Lue keskustelun säännöt.
olen niin väsy. kateellinen miehelleni
18.03.2012 |
olen niin väsynyt kotiäitinä olemiseen, mutta mulla ei ole työpaikkaa johon palata. pitäs mennä kouluun mutta ei hajuakaan mikä koulutus kiinnostais.
mieheni on tällä hetkellä hienossa ravintolassa syömässä työporukalla. hienoin ravintola missä olen ollut vuoden sisällä on subway.
meillä on kaksi aika vaativaa lasta (6v, uhmainen 2,5v ja eroahdistusta kärsivä 7kk). oon niin onneton miten elämän elämääni. lapset imee kaiken energian musta, en tunne enää iloa tai näe asioita positiivisina.
mulla on kaiken lisäksi huono itsetunto ja suoraan sanoen PELKÄÄN kesää kun kaikki kauniit naiset ovat minihameissa ja shortseissa, ja itse kuljen pitkähihainen ja pitkät housut päällä (3 lasta ja 40kilon laihdutus on pilannut kroppani). mua masentaa aina kesät. olen mustasukkainen kun tiedän että mieheni kyylää naisia (hän on itse sanonut ettei se ole mikään salaisuus että kyylää).
tunnen itse niin harmaaksi ja vaivaksi. musta on tullut katera, kateellinen, mustis ja pihi (en haluis tuhlata yhtään rahaa ja jopa 2euron tuhlaus harmittaa) tuntuu kuin pilaisin kaikkien elämät (miehen ja lasten). olen onneton enkä saa mistään apua (psykalla kävin joskus mutta puhuminen ei poista mun ongelmia).
voi että kuinka voisin vain lakata olemasta, siis sillai ettei mua koskaan olis ollutkaan lapsilla olis toinen parempi äiti ja miehellä joku nainen jota oikeasti rakastais ja haluais.
Kommentit (60)
Ajattele kuinka paljon helpompaa olis vain yhden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työvoimatoimistossa ole joku neuvoja jolle voi varata ajan ja joka testaa mille alalle soveltuisit? Varaa aika sinne noin aluksi, ehkä se antaa jotakin ajateltavaa ton koulutuksen suhteen.
Kaikki täsmää, tai siis olen myös omasta mielestäni tosi ruma, pelkään kesää (ja valoisia vuodenaikoja ylipäänsä), olen todella pihi ja tosiaan parin euronkin tuhlaus harmittaa. Mieheni patistaa mua ostaa itelle jotain kivaa, mutta mieluummin tosiaan ostan sillä rahalla ruokaa. Ja mulla myös komea mies, en kyllä tajua mitä se minussa alunperinkin näki. Meillä on kyllä hyvä parisuhde ja olen todella onnellinen lapsistani (meillä 4v ja 11kk), mutta silti välillä oma elämä ahdistaa, tai siis oma itseni ja tämä ulkonäköni. Pelkään etten riitä miehelleni, kun olen vain tämmöinen kulahtanut kotimamma. Mulla on kyllä vakityöpaikka, mihin palata, se ehkä pitää mun itsearvostuksen edes jotenkin kohdillaan.
En voi kuin toivotella kaikkea hyvää sinulle. Eiköhän elämä järjesty vielä.
Et siis ole ainoa, joilla tuollaisia ajatuksia!
Ajattele kuinka paljon helpompaa olis vain yhden kanssa.
Lisää lapsia ei kyllä kannata tehdä, siitä olen samaa mieltä..
Ajattele kuinka paljon helpompaa olis vain yhden kanssa.
Mitähän ihmeen apua tästä lauseesta oli kolmen lapsen äidille?!
AP:n elämässä kuulostaa olevan muitakin ongelmia, mutta ainakin tuo vauvan eroahdistus on ohimenevää laatua. Itsellä on nyt 8,5 kk ikäinen takertuja (lapsi huutaa perääni vaikka olisi isänsä kanssa). Esikoinen täyttää just 3 v. Esikoisen perusteella muistan, että eroahdistus helpottaa kyllä. Itse jaksan sen voimalla tämän kauden.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olin vähän samantapaisessa tilanteessa vuosia sitten. yhtenä päivänä ratkesin itkemään erään tuttavani edessä. hän istui ja kuunteli valitukseni ja sanoi, että hänellä on pieni ehdotus. koska en halunnut tai jaksanut tehdä mitään isoa ja repäisevää elämäntilanteeni parantamiseksi, hän kehotti minua käyttämään joka aamu kymmenen minuuttia ulkonäköni hoitamiseen, joka päivä kymmenen minuuttia liikuntaan ja kymmenen minuuttia jonkin sellaiseen josta nautin. hän käski minun vielä ostaa munakellon, jotta varmasti tekisin kaiken tämän.
