Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu nii-in kurjalta, mun paras ystäväni on hylännyt minut.
19.03.2012 |
En ymmärrä, mitä on tapahtunut ja miksi. Minulla on ollut todella läheinen ystävä, ikäiseni (n.35-vuotias) nainen viitisentoista vuotta. Asumme naapurikunnissa ja aiemmin tapasimme noin kerran kuukaudessa ja meillä on ollut aina mukavaa yhdessä. Ollaan todella samanlaisia ja meillä on totaalisen samanlaiset mielipiteet asioista, koskaan emme ole riidelleet. Tyyliin ymmärrämme (tai ymmärsimme) toisiamme puolesta sanasta, olemme jakaneet yhdessä isot ilot ja suuret surut, olimme toistemme kaasot, vuosikaudet lähettelimme tekstareita päivittäin, pikkuhiljaa se hiipui vähän ja nyt viimeisen vuoden yhteydenottaja olen ollut suunnilleen poikkeuksetta minä. Alkuun pyysin vanhaan tapaan milloin mihinkin, tai muuten vain soittelin tai tekstasin tai lähetin sähköpostia. Vähitellen hänelle ei sopinut mikään ehdottamani tapaaminen, sähköposteihin, puheluihin ja tekstareihin ei enää kuulunut vastausta. Olemme viimeisen vuoden aikana tavanneet ehkä kolme kertaa. Kerran istuimme iltaa kahdestaan, kummallakin oli "vapaailta perheestä" ja odotin, että meillä olisi kivaa, niinkuin aina ennen, mutta kaikki oli jotenkin vaisua. Ystäväni kertoili kaikenlaisista menoistaan muiden ystäviensä kanssa, joten siitä ei ole kyse, ettei hän kotoa pääsisi ikinä minnekään. Ystävänpäivänä sain häneltä tervehdyksen tekstarilla (tuli ennen kuin olin itse lähettänyt), mutta muuten ei enää ikinä mitään. Olen nyt niin luuseri, että en vain uskalla kysyä häneltä suoraan, että mikä on, miksi en kelpaa enää. Tää on niin kurjaa. Olen vuosikaudet ajatellut, että hän on paras ystäväni, mutta kurja ajatella, että en voi enää ajatella niin. Oliko lapsellista vuodatusta, oli vaan pakko kirjotella asiasta tänne, jos vaikka joku vastais jotain järkevää.
Kommentit (4)
muuten kuulumisiaan, hänellä voi olla vaikka vaikea elämäntilanne meneillään eikä ole aikaa eikä voimavaroja pitää yhteyttä kehenkään. Voi olla masennusta, aviokriisiä, työstressiä jnejne joka ei liity mitenkään sinuun.
että olen tasaisin väliajoin kysellyt juuri tyyliin, mitä kuuluu, tai nähtäisiinkö yms. Niin useimmiten ei edes vastaa. Ja aiemmin juuri olemme jutelleet asiat halki, poikki ja pinoon, keskustelleet kipeimmätkin asiat. Tiesimme toisistamme kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen sanoi suoraan että ei halua enää olla missään tekemisissä, syyksi sanoi omat kriisinsä ja halu aloittaa tyhjästä!
Toinen ei ole sanonut mitään, mutta ei hänestä mitään kuulukaan.. aluksi olin itse aktiivinen, sitten lopetin. Ja mitään ei kuulu.
Onneksi jäi pari kivaa ystävää, vaikka nämä parhaat hävisi :(.
Tässä ei myöskään ole kyse siitä, että olisin ollut ystävälleni jotenkin riippakivenä, olemme molemmat tavallisia työssäkäyviä tasapainoisia perheenäitejä, molemmilla oli toiselle annettavaa. Osattiin kuunnella ja kertoa puolin ja toisin. Ääh, ehkä otan itseäni niskasta kiinni ja soitan (jos vaikka vastaisi) ja kysyn suoraan, olenko tietämättäni jotenkin loukannut häntä, vai mikä on. Turha sitä täällä on huudella.
muuten kuulumisiaan, hänellä voi olla vaikka vaikea elämäntilanne meneillään eikä ole aikaa eikä voimavaroja pitää yhteyttä kehenkään. Voi olla masennusta, aviokriisiä, työstressiä jnejne joka ei liity mitenkään sinuun.