Miten pääset raivon yli, kun lapsesi piirtää

Harmi kun sun taapero on vaan lapsi, joka ei osaa arvostaa sun täydellisiä seiniä! Voi voi!

legot vetivät jalan alle jäädessään komeita, värikkäitä viivoja tammiparkettiin ja sitten pikkukivet ja sitten ties mitkä. Sitten päätin, että se siitä. Meillä on kolme lasta, ei vain voi stressaa jostain parketista. Se hiotaan kun lapset muuttavat pois kotoa:)



Kun aurinko osuu lattiiaan, niin huh, että se on koloilla, naarmuilla, läiskillä ja ties millä. Viimeinen kolo tuli kun lapsi tiputti luistimen terä edellä siihen:/



Elämä on.

Aina kun maalaan otan sita maalia kannelliseen lasipurkkiin, silla saa aika monta korjausta tehtya ja on aina samaa savya kuin seina.

niin ehkä ihan hyvä, että asumme vuokralla pikkulapsiajan.



Meillä muuten lapset piirtävät vain keittiön pöydän ääressä ja vahditaan, ettei sitä kynää sitten ole joka paikassa. Tosin vähän aikaa sitten toinen löysi jostain lyijykynän ja veteli seinän ja oven täyteen viivoja, mutta ne kai lähtee sentään pois... Pöydästäkin löytyy textmarkkia, jee!

tihutyöntekovälineitä lukkojen takana ja lasten ulottumattomissa. Ihan älytöntä tässäkin ketjussa joidenkin jeesustella, että "mitäs jätit lapsen ulottuville". Haluaisin nähdä millaisia kliinisiä ei-saa-tehdä-sitä-eikä-tätä-eikä-koskea minnekään-koteja tällaisilla ihmisillä on. Ap:nkin tapauksessa laturi lienee sellainen esine, ettei siitä ensimmäisenä tule mieleen, että lapsi tekisi sillä jotain tuhoa.

Kun lapset hölmöilevät. Harmittaa jos tulee turhaa sotkua vaikka levittävät jauhot pitkin pöytiä. Sitten lapsi pyytää anteeksi ja minä pyydän anteeksi ja sitten taas joku toinen kerta sotketaan lisää...



Se on se ensireaktio mulla aina. Kun näen että taapero ottaa valokuvan ja alkaa rutata sitä pilalle käsissään. Alan kiljua että "ei saa", että lopettais sen heti. Tiedän että järkevämminkin voisi toimia mutta ei se lapsi rikki mene jos joskus äiti käyttää ääntä.



Meillä on lasten-ja koirankestävä koti mutta harmittaa jos lapset tekevät jotain höhlää. Minä ne sitten taas siivoan. Sohvat on piirretty, seinät, meilläkin lattioissa koloja, pöydän pinta hakattu lusikalla koloille, dvd-soitin rikottu ja paljon kaikenlaista pikkutavaraa esim. cd-levyjä kaivellaan koteloista ja sitten laitetaan lattialle ja vähän kävellään päällä...



Astioita on tietty menny rikki mutta kaatuneen tai rikkoontuneen lasin siedän ihan hyvin. Meillä ne ovat olleet aina ihan silkkoja vahinkoja.

muksujen kanssa välillä tulee noita tilanteita. (Välillä? Heh. )



Minusta oli hyvä kirjoitus jossa muisteltiin lämmöllä tenavien pikkutuhoja nyt kun ne tenavat ovat jo isoja.



Itsekin muistan miten (vauvapalstan oppien mukaan) laitoin taaperoni avustamaan kylppärin lattian pesemisessä oman pikku sienensä kanssa, käännyin sitten kun lapsi pillahti itkuun. Lapsen hyvä idea tutkia, mitä tapahtuu jos laittaa käyttämättömät vessapaperirullat likavesisankoon meni hiukan pieleen.



Meidän silloisessa budjetissa tapaus oli rahallinen katastrofi (tili nollissa ja veskipaperi loppu) ja lapsikin oivalsi että tämä tutkimus ei ehkä mennyt parhaalla mahdollisella tavalla...



Nyt tapaus on hellyydellä kerrottu muisto ja naurattaa jopa meitä vanhempia, vaikka silloin tilanne oli aika inhottava, rahat totaalisen loppu ja perustarviketta on pakko saada.



Minusta paras suositus aplle olisi lasi viiniä tai kupponen teetä, ja ehkä dokumentointi kameralla. Riittää hupailua lapsesi 18v synttäreillä... :)



Rutistus kanssakärsijältä :))

siten että seinämateriaalien pitää olla niin kestäviä että pikku taaperon hauiksilla ei pysty tekemään pitkiä syviä viivoja kännykän laturin piikeillä. Mitä materiaalia seinänne on? Korkkia?