pelkästään tuo keskustelu jo helpotti, mutta seuraavana aamuna tein kuten oli käsketty. puhdistin kasvoni, harjasin hiukseni, laitoin kosteusvoidetta ja kun aikaa oli vielä muutama minuutti, nypin kulmakarvani.
päivällä kävin kymmenen minuuttia kävelemässä, viisi minuuttia yhteen suuntaan ja viisi takaisin.
illalla luin kymmenen minuuttia ennen nukkumaan menoa.
seuraavana aamuna niiden muutaman ylimääräisen minuutin aikana viilasin kynnet, sitä seuraavana lakkasin.
pari kuukautta seurasin orjallisesti munakelloa, kunnes yhtenä päivänä tajusin, ettei se kymmenen minuuttia enää riitä, koska haluan laittaa hiukset, meikata, käydä pitemmillä lenkeillä ja käydä taidenäyttelyissä, elokuvissa, shoppailemassa... tuona aikana olin saanut itseluottamusta takaisin suunnattomasti.
puoli vuotta myöhemmin olin saanut elämänhallinnan takaisin ja hain opiskelemaan (työvoimatoimiston ammatinvalinnan ohjauksen kautta sai hyviä neuvoja). kuulostaa ehkä naurettavalta ja säälittävältä, mutta ilman tuota ystävän yksinkertaista päiväohjelmaa, mä olisin varmasti rypenyt pohjamudissa vielä pitkään. oma pääni ei kyennyt tuottamaan yhtään järkevää ajatusta, jolla olisin voinut itseäni auttaa.
Lisäisin vielä, että joka aamu sano itsellesi peilin edessä jotain tsemppaavaa, tyyliin "olen ihana nainen ja saan näyttää nätiltä ja panostaa itseeni" tai "olen ihana nainen, viehättävä vaimo ja hyvä äiti". Juu, nyt ei varmaan siltä tunnu ja neuvokin vaikutta lapselliselta ja typerältä, mutta usko pois, kun hoet tätä, alat pikkuhiljaa uskoa siihen itsekin!! Voit tehdä itsellesi ja hyvinvoinnillesi vaikka mitä, mutta KAIKKI LÄHTEE SINUSTA. Tiedän mistä puhun, masennus koettu ja välillä olo aika tyytymätön. Viime kädessä kuitenkin vain minä voin tätä oloa kuitenkin parantaa.
mä olin vähän samantapaisessa tilanteessa vuosia sitten. yhtenä päivänä ratkesin itkemään erään tuttavani edessä. hän istui ja kuunteli valitukseni ja sanoi, että hänellä on pieni ehdotus. koska en halunnut tai jaksanut tehdä mitään isoa ja repäisevää elämäntilanteeni parantamiseksi, hän kehotti minua käyttämään joka aamu kymmenen minuuttia ulkonäköni hoitamiseen, joka päivä kymmenen minuuttia liikuntaan ja kymmenen minuuttia jonkin sellaiseen josta nautin. hän käski minun vielä ostaa munakellon, jotta varmasti tekisin kaiken tämän. pelkästään tuo keskustelu jo helpotti, mutta seuraavana aamuna tein kuten oli käsketty. puhdistin kasvoni, harjasin hiukseni, laitoin kosteusvoidetta ja kun aikaa oli vielä muutama minuutti, nypin kulmakarvani. päivällä kävin kymmenen minuuttia kävelemässä, viisi minuuttia yhteen suuntaan ja viisi takaisin. illalla luin kymmenen minuuttia ennen nukkumaan menoa. seuraavana aamuna niiden muutaman ylimääräisen minuutin aikana viilasin kynnet, sitä seuraavana lakkasin. pari kuukautta seurasin orjallisesti munakelloa, kunnes yhtenä päivänä tajusin, ettei se kymmenen minuuttia enää riitä, koska haluan laittaa hiukset, meikata, käydä pitemmillä lenkeillä ja käydä taidenäyttelyissä, elokuvissa, shoppailemassa... tuona aikana olin saanut itseluottamusta takaisin suunnattomasti. puoli vuotta myöhemmin olin saanut elämänhallinnan takaisin ja hain opiskelemaan (työvoimatoimiston ammatinvalinnan ohjauksen kautta sai hyviä neuvoja). kuulostaa ehkä naurettavalta ja säälittävältä, mutta ilman tuota ystävän yksinkertaista päiväohjelmaa, mä olisin varmasti rypenyt pohjamudissa vielä pitkään. oma pääni ei kyennyt tuottamaan yhtään järkevää ajatusta, jolla olisin voinut itseäni auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten sen 10min saa aamulla? pakotan miehen jäämään 10min kotiin ennen kuin lähtee töihin että saa katsoa lapsia ja lukitsen itseni vessaan korvatulppien kera?
