Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aikuisiän ADHD

Vierailija
18.03.2012 |

ONko kenelläkään diagnosoitu tätä vaivaa? Millaisia olitte lapsena, oliko oireita jo silloin? Itse olen kota 40-vuotias ja olen jo muutaman vuoden epäillyt itselläni tämän olevan. Kerran puhuin psykiatrille asiasta, hän tyrmäsi sen sanomalla että ellet ollut lapsena ylivilkas niin sinulla ei ADHD:ta voi olla. Lapsena oli hiljainen ja ylitunnollinen. Nykyään päinvastoin. Käsrin erityisesti "sammakoista" joista suustani päästelen, esimerkiksi töissä. En ajattele mitä sanon. Kotona asioiden hoitaminen, laskujen maksaminen yms tuntuu ylitsepääsemättömältä. Unohtelen tavaroita ja olen hajamielinen. Tein nestissä testin ja "sain" 77 pistettä. Testin mukaan yli 70 pistettä kielii jo melko varmasti ADHD:sta. Mitä ihmettä teen? Ottaako minua kukaan lääkäri vakavasti? Miten olette itse saaneet diagnoosin?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olen samanlainen kuin sinä. Myös lapsena olin hiljainen, ujo ja tunnollinen. Nykyään ailahteleva ja en saa mitään aikaiseksi. Pojallani on nyt todettu ADHD ja sehän on perinnöllistä, joten... en ole vielä lähtenyt mihinkään tutkimuksiin tai kertonut kenellekkään epäilyistäni. Ihan tarpeeksi joutuu tuon pojan tilanteen takia juoksemaan tutkimuksissa.

Vierailija
2/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta olen samanlainen kuin sinä. Myös lapsena olin hiljainen, ujo ja tunnollinen. Nykyään ailahteleva ja en saa mitään aikaiseksi. Pojallani on nyt todettu ADHD ja sehän on perinnöllistä, joten... en ole vielä lähtenyt mihinkään tutkimuksiin tai kertonut kenellekkään epäilyistäni. Ihan tarpeeksi joutuu tuon pojan tilanteen takia juoksemaan tutkimuksissa.

Tuntuu, että parin viime vuoden aikana olen alkanut kärsiä tästä enemmän; oireet ovat jostain syystä pahentuneet. Ennen sentään siivosin ja pidin jotenkin kotia kunnossa, nyt kaikkinainen elämänhallinta hukassa. Käyn tosin töissä ja ihan hyvässäkin paikassa. Töissäkäyntikin on alkanut ahdistaa siltä osin, että huomaan joutuvani joka päivä taistelemaan, että pitäisin suuni kiinni, en olisi lapsellisen innostunut vaan asiallinen. Kerran jo pomo minulle sanonut jossain asiayhteydessä, että mieti ensin mitä sanot jne. Se on lisännyt jännitystäni. Edellinen työpaikka oli tunnelmaltaan armollisempi, kun siellä oli muutenkin suulasta ja eloisaa porukkaa :) Ajattelin tosiaan kaivaa esille jonkun psykiatrin numeron ja soittaa ajan. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä olen kanssa töissä ihan vastuullisissa hommissa ja vielä esimiesasemassa. Onneksi ala ja ilmapiiri on rento eikä tarvitse pahemmin jäykistellä. Toki on palavereja yms joihin pitää skarpata. Tosiaan skarpattava, ettei naputtelisi pöytää, heiluttelisi jalkoja tai päästäisi suustaan jotain älyttömyyksiä. Kotielämä olisi melkoista kaaosta, jos mieheni ei olisi järjestelmällinen ja siisti ihminen. En kyllä ymmärrä miten hän kestää minua ja poikaa. Ollaan ihan samanlaisia huithapeleita. Kun saadaan pojan asiat (lääkitys yms) kuntoon, voin alkaa ajatella enemmän omaa tilannettani.

Vierailija
4/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on aikuisiän adhd, todennut neurologi (psykologi teki jonkun testisarjan myös). Olin lapsena "haahuileva", koulunkäynnin kanssa oli ongelmia aluksi, sitten ilmeisesti löysin tavan "surffailla omilla kanavilla" kun en jaksanu keskittyä. Oon ollu aina hyvin lahjakas kielellisesti ja erityisesti matemaattisesti, nykyisin ehkä aika hyvin lahjakkuuttani vastaavassa vaativassa työssä. Silti mulla on jatkuva ongelma motivaation puute töissä, en saa mitään aikaiseksi ym. Tai sit vastapainoisesti teen ihan älyttömästi. Lääkitys mulla on työpäivinä mut sen sivuvaikutukset pelottaa, joten mielellään en sitä käytä.



Ei oikeen työelämä sovi meikäläisille, siihen tulokseen oon tullu. Itekin yritän just keksiä mitä ihmettä jaksaisin tehdä eläkeikään. Tosi hankala tää oireyhtymä on, kyllä ne lääkkeet jonku verran jeesaa, saa välillä asioita eteenpäinkin. Sit oon yrittänyt ihan harjoitella elämää, eli tehdä päiväsuunnitelmia (ajat millon tehdään mitäkin, päivärytmi) ihan senki takia että lapsille olis hyvä olla turvallinen päivärytmi. Mulla on kyllä jatkuvasti ongelmana tää pienten lasten elämän kaoottisuus ja oma kaoottisuus siinä lisänä. Kun tää ei oo hirmu helppoo ihan normisuoriutuvallekaan ihmiselle.



Toivottavasti saat oikean diagnoosin, enemmän tuo on neurologin heiniä kun psykiatrin. Toisaalta se että asiat ei suju ei välttämättä oo minkään häiriön aiheuttamaa, on sitä ihan normityypeilläkin ja voi johtua esim. masennuksesta. Kuten kerroit että tilanteesi on muuttunut/huonontunut. Mulla tää on aina ollut ihan samanlaista sähläystä tää elämä...:)

Vierailija
5/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko teillä myös sellaista ihmeellistä ahdistusta, että jotain pitäis koko ajan tehdä mutta kun ei saa aikaseks? Ja sitten on tavallaan huono omatunto koko ajan. Ei vaan pysty rentoutumaan ja aina on taustalla jokin ihme tyytymättömyys tai tunne että "tarttis tehdä jotain"? T: 2&4

Vierailija
6/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voihan sen tietysti kansankielellä niinkin ilmaista. Ja suulas, tahditon lörppö, joka keskeyttää tohkeissaan muut, sanoo ennen kuin ajattelee jne. Tällaiset minun ongelmani ovat, osan luetellakseni. Joskus innostun jostain asiasta ja kerään siitä paljon tietoa, luen ja innostun. Melko pian se lopahtaa. Keskimäärin sinnikkyys puuttuu. Alisuoriutuja olen myöskin. Nuorena olin yli 20v-vuotiaaksi hyvin ujo. Sitten jossain vaiheessa tosiaan muutuin lörpäksi. Pääni sisällä on kaaos, jota ei helpota murrosikäisen kanssa "taistelu" ja alituiset vaateet. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös välillä haukkuu laiskaksi... ei se tajua että ei vaan pysty eikä kykene. Jotkut asiat vaan tuntuu ihan ylivoimaisilta. Toisaalta taas itsekin ajattelen että olenko sittenkin vaan laiska ja saamaton. T:2

Vierailija
8/8 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tämä on todella syvältä,kärsivällisyys on lähes nolla.Levätä en myöskään osaa,ainahan on ns.tehokasta peliaikaa....tekeminen ei lopu koskaan:(ja kaikenhan teen perusteellisesti täydellisyyteen tähdäten :O t.kahden lapsen äiskä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä neljä kuusi