Kellään muulla ei taida olla näin surkeaa seksielämää...

En taida ees muistaa, joskus ennen joulua.

Ja silloinkin niin, että menin sänkyyn, mies oli mennyt jo monta tuntia aikaisemmin. Mies kääntyi minuun päin ja saman tien oli jo sisällä eli esileikki oli toi kun kääntyi muhun päin. Sitten max minuutti jyystöä ja se oli siinä.

En ehtinyt ees tuntemaan mitään kun mies jo nukkui.

täysin sama tilanne... jatkunut suunnilleen vuodesta -08. ennen mies olisi halunnut enemmän, mutta pienten lasten kanssa arki oli mitä oli ja olin oikeasti väsynyt kun lapset oli pienellä ikäerolla. Olisin kaivannut enemmänkin hellyyttä, sitä mies ei taas tajunnut. ja nyt en osaa syttyä nappia painamalla vaan seksi kyllä voisi kiinnostaakin, mutta kaipaan vähän hellyyttä arkeen. Kun sitä arjen "hellyyttä" ei ole niin en osaa itsekään aloitetta tehdä. Kaipaisin oikeasti todella paljon sitä rakkauden tunnetta, mikä oli aikanaan. Miten sen saa takaisin???

rakastan kyllä edelleen miestäni, en voisi kuvitella elämää ilman häntä, mutta se "kiihko" ja "rakastaminen" puuttuu :(

meillä kerran 3-5 kuukauden välein!

ja ihan yhtä lyhyt sessio.

Minä luulin, että meillä on hiljainen seksielämä, kun nykyään kerta viikkoon-puoleentoista... Harvoin saan tosin orgasmia, mutta nautin muuten. Nyt kun laihdutan, mieheni hipelöi minua enemmän :) Luulen, että tänäänkin sekstaillaan kun on molemmilla parit saunajuomat alla :)



terveisin 17 vuotta yhdessä

Minä luulin, että meillä on hiljainen seksielämä, kun nykyään kerta viikkoon-puoleentoista... Harvoin saan tosin orgasmia, mutta nautin muuten. Nyt kun laihdutan, mieheni hipelöi minua enemmän :) Luulen, että tänäänkin sekstaillaan kun on molemmilla parit saunajuomat alla :) terveisin 17 vuotta yhdessä

Tämä onkin ikuisuuskysymys jota on tälläkin palstalla puitu. Lähteäkö ja rikkoako perhe intohimon ja seksin takia vai ei? Enpä tiedä vastausta, mutta täälläkin eletään säästöliekillä, seksiä erittäin harvoin.

En usko, että suurin osa pareista löytää ikinä pysyvästi intohimoa, mistä ihmeestä senkin löytää? Suhteen ongelmat jo estävät kaiken. Sama ihminen ja sama parisuhdedynamiikka vuodesta toiseen? Toisaalta tämä seksin puute ajaa meidät erillemme ja riitelemään, eihän meillä ole mitään läheisyyttä muutenkaan.

MITÄ MEIDÄN MIEHILLEMME TAPAHTUU????? Ja meille???

Siis te joilla on hyvin harvoin seksiä.

Siis te joilla on hyvin harvoin seksiä.

ja hei!

ei sitä nyt seksin vähyyden vuoksi voi rikkoa muuten toimivaa liittoa!!

jotenkin ärsyttää nää päivittelijät jotka saa kerran viikkoa että miten työ kestätte!?

onkohan vaihtoehtoa??

juu en ole papin edessä luvannut jättäväni jos en seksiä saa niin usein kun haluan!

vai onko tilanne mennyt pahemmaksi? Onko teillä pieniä lapsia eli elättekö ruuhkavuosia?

MInä olin se halukkaampi yli kymmenen vuotta. Asia tuotti melkoista kitkaa parisuhteellemme. Sitten omat haluni kilpistyivät sairasteluun ja mahdollisesti lääkkeisiin. Vointini on jo selvästi parantunut, mutta seksihalut eivät ole palanneet. Voin kiihottua ja innostua hetkeksi, mutta sitten mieleen palaa kaikki ne kerrat, joina olen tuntenut olevani säälittävä vonkaaja. Siitä nousee välittömästi mieleen se, että ehkä puoliso ei haluakaan, vaan yrittää vain täyttää velvollisuuttaan. Poikkeuksetta tästä palaa mieleeni vielä pari seikkaa. Ensinnäkin se, että hän sanoi minulle, ettei vika ole minussa. Kysyin vielä pari kertaa, että haluaako hän olla kohtelias vai tarkoittaako mitä sanoo. Kun hän vahvisti olevansa vakavissaan, kysyin, eikö hän voisi yrittää jutella lääkärin kanssa tai voisimmeko yhdessä mennä seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Kumpaankaan hän ei suostunut. Toinen asia oli se, että lopulta kerran suutuin hänelle ja sanoin, että hän päättäköön, mitä minun tulee tehdä halujeni kanssa. Eipä tullut vastausta siihenkään.



Sitten tosiaan haluni loppuivat sairauden myötä, eivätkä ole palanneet. Uskon niiden kuitenkin piileksivän jossakin. Tyydytän itseäni jälleen aika usein. Olen usein miettinyt, että mitäpä jos joku muu saakin minut taas innostumaan. Se olisi tämän parisuhteen päätös. En sano, että se olisi maailman suurin onnettomuus, mutta ei vuosien suhdetta noin vain poiskaan heitetä. Olen kiintynyt ja tottunut puolisoni läsnäoloon. Tuntisin itseni eron jälkeen pitkään orvoksi ja vaillinaiseksi, ja arvelen, että puolisoni järkyttyisi kovastikin. Hän kun tuntuu muutoin olevan innokkaampi hoitamaan tätä suhdetta ja on nähnyt paljon vaivaa minun ja sairauteni vuoksi.



Tällaista on elämä. Olen aivan varma, että suhteen alkuaikojen iloiseen seksiin ei ole paluuta. Toivoisin kuitenkin jonkinlaista yhteistä innostusta. En vain enää jaksa kuunnella edes hurskaita ja hyvää tarkoittavia neuvoja. Niitä tuli joitakin vuosia sitten, eikä mikään johtanut mihinkään.