Miehelle on kunnia-asia pitää nainen tyydytettynä ;)

tosi luotettavaa joo. Yleistettävää.

kenelle ei.

Ei yhdenkään naisen pitäisi tuhlata elämäänsä surkeaan sänkykumppaniin. Tämän neuvon sain jo nuorena silloin 70v sukulaiseltani. Hän puhui myös tuosta herrasmies hetekassa-periaatteesta :)



Omasta kokemuksestaan tiesi mitä on tuhlata seksitumpeloon vuosikymmeniä. Vasta leskeksi tultuaan ja tavattuaan oikeita miehiä löysi seksin todellisen ilon.



ap

Ei yhdenkään naisen pitäisi tuhlata elämäänsä surkeaan sänkykumppaniin. ap

Mutta vain tietyllä lailla, onhan elämässä paljon muutakin kuin seksi.

No, minä olen väärä ihminen neuvomaan, olen 42-vuotias eronnut sinkku jolla on ollut useita seksikumppaneita. En kylläkään eronnut huonon seksin takia, päinvastoin, siinä liitossa seksi oli poikkeuksellisen hyvää (orgasmi joka kerta). Mutta vastaan on tullut useita miehiä, jotka viis veisaavat naisen saamapuolesta tai tyytyväisyydestä. Toisaalta on ollut niitäkin, joille tyytyväisyyteni on ollut Se Tärkein Juttu.

Mutta loistavakaan seksi ei ole taannut toimivaa suhdetta. Siksi sinkkuus.

piti minut tyydytettynä, ilolla huomioi minut.



Suhde arkipäiväistyi, lasten myötä tuli väsymys, huomasin olevani tilanteessa, jossa seksi tarkoitti vain miehen tyydytystä. Olin lastenhoidosta ja kodinhoidosta ollut niin väsynyt, että seksihalut olivat itselläni pari vuotta ihan minimissä, enkä siksi jaksanut vaatia tai halunut itseni tyydyttämistä, annoin ja huomioin kyllä mieheni seksuaalisesti. Kun seksi jälleen maistui minullekin, mies oli jumittunut vain tyydyttämään itseään tässä parisuhdeseksissä.



Meillä taas kaivattu uusi vauva, ja minä olen ainoa joka herään öisin syöttämään (korvike) vauvaa, ja väsymys painaa. Seksi ei taas voisi vähempää kiinnostaa. Enää en jaksa edes tyydyttää sitä miestä, kun teen jo suurimmaltiosalta kaikki kotityöt ja vauvan hoidon.



Kun annat miehelle pikkusormen se vie koko käden. Itsekkyys vain lisääntyy ja lisääntyy. Enää ei huvita minua koko seksi, kun en saa siitä ikinä itse mitään. Mies muutenkin estoinen: ei halua antaa suuseksiä (hänestä ällöä), ja käsinkin tyydyttäminen vaivalloista, joten jos hän ei vaivaudu, en minäkään.



Ja olemme puhuneet tästä, mutta en vaan jaksa taistella, kun muutenkin saan hoitaa kaikki asiat tässä huushollissa. Mielestäni kuihtukoon nyt sitten koko seksielämä. Minä kyllä voin olla ilman vaikka loppuelämän, kärvistelköön sitten mies omissa tuskissaan.

mutta se nousee suhteettoman suureen rooliin jos seksielämä on päin peetä. Ei se aina ole mitään suurta nautinnon tykitystä tuntikausien esileikeillä, voihan se olla pikapanokin kylppärissä 2minuuttia seinää vasten ;) Kunhan siinä suhteessa tarpeet kohtaa riittävän usein ja molempia tyydyttävällä tavalla.



Jokainen tajuaa, että sairaudet, lapsen syntymä jne voivat tehdä taukoa seksielämään, kunhan ei unohdeta sitä kokonaan. Liian pitkä tauko nostaa monesti toiveet ja riman aloituksen liian korkealle ja innokkaampi hermostuu ja toinen loukkaantuu. Soppa suurempaan ongelmaan on sitten jo itämässä.



