Lue keskustelun säännöt.
Parempi olisi antaa lapset pois.
18.03.2012 |
Tekee niin pahaa noiden lasten puolesta että ne on syntynyt mulle eikä jollekin muulle.
Rakastan noita lapsia yli kaiken ja sattuu ajatella kuinka pilaan niiden elämän.
Olisi lapsille parempi antaa ne pois että ne saisi hyvän elämän ilman mua.
Ei ne edes muistaisi mua jos nyt katoisin.
Ahdistaa.
Kommentit (10)
Harmittaa just se ettei ne saanu valita vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko aika tehdä jotain, ettei asia ole noin?
tulleet tänne oppimaan ja elämään niinkuin sinä ja minä.Ja kyllä me valitsemme omat vanhempamme jo kauan ennenkuin synnymme,mutta meitä opastetaan valinnassa tietenkin.Emme synny sattumalta vain jonnekin sillä kaikella on tarkoitus,myös sinun tuntemuksillasi.
Ne katsoo susta mallia, ja haluaa tulla sun kaltasiks, vaikka sä oisit millainen, älä petä niitä.
Ja mä todella tiedän mistä puhun, koska mun äiti oli juoppo, ja kohteli mua tosi huonosti välillä, mutta mä tiedän että se rakasti mua tosi paljon. Se näky ihan pienen pienistä jutuista, vaikka se ei osannu mua kasvattaa, ja menetti mut lopulta.
Mut oli se mulle silti rakas.
niin lapsillesi olet silti tärkeä. Miksi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko pitää tai jättää kokonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että elämä meni pilalle kun sairastuin eikä kukaan auttanut vaikka apua hain.
Ihmeteltiin vain ja sanottiin että ei voi mitään.
Sairastumisen seurauksena sairastuin paniikkihäiriöön, kärsin ahdistuksesta ja sosiaaliset tilanteet on kamalia.
Kohta en kykene liikkumaan kotoota kun ahdistaa ja pelottaa liikaa. Olen kärsinyt jo 10 vuotta enkä uskalla sanoa kellekään.
Lopetin koulut ja työt kun en voinut mennä sinne enään. Olen monta kertaa ajatellut että nyt voitan tämän ja menen kouluun ja töihin mutta koulu- ja työpaikat on menny mitkä olen hankkinut tämän paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia.
Tuntuu ettei tästä elämästä tule mitään. Olen epäonnistunut elämässä täysin ja pilaan lapsien elämän tällä.
Teen huonoja valintoja kerta toisensa jälkeen eikä musta voi enää tulla yhtään mitään. Lapsetkin tulee häpeämään tälläistä äitiä.
Ei vaan taida olla lääkkeitä millä saisi tämän pois.
Ihan kun olisin syntynyt vain kärsimään. Lapsuudesta asti mulle on sattunu kaikki paha. Katkerana mietin lapsuutta ja sitä miksi kaikki on jo silloin mennyt pilalle.
En voi sanoa kellekään kuinka paha on olla, enkä mistään muustakaan kun pelkään että menetän noi lapset, vaikka niiden olisi parempi muualla.
Lapset on mulle kaikki kaikessa ja niiden takia yritän jaksaa ja yrittää. Haluisin että pystyn antamaan noille lapsille maailman parhaan ja ihanan lapsuuden ja olla hyvä äiti.
Tuntuu kamalalta ja ahdistaa.. itkettää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos pääsisit juttelemaan tuosta pahasta olosta niin saisit apua ja olosikin helpottuisi.
Jos et tee sitä itsesi vuoksi niin tee edes lastesi vuoksi.
samoja asioita kanssasi.
Mietin,että lapsien olisi ehkä hyvä asua muualla kuin minun kanssani kotona.
Olen jatkuvasti heille vihainen,ja vihaan itseäni yli kaiken sen takia.
Olen äärettömän stressaantunut kaikista asioista ja haluaisin ehkä elää vain yksin tämän pahan oloni kanssa. En halua tätä jakaa kenenkään kanssa, etenkään lapsieni.
En ole valinnut tätä elämää,tämä on vain tapahtunut minulle :/
yhtään että he ovat valinneet sinut?