Rasvaisia sormenjälkiä mattapintaisessa maalissa? Voivoi. Meillä jokaisella on sormissa luontainen rasvakerros ja jälkiä tulee. Teidän aikuisten tehtävä on sisustaa koti niin että lapsi voi elää siellä niinkin että koskee sormillaan seinään ilman että siitä tulee katastrofi. On myös pesunkestäviä maaleja, rautakaupasta saa.

Harmis sinänsä. Miten lapsi on tärvellyt KAIKKI seinäpintanne ja millä?

Meilläkin on lapsen tageja joka seinässä ja sohvassa yms. Löytää aina jonkun kynänpätkän jostain.

tasoittaa ja maalata tai tapetoida ne seinät uudelleen. Sanon tämän naisena, joka on tehnyt "pientä pintaremonttia" useampaan asuntoon ja joihinkin jo moneenkin kertaan. Jotkut niistä on tehty sen takia, että lapset piirsivät tai kolhineet seiniä (ja yksi sen takia, että miehen nojatuoli kolhi keittiön seinään jäljen, josta alakouluikäinen sen jälkeen jatkoi sekä tussilla piirtämällä ja etä liimailemalla piirrokseensa hunajalla cornflakesia ja kynänteroitusjätettä), jotkut taas sen takia, että on muutettu kauhtuneeseen asuntoon, joku sen takia, että itse on kyllästytty seinien väriin.



Ei se maksa kuin muutaman satasen, vaikka joutuisi tasoitemiehillekin maksamaan. Se on elämää. Murehtikaa tärkeämmistä asioista!

""ensi kerralla muistan kortsun" "en hanki lisää lapsia ,en"

Kyllä sinä vaan siitä yli pääset ajan kanssa. Jonkin aikaa vituttaa niitä seiniä katella, mutta kohta ei tunnu pahalta. Puhun nyt siis päivistä tai viikoista. Raivon tunne laantuu varmaan jo tähän hetkeen mennessä. Voi kun näkisit meidän seinät... Tulisit hyvälle tuulelle.

tuolien siirtelystä tulleita jälkiä.. on rasvaisia kädenjälkiä tarttuneena mattamaaliin, on vaikka ja mitä. Nyt tuoreena nämä kaksi räikeää syvää koloa koko seinän mitalta. En tajua, mistä se keksii nuo tempauksensa! Pitäisi opetella ajattelemaan, että ne ovat asumisen jälkiä, mutta hämmästyttää kuinka lyhyessä ajassa pieni lapsi onnistuu tärvelemään asuntoa näin lahjakkaasti.



Taito sekin.



ap

Ajateltiin remontoida vasta kun lapset on teinejä - jos silloinkaan.



Eikä enää hetkauta edes mustikkakeitto-oksennukset vessan oven vieressä - raukka ei ehtinyt vessaan.

että teillä asuu lapsi, joka leikkii ja koskettelee asioita.

Seinät saa helposti tapetoitua uudelleen. Sen sijaan tunsin lähes silmitöntä raivoa, kun taaperomme maalasi vedenpitävällä tussilla suuret töherrykset aivan uuteen vaaleaan sohvaamme...



Sohva maksoi yki 3000 euroa ja siinä on muka "lapsiystävälliset", irrotettavat päällykset...(jotka ei kuitenkaan paljoa lohduta, kun jälkiä ei saa pestyä).

jos ne saa töpselin piikeillä raavittua pilalle ö.ö

Mieti vaikka sitä äitiä, jonka 3v kuoli leikkimökin tulipalossa lauantaina. Ei siinä muutama seinäpinta paina.

että se on vain elämää.. Olen elänyt 20 vuotta yhtäsoittoa lapsiperheen arkea (ja jatkuu vielä ainakin 10 vuotta). Joskus muinoin sain tajuttomia raivareita ihan pikku asioista, mut nykyään en enää. Kissakin tuli taloon 1,5 vuotta sitten ja on terotellu kynsiään ässäteksiin vähän joka seinään. Ottas edes vaan yhden kohdan, mutta ei.. :D



Ei noi pintaremontit nyt niin kamalan kalliita ole. Varsinkin jos osaa itse tehdä. Elämä jättää jälkiä ja sen asian kanssa on vaan elettävä. Johan siinä hoitoon joutuu, jos joka viirua alkaa miettiä.