Puhumalla ihan kaikesta, seksistäkin, aika moni asia selviää ja auttaa suhdetta säilymään.



ap

että kaikesta pitää pystyä puhumaan ja suhdetta pitää vaalia.



Seksi on hirveän tärkeä osa elämää. Kun seksi puuttuu, tulee muita ongelmia, joita ei välttämättä ymmärrä seksinpuutteen aiheuttamiksi. Seksintarve nyt vaan on terveelle ihmiselle, niin miehelle kuin naisellekin ominaista.



Ei naisen kuitenkaan tarvitse hoitaa lapsia ja kotia JA olla seksinukke. Molemminpuolinen kunnioitus ja tarpeiden huomiointi johtaa parhaimpaan tulokseen.



Surullinen tosiasia on kylläkin, että jos mies ei saa seksiä kotoaan, se hakee sen jostain muualta.



Terv. kuutonen

Mä toivoisin, että ihmiset heräis ajoissa korjaamaan suhdettaan tai sen osa-alueita. Kun huomaa ekan tai tokan kerran, että tää seksi ei nyt ihan skulaa niin kissa pöydälle eikä jäädä odottamaan, että kyllä se varmaan tästä. Korjausliike ennen kuin uraudutaan väärälle raiteelle.



Ei se tarkoita mitään teemailtoja makkarissa jossa syytellään ja pähkäillään vaan ihan jossain lomassa sanoa ja tarvittaessa vaatia nautintoa myös itselleen.



Onko mies koskaan halunnut suuseksiä tms? Ihmetyttää joskus miksi ihmiset ottavat moisia mölliköitä kumppaneikseen jos itse ovat kuitenkin avoimia ja estottomia.



Hyvä, arkinenkin seksielämä antaa usein myös voimaa rämpiä siinä arjessa. Vilpittömästi toivon, että jokaisella naisella ois hyvä seksielämä kussakin elämänvaiheessa. Kyllä se vain on voimavara! :)



ap

Halut nollissa. Ei lapsia eikä hormonaalista ehkäisyä. Eikä koskaan orgasmia muuten kuin yksin.

Tottakai miehenkin pitää osallistua arjen jakamiseen, jotta naiselle jää voimia ja haluja siihen seksiin. Jos koko päivän on lapsia sylissä ja muutenkin aivan poikki niin eipä siinä kaipaa enää ihokontaktia kenenkään kanssa vaan mieluummin on hiljaisuudessa ja pitää kehon edes öisin itsellään.



Muistan jonkun enkkulaisen parisuhdekorjaamo-ohjelman jakson, jossa mies sai arvuutella laatikossa olevia parhaita esileikkivälineitä. Kuvitteli vaikka mitä seksileluja ja alusvaatteita. Laatikossa oli siivouskäsineet, rätti jne :) Ohjaajat vinkkas, että arjessa ahertava mies on paras esileikki naiselle, koska silloin jää voimia naisellekin illalla haluta jotain muuta kuin kaatua petiin omaan rauhaan. Ja tottahan tuo on. Vielä niin, että niihin arkipuhteisiin tartutaan omatoimisesti eikä odoteta, että naisen pitää koko ajan ohjeistaa tai tehdä listaa tms.



ap

kun suhteen alussa seksi oli hyvää! Nyt ei enää sama tilanne.



Mies on halunut suuseksiä, mutta sanonut, että ymmärtää jos en anna hänelle suuseksiä, koska hän ei halua antaa minulle suuseksiä, kun ei tykkää antaa. Olen silti antanut hänelle suuseksiä koska se on minua kiihottanut (ei enää, kun tuo itsekkyys on tappanut seksihalut ajansaatossa).



Olen ollut todella helppo nakki esileikin suhteen, suunnilleen minuutti on riittänyt ja olen saanut orgasmin (saan aina nopeasti sen, riittää ehkä kaksiminuuttia miehellä jyystöä niin olen saanut jo huipun).



Olen puhunut miehen kanssa tästä haluttomuudestani ja sen syistä ja seurauksista, mutta vielä ei ole mitään parannusta tapahtunut asiaan. Olen selkeästi kertonut mitä itse toivoisin seksielämältämme, toiveista ja haluista. Ei auta puhuminen.