-ap
miten sen 10min saa aamulla? pakotan miehen jäämään 10min kotiin ennen kuin lähtee töihin että saa katsoa lapsia ja lukitsen itseni vessaan korvatulppien kera?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä herään aamuisin tuntia ennen lapsia ja vietän siinä omaa aikaa, meikkaan, pesen ja laitan hiukset, juon kupin kahvia...
Heräät vain vähän ennen lapsia.
Että rahaa voit kontrolloida, mutta et muuta elämää? Koet, että "olet vain noin ruma" ja et voi sille mitään, mikä ei tietenkää pidä paikkaansa. Koulutukseen hakeminen tai oman alan löytäminen on vaikeaa -> rahankäytön halinta on helppoa. Se siis korvaa sinulla noita muiden asioiden keskeneräisyyttä tai mahdottomuutta?
mutta en jotenkin raaski ostamaan jotain mekkoa itselleni (jota pitäisin varmaan tasan kerran jossain juhlissa joskus tulevaisuudessa, eli pölyttyis kaapisa) vaan mielummin käytän sen 50e ruokaan ja ihan perustarvikkeisiin.
en tiedä mikä rahankäyttö kammo mulla on tullu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herätti minussa ajatuksia ja kirjoitankin niistä nyt ihan suoraan. Toivottavasti en kuulosta liian tylyltä, sillä se ei ole tarkoitukseni.
Tässähän on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko alat tehdä asioille jotakin tai sitten hyväksyt ne. Pistää silmään esim. tuo, ettet viitsi panostaa itseesi aikaa tai rahaa. Jos on noin, niin silloinhan ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla se ruma, kuten itse kuvaat.
Oletteko yhdessä sopineet, että teette lapset ja sinä hoidat näitä kotona? Jos on näin, niin siinä tapauksessa miehesi on velvollinen elättämään myös sinua, onhan hän itse tuohon kuvioon suostunut. Jos taas lapset ovat olleet "vahinkoja" ja sinä olet tehnyt itsenäisen päätöksen perheen perustamisesta, niin tämä asia muuttuu hieman kimurantimmaksi.
Mutta oletetaan nyt, että lapset ovat yhteinen päätös. Miehesi ei voi laittaa rahaa itseensä ja olettaa, että sinun kaikki vähät rahasi menevät perheelle. Kyllä sinullakin on oikeus panostaa hyvinvointiisi. Perhe on yksikkö, jossa kaikilla on oltava tasa-arvoinen asema, etuudet ym.
Miehesi vaikuttaa aika ikävältä persoonalta, mutta ymmärrän, ettei ole ihan yksinkertaista tuosta vaan erota tilanteessasi. Mutta vakavaa keskustelua suosittelisin. Kerro miehellesi, että hänen puheensa ja käytöksensä loukkaavat sinua. Kerro myös, millaiseksi itsesi ja olemuksesi tällä hetkellä koet. Jos mies yhtään kunnioittaa ja välittää sinusta, hän kyllä ymmärtää sen jälkeen tarpeesi omaan aikaan ja itseesi panostamiseen. Jos ei, niin mieti todella, onko suhteenne vaivan arvoinen.
Hanki itsellesi koulutus. Mene vaikka johonkin työkkärin neuvontaan. Koulutus on avainsana työllistymisellesi ja sille, ettet ole henkisesti, etkä taloudellisesti riippuvainen miehestäsi. Hanki ennen kouluun pääsyä joku harrastus, esim. salilla käynti. Näin saat jo jotain omaa. Miehesi kyllä pärjää lasten kanssa, jos haluaa. Toki voi olla, että hän pelkää kontrollin menettämistä sinuun ja yrittää hangoitella vastaan. Mutta älä anna periksi.
Lakkaa olemasta kynnysmatto, äläkä anna miehesi sanella sinulle sääntöjä. Ja luovu itsekin noista typeristä "en viitsi panostaa itseeni" ym. säännöistä. Sinulle ei tulla ojentamaan mitään vuoden uhrautuja- palkintoa, joten ihan turhaan teet elämästäsi vaikeaa.
Joten toistan: tässä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Se, että alat tehdä asioille jotain tai sitten hyväksyt tilanteesi. Kukaan muu ei voi puolestasi asioita lähteä korjaamaan.
miten sen 10min saa aamulla? pakotan miehen jäämään 10min kotiin ennen kuin lähtee töihin että saa katsoa lapsia ja lukitsen itseni vessaan korvatulppien kera?
