä oltiin niin minun puolella ja kauhisteltiin (mutta samalla olivat tyytyväisiä että saivat jäädä itse rauhaan kiusaajalta).

Työnantajani oli myös kyseisen yrityksen omistaja/yrittäjä, eli hänelläpä ei ollut esimiestä, ja kun on vain sana sanaa vastaan, eikä kukaan uskaltanut puhua minun puolesta, jäin täysin yksin syytöksieni kanssa. Ja työnantajani sai jatkaa käytöstään aivan rauhassa.

Se siitä työpaikasta. Maine ja terveys meni, mutta yritinpähän taistella 6kk sitä kiusaamista vastaan. Mutta yksin jäin, ja jouduin irtisanomaan itseni. Työnantajani siis voitti.

Syy miksei kukaan asettunut minun puolelle, johtui ehidän pelosta menettää työpaikka ja joutua samanlaisen kiusan uhriksi.

Itse en ymmärrä tuollaista pelkuruutta.

Minä jouduin kiusaamisen kohteeksi, kun puolustin toista kiusattua, joka irtisanoikin itsensa ennen minua. Ja sen jälkeen alkoi minun kiusaamiseni.

Mutta eiköhän työnantajallani ole jo taas uusi uhri minun tilallani, jokin heistä joka niin pelkäsi joutuvansa uhriksi, eikä siksi uskaltanut avat suutaan. Toivottavasti nyt joku uskaltaa puolustaa häntä. :(

Minun entinen työpaikkani on aivan sairas paikka. Minun ainoa virhe oli, että kestin sitä liian pitkään. Kiusaamistani siis. Mutta minulla painoi vaakakupissa myös se, että meillä oli asiakkaana lapsia, joiden huonoa kohtelua en voinut sallia ja katsoa läpi sormien, vaan puutuin myös siihen ja tein asioista tarvittavat ilmoitukset välittömästi viranomaisille (kun työnantajani ei niitä suostunut tekemään, jottei häneltä mene lupa toimia yrittäjänä alallaan...).

Joten sen takia jouduin kestämään asiaa niinkin kauan, että työnantajani tekemä sairaalloinen kiusaaminen vei myös minun terveyden.

Mutta täältä noustaan, ja entisä ehompana. Enkä olisi voinut koskaan antaa itselleni anteeksi, jos en olisi toiminut siten kuin toimin. :)