Mies on paras ystäväni ja minä hänen. Meillä menee "kaveritasolla" erittäin hyvin, viihdymme toistemme seurassa, mutta romanttinen rakkaus alkaa pikkuhiljaa kuolla. Mies on sanonut, että jos hänet jätän hänen elämästään meanee merkitys. Mies siis rakastaa minua, ei juokse kapakoissa eikä katsele muita naisia, on sellaista harvinaista tyyppiä, uskollinen.



En vain tajua tuota mieheni nykyistä itsekkyyslinjaa. Olen väsynyt, ja tunnen vieraantuvani miehestäni niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mies aavistaa tämän, ja jotenkin roikkuu minussa enemmän kiinni.



En tiedä mihin tämä johtaa, minulla ei ole nyt voimavaroja ajatella, en jaksa.

Niistäkin pitäisi voida puhua parin kanssa, että miten asia ratkaistaan. Itse kokisin kohtuuttomaksi vaatia mieheltä uskollisuutta ja luopumaan kokonaan seksielämästä. Luultavasti antaisin luvan hakea nautintoa muualta jos ei lääkäri löydä syytä seksihalujen katoon ja mitään hoitoa asiaan. Eikä terapiakaan auttaisi.



Yhteisellä sopimuksella etenisin tässäkin. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta en voisi vaatia, että mies eläisi 30-40v seksittä kanssani. Mies toki saisi valita, etsiikö panonsa muualta. Itseni tarttis punnita voisinko elää asian kanssa. Jos mies valitsee uskollisuuden ja seksittömyyden niin sitten napinat pois eikä halutonta saa painostaa mitenkään.



Edelleen se keskustelu ja molemminpuolinen sopiminen avainasemassa.



ap



Ps. Olen kyllä siitä outo, että sairauden aikoina tyydytin mieheni suuseksillä tai käsin, koska koin, ettei mikään estä mua antamasta nautintoa miehelle, vaikken siihen itse pystynyt (ei ollu flunssa tms vaan pitkäaikainen). Mies ei koskaan painostanut tai vaatinut sitä itselleen, tein sen omasta halustani tehdä hyvää toiselle.

Silti kiva kuulla, että jokin suhteessa toimii. Anteeksi, mutta saanko udella, että mitä mies antaa vastaukseksi kun kysyt suoraan, että "miksi minun tarpeillani ei ole sinulle mitään merkitystä, miksei minun nautintoni ole sinulle minkään arvoinen?" Ja kun olet selittänyt varmaan 100 kertaa, että seksi on vastavuoroinen juttu tai se kuihtuu.



ap

Ps. Olen kyllä siitä outo, että sairauden aikoina tyydytin mieheni suuseksillä tai käsin, koska koin, ettei mikään estä mua antamasta nautintoa miehelle, vaikken siihen itse pystynyt (ei ollu flunssa tms vaan pitkäaikainen). Mies ei koskaan painostanut tai vaatinut sitä itselleen, tein sen omasta halustani tehdä hyvää toiselle.

Mutta sekin on nyt harventunut, kun ei vaan jotenkin nappaa. Jossain ovulaation tienoilla saattaa hetkellisesti tulla panetus, mutta sekin menee usein ohi ennen kuin mitään ehtii tapahtuakaan. Jotenkin sitä alkaa välttää seksiä, kun ei halua kohdata sitä masentavaa tunnetta että ei saa siitä MITÄÄN. Ehkä surumielisen hyvän tunteen siitä, että toiselle voi iloa tuottaa. Mutta sekin muistuttaa siitä miten haluton sitä itse onkaan.

11

Täytyy seuraavalla kerralla ottaa sinutkin paremmin huomioon. X 100. Se on aina se seuraava kerta. No nyt ei ole ollut seuraavaa kertaa puoleen vuoteen.

Hmm. Tuo on kyllä surullista. Toivon, että löydätte ratkaisun tilanteeseen. En usko, että välttämättä haluat elää seksittä ikäsi, mutta kun ei ny nappaa niin ei nappaa.