Ap,mistä repäisit aikaa tähän viestin kirjoittamiseen? Mistä repäisit aloituksen tekoon? Mistä repäiset ajan paskalla käymiseen? Lopeta toi valittaminen ja marttyyrina olo...kai nyt aikuinen ihminen pystyy laittamaan aamulla vaikka klo 6 herätyksen soimaan jos oikeasti niin haluaa?!Sulla on se 6v siinä?! Pystyt varmasti sille nakittamaan vauvan viihdyttämisen siksi aikaa kun meikkaat tai teet muuta mukavaa. En ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt ihmisten ilmoilla äitiä jossa 3 lasta ovat liimattuina äidissä kiinni 24/7.
Sä nyt ryvet tossa ajatuksessasi aika tiukasti,sun täytyisi alkaa ajattelemaan toisella tavalla niin johan alkaa elämä taas maistua.
Mulla ei ole tarkoitus olla ilkeä mutta jos ajatuksella lukisit noi tekstisi läpi niin huomaisit kuinka naurettavaksi sun touhu on mennyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelma näyttää olevan, että ei halua kuitenkaan tehdä mitään tilanteen muuttamiseksi. Moni meistä on ollut tuollaisissa tuntemuksissa ja tilanteissa ja olemme sieltä nousseet. Kun se muutos pitää itse tehdä ja ottaa oma elämä haltuun. Jos masennus on niin kova ettei energiaa oikeasti ole, niin sitten ensin lääkärille ja sen jälkeen ottamaan elämä haltuun.
Se on itsestä kiinni, niin kuin moni asia elämässä. Tässäkin ketjussa ap:lle on annettu vaikka mitä vinkkiä ja tsemppejä, mutta kaikki tuntuu olevan liian hankalaa..
Olisiko lääkäri tällöin oikea osoite..?
hyvin laittamaan itses nätiksi! Laitat vaikka kaikki muksut olkkariin ja menet perässä meikkipusseinesi ja hiusharjoinesi ja laittaudut siellä.
Mä en oikeesti ymmärrä tätä etteikö naisella olis aikaa laittautua aamuisin!
Mulla itellä on kaksi lasta 4v ja 6kk. Ihan hyvin ehdin joka aamu käymään suihkussa ja meikkaamaan.
Nyt otat ap itteäs niskasta kiinni ja teet jotain asialle!!!!
värjään hiuksiani 2kk välein. katson itseäni aina peilistä kun puen (ettei jenkkakahvat näy jne). mutta ei mikään muuta tätä naamaa. tai mun kropan mallia (olen omena).
lapsia en voi jättää keskenään (siis 2v ja 7kk) koska 2v on todella mustis ja kovakourainen. saa kokoajan suojellaa vauvaa iskuilta.
-ap
Vaikka vauva huutaisi eroahdustustaan, isä voi silti hoitaa vauvaa! Vauva ei todellakaan mene pilalle tai saa minkäänlaisia traumoja siitä, että oma isä pitää hänestä huolta.
Voit aivan hyvin käydä kampaajalle, shoppaamassa ja ulkona syömässä isän hoitaessa omia lapsiaan. Isän ja vauvan on hyvä tottua olemaan yhdessä ilman äitiäkin välillä, eroahdistuksesta kärsivä vauva sitäpaitsi takuulla hyötyy siitä, että hän oppii olemaan myös toisen vanhempansa kanssa välillä. Kyseessähän on siis todellakin vauvan oma isä! Isommat lapset myös pärjäävät aivan hyvin, älä heistä huoli.
Sinun olisi nyt tosiaan hyvä poistua noista kotikuvioista säännöllisin väliajoin jonnekin, ajatuksesi kiertävät jo kehää.
*ja miten elän elämäni
en osaa edes kirjottaa
-ap
Osallistuuko lastenhoitoon? Kohteleeko sinua arvostettuna kumppanina, vai vain kodinhoitokoneena? Huolehditko itse itsestäsi?
Minulla on vain yksi lapsi,9kk, ja koko ajan sellainen fiilis etten saa enää panostaa itseeni. Kaikki raha menee kodin ylläpitoon tai jos joskus pääsen ostoksille niin ostan vaatteita vain lapselle.
Miehesi on tosi törkeä kun avoimesti tuijottelee muita naisia. Meillä tuota tapahtui aluksi, mutta se loppui kun aloin samanlaiseksi. Jos oltiin vaikka yhdessä kaupassa niin ihan surutta kommentoin että olipa komea mies tai hyvä pylly tms. Ymmärsi miten se loukkaa toista.
Nyt mies ostaa kolme kertaa vuodessa minulle kampaajalle lahjakortin, etten voi käyttää sitä rahaa muuhun.. tuo tekisi hyvää myös sinulle.
Laita aamulla hampaiden pesun jälkeen ihan vaikka ripsaria ja puuteria tai jotain ihanaa hajuvettä, että muistat että olet ihana nainen!
Hurjasti voimia sinulle, muista rakastaa itseäsi!