Jossain seksisuhdekorjaamoissa on näitä vinkkejä, että pitää vain laittaa kalenteriin seksipäivät niin tulee harrastettua ja halut kasvaa sen myötä. En ny oikein tiiä siitäkään, ehkä jollekin toimii. Tuntuu, että se vois vain lisätä painetta ja epäonnistumisen pelkoa..



ap

Jossain seksisuhdekorjaamoissa on näitä vinkkejä, että pitää vain laittaa kalenteriin seksipäivät niin tulee harrastettua ja halut kasvaa sen myötä. En ny oikein tiiä siitäkään, ehkä jollekin toimii. Tuntuu, että se vois vain lisätä painetta ja epäonnistumisen pelkoa..

ap

Siitä se hyvä fiilis tulee, kun haluttaa ja sitten saa sitä seksiä jota HALUAA. Mulla ei toimi se, että sen kun levittää haaransa niin alkaa haluttaa. Ennemminkin se ahdistaa ja korostaa sitä haluttomuutta. Tuntuu myös jotenkin "väkivaltaiselta" harrastaa sitä täysin vastoin halujaan. Uskon sen tekevän kyllä enemmän pahaa kuin hyvää, että pakottaa itsensä.

No höh! Miten se miehes on niin puupää ettei tajua, että seksin määrä lisääntyi huushollissa huomattavasti jos ois sanojensa mittainen mies. Mä saattaisin ladata suoraan, että jos mieli tekee niin mieti mitä sen eteen pitäis tehdä.



Onko miehellä jotain sinkkujunttikavereita, jotka iskostanu jonku nettipornomaailman miehes päähän käsityksenä miten naista kohdellaan? Kuulostaa niin pöljältä touhulta ukkos taholta, sori vaan.



ap

Tokihan seksiä täytyy harrastaa halusta. Tunnustan kuitenkin, että jos jostain syystä seksissä ollut viikko-pari taukoa niin sitten oon aatellu, että kyllä se on ny taas "hypättävä vaan satulaan" ja loppujen lopuksi se seksi on taas kivaakin ja halut tulee heräteltyä uudelleen. Kunhan vain sai aikaseksi hommaan ruveta ;)



Pisimmillään on ollut muutaman viikon tauko tässä 12v aikana ja kyllä sen jälkeen uudelleen aloittaminen oli jotenkin vain tehtävä, siis tein ihan tietoisen päätöksen, että nyt hommiin ennen kuin seksittömyydestä tulee liian hallitsevaa. Mutta päätös oli siis minun, ei suinkaan painostettuna. Itelläni oli silloin joku ikäkriisi. Asiaa helpotti kovin kärsivällinen ja huomaavainen mies, en siis kokenut olevani huono vaikka halut olivatkin tilapäisesti hukassa.



Eikä meidän seksielämä mitään harlekiini-sarjaa ole, mutta uskoisin, että molemmat ovat ihan tyytyväisiä. :) Avainsana on kai meillä ollut tosi avoin keskustelu loukkaantumatta ja kummankin tarpeet huomioiden. Joskus enempi toisen ehdoilla, joskus taas toisen.



ap

Minä olen hänen paras kaverinsa. Rentoutuu parhaiten, kun juo viiniä ja syö hyvän juhlavamman illallisen kotona, ja jutellaan. Miehni on jo kypsässä iässä, + 40-v. Mieheni on henkisesti ihan kypsä ihminen (en olisi keskenkasvuista poikaa ottanutkaan, vaan ihan täysverinen mies se on)



Kyllähän se netissä P sivuilla käy, on tietenkin nyt niissä enemmän kun livenä ei ole äksöniä.



Mieheni on vain nyt parin vuoden sisällä laiskistunut ja itsekkyys lisääntynyt. Ei ole mitään sairautta, mutta selkeästi kantoi ennen enemmän vastuuta asioista kuin ennen, tämä kärjistynyt pienen vauvan syntymän myötä. Esikoisemme on jo sen verran vanha, että mies oli tottunut omaan mukavaan elämäänsä, ja vaikka vauva oli molemmilta pitkään toivottu tapaus (lapsettomuutta takana) niin mies ei haluaisi luopua mukavuudestaan.